Ensimmäinen kinofilmipeilikamera oli Exakta vuonna 1936. Siinä oli kuiluetsin ja laaja valotusaika-valikoima. Prismaetsin tuli käyttöön 1940 mutta yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Prisma nopeutti kuvaamista, koska kuvaaja näki kohteen oikeapielisenä.

http://www.ted.photographer.org.uk/picture.htm?science/camera_slr.jpg&Ted

AGFA

Agfaflex-sarja

Agfaflex on Agfan peilikamerasarja vuosilta 1959-65. Ensimmäisessä Agfaflexissa on kiinteä objektiivi mutta vaihdettava kuiluetsin. Objektiivina Color Apotar 2,8/50 mm ja sulkimena Prontor Reflex 1 -1/300 s. Agfaflex II on muuten kuin malli I, mutta siinä on prismaetsin. Agfaflex III on vaihdettavilla objektiiveilla, valotusmittarilla ja irrotettavalla kuiluetsimellä varustettu kamera, jossa Color Solinar 2,8/50 mm. IV on sama kamera prismaetsimellä ja V:n objektiivina on Color Solagon 2/50 mm ja prismaetsin. Agfaflexin vaihdettavat objektiivit: Ambion 3,4/35 mm, Telinear 3,4/90 mm ja Telinear 4,5/135 mm.
Samaa kamerasarjaa on myyty myös nimellä Agfa Ambiflex.

http://corsopolaris.net/supercameras/first/agfaflex.html

Agfa Reflex, Optima Reflex ja Flexilette

Agfa teki 1960-luvulla kaksi kinofilmille kuvaavaa kaksisilmäistä peilikameraa. Molemmissa kameroissa on sama objektiivi sekä kuvaus- että tarkennusobjektiivina. Varsinainen ero on etsin: Flexilettessä on kuiluetsin ja Optima Reflexissa pentaprisma. Optima Reflex valottaa lisäksi seleenikennon mukana automaattisesti aukkoa. Molemmat jäivät varsin harvinaisiksi eikä niiden myyntimäärät olleet suuria Suomessa. Lisäksi ne olivat rakenteeltaan varsin epävarmoja ja -luotettavia. Tässä ne esittelen lähinnä omalaatuisuutensa takia.
Kamera maksoi 1960 440 euroa.

http://www.rolandandcaroline.co.uk/flexilette.html

Selecta-Flex I

Yksisilmäinen, pieni kuva, järjestelmäkamera, perusobjektiivi Solinar 2,8 tai Solagon 2/50 mm. Kameraa myytiin aika vähän ja sen vaihto-objektiiveja vielä vähemmän. Kameraa tehtiin kahta eri mallia, normaaliobjektiivin valovoima oli joko 2,0 tai 2,8. Tätä ei edes esitelty aikansa (1963-67) Kameralehden luetteloissa eikä mainoksissa.

ASAHI PENTAX

Asahi-tehdas oli valmistanut erilaisia peilikameroita, joita ei ole tuotu Suomeen. Vuonna 1963 esitelty läpimittaava kamerasarja oli menestys ja niitä näkee Suomessa usein.

http://perso.wanadoo.fr/krg/collection/asahiflex.htm
http://perso.wanadoo.fr/krg/collection/sv.htm

Spotmatic-sarja

Spotmaticeja tehtiin 1975 saakka laaja valikoima. Erot ovat pieniä ja joissain tapauksessa niitä ei todellisuudessa ole lainkaan. Mallia SP 500 myytiin halvemmalla, koska siitä mainosten mukaan puuttui 1/1000 s ja itselaukaisin. Todellisuudessa suljin ja aika-asteikko ovat samat kuin SP-mallissa, 1/1000 s on vain jätetty kaivertamatta aikanuppiin. Näin kameraa voitiin myydä halvemmalla hinnalla. Sen sijaan SL-mallista puuttuu valotusmittari ja sen hinta oli paljon halvempi kuin muiden Asahi-kameroiden. SP II -mallissa mittarin herkkyys on suurempi ja siinä on salamakenkä. Motor Drive -kameraan saattoi hankkia moottorin, 250 kuvan perän ja kaukolaukaisujärjestelmän, siitä tehtiin vielä SP II -malli. Kameroita valmistettiin kromattujen lisäksi myös mustaksi maalattuina. Tässä ei esitellä sarjan kaikkia malleja, vaan vain tyypillisimmät.

http://perso.wanadoo.fr/krg/collection/spotmatics.htm

Asahi Pentax Spotmatic

Ensimmäinen Asahin valmistama läpimittaava kamera 1963. Prototyyppejä oli ollut esillä useilla messuilla, mutta vasta muutaman vuoden kehittelyn jälkeen kamera tuli sarjatuotantoon. Valonmittaus tapahtuu himmennetyllä aukolla säätämällä mittarin osoitin etsinkuvan oikeassa reunassa näkyvään hahloon. Spotmatic, pieni kuva, on hyvin tehty ja luotettava kamera, monia niistä on edelleenkin kuvauskäytössä yli 30 vuotta valmistamisensa jälkeen. Kameraa voi pitää myydyimpänä kinofilmijärjestelmäkamerana 1980-luvulle saakka.
Normaaliobjektiivilla kamera maksoi 1969 1 117 euroa.
kuva, pieni kuva

Spotmatic F

SPF on saman näköinen kuin muutkin Spotmaticit, mutta siinä voidaan valon mittaus tehdä täydellä aukolla. Mittausta varten pitää objektiivin himmenninrenkaassa olla nasta, rungossa on objektiivin kierteen ulkopuolella rengas, josta mittari saa tiedon renkaan asennosta. Tätä varten Asahi tuotti uuden objektiivisarjan, jossa oli nasta. Myös vanhoilla objektiiveilla voi mitata himmennetyllä aukolla. Täyden aukon mittausta lukuun ottamatta kamera on ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään muiden SP-kameroiden näköinen.

http://perso.wanadoo.fr/krg/collection/spotmatics.htm

Asahi Pentax ES ja ES II

Asahin automaattimallit, joissa kuvaaja valitsee himmenninaukon ja kamera ajan,
ES 1-1/1000s, ES II 8-1/1000s. Käsisäätöiset ajat 1/60-1/1000 s ilman paristoa. Kaikki ES -kamerat ovat mustia ja niillä voi mitata myös himmennetyllä aukolla.

Pentax-K sarja

Asahi Pentax uudisti kameroitaan 1975 ja tuotti hitaaksi ja hankalaksi koettujen kierreobjektiivirunkojen tilalle bajonettirunkosarjan. Bajonetti nimettiin K-bajonetiksi ja sitä alkoivat käyttää jonkin ajan kuluttua myös muut kamera- ja objektiivivalmistajat. Ensimmäiset K-mallit olivat ominaisuuksiltaan vanhojen kaltaisia, ainoastaan valon mittaus tapahtui kaikissa malleissa täydellä aukolla.
K-sarja kasvoi ja siihen on tehty laaja mallisto. Tässä esittelen ainoastaan muutaman.

Pentax K 1000

Pentax K 1000 oli Spotmatic uusissa kuorissa. Se tuli suosituksi, koska se oli pitkään ainoa täysin käsi-käyttöinen K-bajonetilla varustettu kamera. Tuotanto tuli kalliiksi ja sitä valmistettiin loppujen lopuksi Kiinassa.

http://www.ne.jp/asahi/japan/manual-camera/k10001.htm

Pentax KX

http://www.ne.jp/asahi/japan/manual-camera/kx1.htm

Pentax KM

http://home.wanadoo.nl/aocn/cameras/km.htm

CANON

Canon oli alkanut valmistaa kinofilmipeilikameroita 1959. Syntyi neljä kameraa käsittävä Canonflex-sarja. Se ei kuitenkaan ollut Suomessa kovin myyty sarja, muut japanilaiset muodostuivat suositummiksi. Seuraavasta mallisarjasta, F-sarjasta, sen sijaan tuli Suomessa erittäin runsaasti käytetty mallisto. Seitsemästätoista mallista esitellään yleisimmät ja merkittävimmät.

http://www.canon.com/camera-museum/camera/index.html
http://www.canon.com/camera-museum/camera/f_camera.html

Canon FX

Tämä on Canonin suosittujen kameroiden perusmalli. Valotusmittari on yläkannen kyljessä oleva CdS-mittari, kuten useissa muissakin aikansa kameroissa. Tämän kameran mukana alkoi uusi objektiivisarja FL joita käytettiin 1970-luvulle saakka.
FL sarja toimii myös uudemmissa malleissa, mutta valon mittaus tapahtuu himmennetyllä aukolla. Kamerassa on itselaukaisija ja lisäksi peilin nostomahdollisuus, osa laajakulmista ei ollut retrofocuksia. Objektiivisarjaan alkoi tulla myös zoomeja, jotka aluksi olivat isoja ja painavia. Monissa objektiiveissa oli automaattihimmennin, mutta pitkiä polttovälejä 300-2000 mm toimitettiin vain tilauksesta.
Kamera maksoi 1966 laukkuineen f:1,8/ 50 mm:n objektiivilla 888 euroa.

http://www.canon.com/camera-museum/camera/f_camera.html

Canon Pellix

Pellix näyttää ulkoisesti samanlaiselta kuin muutkin sarjansa mallit. Erikoisuus onkin kameran peili: se on kiinteä puoliläpäisevä kalvo, jonka läpi valonmittaus tapahtuu ja kuvauksen aikana se ei liiku. Pellix oli Canonin ensimmäinen objektiivin läpi mittaava malli. Kamera esiteltiin 1965, mutta ei saavuttanut kovin suurta suosiota, ehkä pelättiin sen uusia ominaisuuksia tai kiinteätä peiliä ei yksinkertaisesti tarvittu. Lisäksi kiinteä peili söi osan objektiivin läpi tulevasta valosta, esim. f:1,4 valovoimaisesta objektiivista tulikin f:1,7. Mittaustapa, jossa CdS-kenno mittaa 12% kuva-alalle tulevasta pinnasta oli sen sijaan tarkka uutuus.
Pellix maksoi vuonna 1966 normaaliobjektiivin kanssa 1130 euroa.

http://www.mir.com.my/rb/photography/companies/canon/fdresources/pellix/
index.htm

Canon FT

FT oli Canonin ensimmäinen objektiivin läpi mittaava kamera, jossa oli tavallinen, liikkuva peili. Mittaus tapahtui keskellä kuva-alaa olevalla 12% alueella. Näin kuvaaja saattoi mitata valon haluamastaan kohdasta. Menetelmästä tuli suosittu ja Canon FT:tä myytiin paljon. Kamerassa oli myös Canonin kehittämä QL-pikalataussysteemi. Siinä kuvaaja vain asettaa filmin pään keräyspuolalle ja sulkee kannen. Kannen sisäpuolella on levyjärjestelmä, joka kerää filmin keräyspuolalle ilman mitään pujotuksia. Mekanismi oli nopea ja toimiva ja lisäsi Canonin kilpailukykyä sellaisiin kameroihin, joissa oli tarkkaan katsottava, että filmi todella liikkui. Sellaisissa Canon-kameroissa, joissa systeemi on, on etuseinässä musta QL peltitunnus.

http://www.mir.com.my/rb/photography/companies/canon/fdresources/ftql/

Canon F 1

Canon F1, pieni kuva, oli Canonin vastaus Nikon F:n hallitsevaan asemaan. Siinä oli samanlaiset mahdollisuudet käyttää moottoria ja vaihdettavat etsin- ja tähyslasivalikoimat. Kamera mittasi täydellä aukolla ja mittausala oli 12% kuva-alasta, keskellä oleva suorakaide. Valotusmittari oli herkempi kuin Nikonilla ja sulkimen aika-alue oli 1-1/2000 s. Kameran tullessa markkinoille esiteltiin uusi täyden aukon mittauksen objektiivivalikoima. Suomessa F1:stä tuli lehti- ja erityisesti luontokuvaajien suosima laite. Malli on osoittautunut kestäväksi, sitä käytetään edelleen kuvaamiseen.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/canonf1/index.htm

Canon FTb, Canon FTb-N

Canon F1:n tultua markkinoille myyntiin tuli 1971 myös täydellä aukolla mittaava harrastajamalli. Siihen sopivat kaikki uudet ja vanhat objektiivit, mutta rungon ominaisuuksista oli tingitty. Kameran etsin oli kiinteä, moottoria ei voinut käyttää ja valotusaikavalikoima oli kapeampi. Kamerassa oli kuitenkin samanlainen rajatun alan mittaus kuin FTb:ssä. FTb, pieni kuva, tuli suosituksi ja on osoittautunut kestäväksi laitteeksi. Hieman muunneltu malli FTb-N tuli myyntiin 1973.

http://www.camerahobby.com/Review-FTb.htm
http://www.utahredrocks.com/camera.htm
http://www.ne.jp/asahi/japan/manual-camera/ftb1.htm

Canon EF

Canon EF oli ensimmäinen automaattinen järjestelmäkamera Canonin tuotannossa 1973. Siinä kuvaaja valitsi ajan ja kamera sääti himmenninaukkoa. Valotusaikavalikoima oli laaja: 30-1/1000 s.

Canon AE1

Canon AE1 mullisti markkinoille tullessaan 1976 kamerantuotannon. Se oli valmistettu kilpailijoita enemmän muovisista osista, osat oli koottu valmiisiin komponentteihin, jolloin kameran valmistaminen oli nopeampaa ja halvempaa ja osia tarvittiin vähemmän. Elektroniikan ansiosta automaattinen kamerarunko maksoi vähemmän kuin mekaaninen. AE1 on Canonin myydyin kamera, sitä tehtiin vuosien aikana yli
7 miljoonaa kappaletta. Rakenne on myös vuosien mittaan osoittautunut kestäväksi.
Runko maksoi 1980 442 euroa.

Canon A1
Canon esitteli täysautomaattisen mallinsa 1978. A1:ssä on viisi automaattista valotusmahdollisuutta, käsisäätö ja himmennetyn aukon ja salaman automatisoidut toiminnot. Lisäksi siihen saattoi kytkeä 5 kuvaa sekunnissa siirtävän moottorin ja automaattisen salaman. Tähyslasinkin saattoi vaihtaa, mutta vain huollossa. Kamerasta tuli suosittu ja paljon myyty.
A1 oli kalliimpi kuin AE1, sen runko maksoi 1980 804 euroa.

CHINON

Chinon valmisti keskihintaisia kameroita, joita myytiin myös muilla nimillä.

COSINA

Cosina CT1A
Kuva, pieni kuva

Cosina Hi-Lite

Cosina CT7
Kuva, pieni kuva

FUJICA

Fujica ST 701
Kuva, pieni kuva

IHAGEE

Kine-Exakta

Ihagee toi markkinoille 1936 35 mm:n kinofilmiä käyttävän Kine-Exaktan. Se oli ensimmäinen todellinen 35 mm SLR -kamera. Siinä oli samoja ominaisuuksia kuin Standard Exaktassa: kolmiomainen muoto, valotusajat 12-1/1000 s. ja viritysvivulla tapahtuva filminsiirto ja verhon viritys. Etsimenä oli kiinteä kuiluetsin, tärkeätä oli salamasynkronointi ja objektiivin vaihto bajonetilla.

Exaktasta tuli suosittu: ennen sotaa sitä ehdittiin valmistaa yli 35 000 kpl, viittä toisistaan hieman poikkeavaa sarjaa. Sodan aikana tuotanto pieneni merkittävästi ja sodan jälkeen tuotanto alkoi hieman muunnellulla sotaa edeltäneellä mallilla, jota tehtiin kuitenkin 1945-49 yli 35 000 kpl. Samoina vuosina tehtiin samaa kameraa nimellä Exacta vientiin, n. 16 920 kpl. Uutta mallia, Exakta II, joka on melkein II-tyyppimerkintää lukuun ottamatta sama kamera, tehtiin vuoteen 1950 n. 20 000 kpl. Tehdas on luetteloinut myös sodan jälkeiset mallit Kine-Exakta tyypeiksi, vaikka niitä markkinoitiin pelkällä Exakta-tunnuksella. Objektiivien lisäksi Exaktaan sai loittoja, etsimen lisäapuja, sovitteita mikroskooppiin, reprotelineitä, suotimia ym. erittäin laajan valikoiman.

Ennen sotaa Ihageen kameroita voi maahan valokuvaajien omistama SVO, ja niitä näkee melko usein. Sodan jälkeen tuonti siirtyi Heliokselle, joka markkinoi Exaktaa aktiivisesti.

http://www.peterlanczak.de/exakta0.jpg
http://www.peterlanczak.de/messe1.jpg
http://www.exaktaphile.com/todo.html
http://www.exaktaphile.com/book/2.html
http://www.exaktaphile.com/book/3.html
http://www.exaktaphile.com/book/4.html
http://www.exaktaphile.com/book/5.html

Exakta Varex

Kiinteä kuiluetsin oli jäänyt kilpailussa jälkeen: 1948 oli Pentacon esitellyt pentaprismaa käyttävän Contax-S:n ja muitakin kilpailijoita ilmaantui. Ihagee vastasi haasteeseen 1950 tuottamalla mallin Exakta Varex. Exakta Varexeja tehtiin vuosien aikana useita alamalleja: Exakta Varex, Exakta Varex VX, pieni kuva, Exakta Varex IIa, pieni kuva ja IIb. Yhteensä 17 eri versiota: aikarytmit, laskimen mallit ja nimityypit vaihtelevat, salamasynkronointi monipuolistuu, vipujen muotoja muutellaan. Kaikissa on selvästi kaiverrettu tyyppimerkintä.

Uudemmissa malleissa Exakta on kirjoitettu kirkkain kirjaimin mustalle pohjalle, näihin malleihin kuuluvat objektiivit olivat mustapintaisia. Exakta alkoi jäädä kilpailussa jälkeen, sillä sen ominaisuudet pysyivät käytännössä samoina vuodesta 1936 vuoteen 1967.
Siksi kameran hintaa oli laskettava; kun kamera maksoi vuonna 1953 1676 euroa, maksoi se 1960 samanlaisella 2,8/Tessarilla enää 1067 euroa.

http://www.exaktaphile.com/book/5.html
http://www.exaktaphile.com/book/6.html
http://www.exaktaphile.com/book/7.html
http://www.exaktaphile.com/book/8.html
http://www.exaktaphile.com/book/9.html
http://www.exaktaphile.com/book/10.html

Exakta VX 1000

Uusi sarja alkoi 1967, jolloin markkinoille tuli ensimmäinen Exakta, jossa oli itsestään palautuva peili. Peilin toimintaa lukuun ottamatta VX 1000 muut tekniset ominaisuudet olivat samat kuin edeltäneissä malleissa. VX 1000:ta valmistettiin vain yhtä mallia ja 104 084 kpl. Exaktan heikko puoli oli TTL-valonmittauksen puute: siihen sai 60-luvulla erillisiä prismavalotusmittareita, mutta ne olivat hitaita käyttää, ja osittain siksi japanilaiset pääsivät voiton puolelle. Nikon F Photomic -etsimellä oli ammattilaiskuvaajien valinta ja Nikkormat FT ja Asahi Spotmatic veivät Exaktan harrastajakäyttäjät. Exaktan 1000 -runko maksoi vuonna 1969 kuiluetsimellä 465 euroa. Hintaa oli laskettu kameran jäätyä jälkeen kehityksessä ja Itä-Saksan tarvitessa ulkomaan valuuttaa.

http://www.exakta.org/v1000.jpg
http://www.exaktaphile.com/book/11.html
http://www.exaktaphile.com/book/12.html
http://www.exaktaphile.com/book/13.html

Exakta 500

Lisäksi valmistettiin hieman halvempia Exakta 500 -runkoja, joiden sulkimien aikarajoista oli tingitty, ajat ovat 1/30-1/500 s. Exakta 500:tä tehtiin viittä eri muunnosta yli 85 000 kameraa.

http://www.exakta.org/vx500c.jpg
http://www.exaktaphile.com/book/13.html

Viimeiset Exaktat

Exaktan nimen käyttöoikeus oli siirtynyt pois DDR:stä, koska tehtaan ja sen tavaramerkit omisti edelleen hollantilainen Steenbergenin suku. Ihage -tehdas oli yhdistetty 1960- luvulla Pentacon-konserniin, joka tuotti vielä mallin

Exakta RTL 1000

RTL 1000 oli aivan eri näköinen kuin aiemmat Exaktat. Siinä oli Pentaconin kehittämä metallinen verhosuljin ja mittarilla varustettu prisma. Siinä oli samalla tavalla pitkiä aikoja kuin perus-Exaktoissakin, 8 s saakka. Vaihdettavat etsimet eivät kuitenkaan sopineet muihin Exaktoihin. RTL 1000:n myynti jäi varsin vähäiseksi.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/ihagee/rtl.htm

Exa-sarja

Ihagee-tehdas tuotti 1950-67 paljon halvempaa kameraa Exaktan rinnalle. Ne olivat, yhteistä bajonettia lukuun ottamatta, konstruktioiltaan aivan eri laitteita. Tarkoituksena oli tarjota Exaktan omistajille toinen runko tai edullista järjestelmäkameraa havitteleville kamera, johon sopivat melkein kaikki Exaktan objektiivit.

Exoja on kahta tyyppiä, toisessa peltinen läppäsuljin ja toisessa kankainen verhosuljin, molemmissa rajoitettu valotusaikavalikoima. Läppäsuljin-Exoissa ei voi käyttää kaikkia Exaktan pitkiä objektiiveja, sillä kuvan yläreuna pimenee. Läppäsuljin-Exoja valmistettiin yli miljoona kameraa, 25 erilaista ja kangasverhokameroita 9 mallia yli 300 000 kpl. Exa-kameroita on Suomessa runsaasti liikkeellä, niitä myytiin paljon sellaisille järjestelmäkameraa haluaville, jotka eivät tarvinneet Exaktan erikoisuutta: pitkiä valotusaikoja. Viimeisissä Exa-kameroissa on objektiiviin kiinnitys 42 mm:n kierteellä.
Vuonna 1953 Exa maksoi f:2,9 Trioplan-objektiivilla 605 euroa.
Exa I, pieni kuva

http://www.exaktaphile.com/book/14.html
http://www.exaktaphile.com/book/15.html
http://www.exaktaphile.com/book/16.html
http://www.exaktaphile.com/book/17.html
http://www.exaktaphile.com/book/18.html
http://www.exaktaphile.com/book/19.html
http://www.exaktaphile.com/book/20.html
http://www.exaktaphile.com/book/21.html
http://www.exaktaphile.com/book/22.html
http://www.exaktaphile.com/book/23.html

Exa II

Exa II, pieni kuva, oli monipuolisempi kuin Exa I, sitä valmistettiin 7 mallia, joissa on pieniä eroja. Taulukossa on koko sarjan yhteistiedot. Samalla tavalla kuin Exaktan, myös Exan hinnat laskivat.
Exa maksoi 1969 50 mm:n normaaliobjektiivilla 560 euroa.

Exa 500

Exa 500 -runko maksoi vuonna 1969 237 euroa.

KILFITT

Mecaflex

Aikanaan maailman ensimmäinen keskussulkimella varustettu yksisilmäinen peilikamera. Tässä oli myös eräs ensimmäisistä automaattihimmentimistä. Kamera esiteltiin 1953. Kameran suunnitteli Heintz Kilfitt, joka oli aikoinaan suunnitellut Robot-kameran. Kamera kuvasi 24x24 mm:n ruutuja standardikasetille. Mecaflexeja ei valmistettu kovin suurta määrää 1953-58, eikä niitä ole Suomessa monta kappaletta, tässä se esitellään "ensimmäisyytensä" vuoksi.

http://www.kilfitt.org/Cameras/Mecaflex.htm
http://robot-camera.de/ROBOT_Historie/Heinz_Kilfitt/MECAFLEX/body_mecaflex.html

KONISHIROKU PHOTO Ind. Co.

Konica Auto -Reflex

Automaattinen järjestelmäkamera, pieni kuva, jossa kuvaaja valitsee ajan ja kamera säätää himmentimen. Lisäksi tällä kameralla voi kuvata samalle filmille myös puolikokoa 18x24 mm, kesken filmin vain vipua kääntämällä, ja palata halutun 18x24 kuvamäärän jälkeen taas 24x36 mm -kokoon. Tämä oli ensimmäinen japanilainen verhosulkimella varustettu automaattikamera. Automatiikkaa hoitaa kameran etuseinässä oleva nuppi, jossa on filmin herkkyyden ja valotusajan säädöt. Nupin etuosassa on CdS-kenno, joka mittaa valon ja siirtää tiedot automaattikoneistolle. Automatiikka on täysin mekaaninen ja monimutkainen, siinä on runsaasti jousia, liikkuvia hammasrenkaita ja vipuja. Siksi nämä kamerat tahtovat nykyään tehdä automaattiasennossa vääriä valotuksia, vuodet ovat tahmauttaneet voiteluaineet. Tämä on kuitenkin mekaanisesti hyvin tehty ja luotettava kamera, myös objektiivisarja on laadultaan hyvä. Tämä oli yksi niistä japanilaisista laitteista, jotka hinnallaan, laadullaan ja objektiivivalikoimallaan vetivät maton eurooppalaisten valmistajien jalkojen alta.
Kamera oli aika kallis; 1966 runko ja 1,8/52 maksoivat 992 euroa ja 1,4/57:llä 1104 euroa.

http://www.cameraquest.com/konihalf.htm

Konica Auto -Reflex T 3

Tässä mallissa on samanlainen himmenninautomatiikka kuin edeltäjässäänkin, mutta vain normaalin 24x36 mm:n ruudun kuvausmahdollisuus. Aikanaan tätä myytiin ja mainostettiin televisiossa "helmaa nopeampana kamerana".

KW

Praktiflex-sarja

KW-tehdas alkoi suunnitella peilikameraa tavoitteenaan kuluttajalle mahdollisimman edullinen, mutta laadukas laite. Ensimmäiset Praktiflex-kamerat tulivat markkinoille keväällä 1939 ja laitteita valmistettiin Praktiflex-nimillä vuoteen 1949 saakka 9 eri mallia melkein 60 000 kpl. Kameroita tuotettiin kahdella eri objektiivikiinnityksellä,
40 ja 42 mm:n kierteillä.

http://pentacon-dresden.de/

Praktiflex

KW esitteli kameransa 1939, se oli eräs ensimmäisistä 35 mm:n peilikameroista, kolmas tai toinen läh-teestä riippuen. Se oli rakenteeltaan yksinkertaisempi ja huomattavasti halvempi kuin kilpailijansa Kine-Exakta. Peili nousi ylös laukaisinta painamalla, objektiivikiinnitys oli halpa 40mm kierre ja valmistusmateriaalit eivät olleet niin korkealaatuisia kuin kilpailijalla. Siihen sai kuitenkin hyviä Zeiss-objektiiveja ja siinä oli kuiluetsin.

Vuonna 1947 markkinoille tuli Praktiflex II, pieni kuva, kokonaan uudelleensuunniteltu kamera, mutta samalla 40mm objektiivikiinnityksellä. Laukaisin oli kuitenkin vaihdettu yläkannesta etuseinään, peilimekanismi toimi jousivoimalla ja laatu oli muutenkin edeltäjäänsä parempi. Praktiflexejä tehtiin useita versiota.

http://www.praktica-collector.de/Praktiflex_SLR.htm

Praktina, Praktina IIA ja Praktina FX

Praktina tehtiin Exaktan kilpailijaksi, siinä oli peilin lisäksi mittaetsin. Objektiivikiinnitys oli kiertorenkainen bajonetti ja myös etsimet olivat vaihdettavia. Praktinoita tehtiin varsin vähän, n. 10 000 kappaletta vuosien 1952-60 välillä. Kamera oli lisäksi varsin kallis, esimerkiksi Praktina II A 2,8/50 Tessarilla maksoi vuonna 1959 1051 euroa.

http://www.praktica-collector.de/Praktina.htm

Praktica-sarja

Vuonna 1948 alettiin valmistaa uutta kameratyyppiä, jossa objektiivikiinnitys oli 42 mm:n kierteellä.

http://www.praktica-collector.de/Praktica.htm

Praktica FX, FX 2 ja FX 3

Kameroissa on pitkät valotusajat: ½, 1/5 ja 1/10 s. Praktica FX2:ssa vuodelta 1956 on uusittu etsinjärjestelmä ja ensimmäisenä maailmassa kamerassa on talla, joka hoitaa himmentimen sulkeutumisen valotuksen aikana. Praktica FX:ää tehtiin useita malleja, joista suurinta osaa on tuotu muutama kappale Suomeen.
Esimerkiksi FX, FX2 ja myös FX3:ssa on 7 alamallia. FX 3, pieni kuva, maksoi 1959 2,9/50 mm Meritar-objektiivilla 463 euroa.

http://www.praktica-collector.de/Praktica_FX.htm

Praktica IV, IV B, IV M, IV BM, IV F, IV FB, V F, V FB

Praktica-sarja laajeni ja muuttui vuosien 1959-65 välillä. Ensin kamerassa oli kiinteä prismaetsin ja viritys joko pohjasta viritysvivulla tai nupilla yläkannesta vanhaan tapaan, valotusajat olivat 1/500 s saakka. 1962 esiteltiin Praktica IVF, jossa on etsimessä Fresnel -tähyslasi ja halkiokiila ja 1964 sama malli automaattisesti palautuvalla peilillä, jolloin nimeksi tuli Praktica V. Se oli varustettu seleenimittarilla. Kaikkiin 42 mm:n kameroihin saattoi hankkia hyviä Zeiss-Jena-objektiiveja, mutta niihin tarjottiin myös halvempia (eikä aivan niin hyviä) Meyer-objektiiveja. Hintaesimerkkinä Praktica IV, pieni kuva, joka 1963 maksoi 2,8 Tessarilla 591 euroa ja IV B samalla objektiivilla 648 euroa.

http://www.praktica-collector.de/Praktica_IV_V.html

Nova, Nova B, Nova IB, Praktica -mat ja Praktica Super TL

Vuonna 1965 markkinoille tuli Praktica Nova, pieni kuva, sarja, se erottuu edeltäjistään kameran etuseinässä olevasta laukaisimesta. Näissä ei ollut valotusmittaria. Nova oli peruskamera, hinta 1966 401 euroa Nova IB ja Nova B olivat seleenimittarilla varustettu, hinta 1966: 462 euroa. Praktica-mat oli ensimmäinen eurooppalainen kytketyllä TTL- mittauksella varustettu kamera. Praktica-mat-runko maksoi 1966 995 euroa ja 1,8/50 355 euroa. Näitä kameroita tehtiin paljon, Nova- malleja yli 250 000 kameraa ja Praktica PL nova- malleja yli 300 000 ja Super TL 500 000 laitetta.

Super TL, pieni kuva, oli himmennetyllä aukolla objektiivin läpi mittaava, niitä on Suomessa runsaasti, koska sitä myytiin edullisella hinnalla Anttilan postimyynnissä ja se oli monen ensimmäinen järjestelmäkamera. Super TL toimii yleensä hyvin, mutta valotuksen mittaus on vaikeaa, koska se tapahtuu himmennetyllä aukolla eikä osoittimia etsimen oikeassa reunassa tahdo nähdä. Lisäksi instrumentin mittausalue on varsin pieni, mittaus tahtoo onnistua vain kirkkaassa valossa, sisätiloissa kennon herkkyys ei riitä eikä osoittimia tahdo nähdä täydelläkään aukolla. Super TL:n valotusaika-alue
½-1/500 s oli monelle aikanaan ihan riittävä. Lisäksi siihen sopivat kierreobjektiivit olivat halvempia kuin kilpailijoiden bajonettikiinnitteiset.

http://www.praktica-collector.de/Praktica_nova.html
http://www.praktica-collector.de/Praktica_PL_nova_I.html

Praktica L-sarja

Praktica L-sarja esiteltiin 1969. Siinä oli viisi kameramallia: Praktica L ilman valotusmittaria, LLC siirsi himmentimen arvotiedon sähköisesti valotusmittarille ja mittaus tapahtui täydellä aukolla, LTL:n mittaus tapahtui himmennetyllä aukolla, LB:ssä oli kytkemätön valotusmittari ja VLC oli LLC:n tapainen, mutta etsimen vaihtomahdollisuudella varustettu. Sarja venyi erittäin laajaksi runsaasti valmistetuksi. Praktica L-malleja valmistettiin vuoteen 1989 saakka. Kaiken kaikkiaan tuotettiin neljä sarjaa malleja, yhteensä 78 mallia. Tuotanto oli mittava, ensimmäistä sarjaa tehtiin 1 110 357 kappaletta, seuraavaa 740 152, kolmatta 1 191 642 ja neljättä 1 794 728. Kaikissa oli uusi metallinen verhosuljin, KW-tehtaan itse suunnittelema ja valmistama. Sulkimen aika-alue 1- 1/1000 s ja B.

Kameroista tuotettiin vuosien aikana monia erilaisia alamalleja, joissa eroina on esim. viritysvivun muovipää pelkän metallin sijaan, kromattu takaisinkelausnuppi aiemman mustan tilalla jne. Lisäksi samoja kameroita valmistettiin suurostajien nimillä, esim. Revueflex, Porst ja Hanimex. Näin eri mallien määrä kasvaa varsin isoksi ja lisäksi joitakin alaversioita tuotettiin vain muutamia satoja tai tuhansia, kun joitakin suurtuotantomalleja tehtiin melkein puoli miljoonaa kappaletta. Siksi Praktica-kameroista saa laajan kokoelman ja silti siihen kuuluu harvinaisuuksiakin. Kaikki kamerat ovat samannäköisiä, perusrunko ja suljin olivat samoja koko tuotannon ajan.
Hintaesimerkki: Super TL-runkoa 1000 myytiin Suomessa 1983 122 euroa ja 2,8/50 mm Tessar maksoi  76 euroa.

Praktica EE, EE2

Tehdas tuotti myös valotusautomaattirungon Praktica EE, mutta sen elektroniikka ei ollut luotettava. Uusi malli Praktica EE2, pieni kuva, ei paljoa tilannetta korjannut.

PENTINA

Tämä kamera poikkeaa muotoilultaan tavanomaisesta peilikamerasta. Se on kulmikkaampi ja prisma on piilotettu valotusmittarin taakse suoran yläkannen alle. Vain laukaisupainike on kameran etuseinässä, muut säädöt ovat laitteen pohjassa. Kamerassa oli oma objektiivikiinnityksensä ja siihen sai Jena T:n 2,8/50mm (todellisuudessa Tessar, mutta näihin aikoihin taas kerran riideltiin nimien käyttöoikeuksista Zeiss-tehtaiden kesken) ja Meyer Domigon 3,5/30 mm, Jena Cardinar:in 2,8/85 mm ja Meyer Domi-gor:in 4/135 mm.

Pentinaa tehtiin kaksi sarjaa ja seitsemän mallia: Pentina I, II ja II ja toinen sarja Pentina, M, pieni kuva, FM ja E. Pentinoita tehtiin DDR-kameroiksi melko vähän, yhteensä vain alle 50 000 kpl vuosina 1961-65. Pentina I on kamera ilman valotusmittaria, keskussuljin Prestor-Reflex 1-1/500s ja B. Mallissa II on seleenikenno suorakaiteena objektiivin yläpuolella ja II M:ssä lisäksi mittakiila matta-tähyslasissa. Seuraavassa sarjassa myytiin mallia II pelkkänä Pentinana ja M on samanlainen kamera kuin II M, mallissa FM on lisäksi Fresnel-linssi ja mallissa E ei ole valotusmittaria.
Pentinan perusmalli valotusmittarilla maksoi vuonna 1963 759 euroa.

http://www.praktica-collector.de/114_Pentina.htm
http://www.praktica-collector.de/Pentina.htm

ERNST LEITZ GmbH

Leicaflex

Leitz kehitti omaa peilikameraansa pitkään ja 1965 esiteltiin Leicaflex. Se oli jo esittelyhetkellään pahasti kilpailijoista jälkeen jäänyt. Valon mittaus tapahtui kyllä CdS-mittarilla, mutta se oli prisman yläreunaan asennettu erillinen kenno, ei läpimittaava. Kamera oli myöskin iso ja painava ja sai Saksassa pilkkanimen Diesel Leica. Sen suljin oli kuitenkin eräs ensimmäisistä, joissa ilmoitettu 1/2000 s. myös sitä oli.

Kameraan tehtiin sarja omia objektiiveja, mutta laajakulmana toimi vanha 3,4/21 mm:n Super-Angulon, jota varten peili on ylösnostettava ja käytettävä erillistä etsintä. Kameran tähyslasi ei ollut paras mahdollinen ja sai moitteita heti esittelyn jälkeen. Tarkennus tapahtuu vain tähyslasin keskellä olevalla ympyrällä, muu osa tähyslasista näyttää kaiken aikaa terävältä. Kuvatessa on vaikea nopeasti arvioida onko tarkennus oikeassa kohdassa, ellei se ole keskellä etsintä.
Leicaflex maksoi 1966 2/50 Summicronin kanssa 2415 euroa.

http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Leitz_Leicaflex

Leicaflex SL, Leicaflex SL 2

Uusi malli läpimittauksineen esiteltiin 1968. Objektiivin läpi täydellä aukolla tapahtuvaa mittausta varten objektiiveihin oli lisätty uusi ohjain, joten vanhan Leicaflexin objektiiveja ei voinut muuttamatta käyttää. Tästä alkaa Leitz-perinteestä poikkeava käytäntö, sen M-sarjan objektiivit sopivat kaikkiin malleihin ja niissä voi käyttää myös vanhoja 39mm kierreobjektiiveja. SLR Leicoissa peruskiinnitys on sama, mutta ohjaimia on muutettu jo monta kertaa, eivätkä uudet aina sovi vanhoihin kameroihin.

SL:ää, pieni kuva, varten tuotettiin runsas objektiivivalikoima, kaikki Leitzin omaa tuotantoa. Vaikka objektiivit olivat tunnettuja laadustaan, ei valikoima voinut kilpailla japanilaisten kanssa. Näillä oli tuotannossaan laajempi sortimentti kuin Leitz kykeni tuottamaan. Leitzin objektiivit olivat mekaaniselta laadultaan huippua, vain muutama japanilainen tehdas pääsi edes lähituntumaan. Hieno laatu oli kuitenkin seurausta monimutkaisista ja kalliista ratkaisuista, ja Leitz alkoi jäädä myyntitavoitteistaan jälkeen.

SL2, pieni kuva, on vain parannettu SL, valotusmittari on herkempi ja tähyslasissa on mikroprisman lisäksi leikkokuva. Tässä on myös peilimekanismia muutettu, niin että 80-200 mm zoom- ja 17 mm:n objektiivit sopivat siihen. Vanhoihin malleihin niitä ei saa liittää. Molempia Leicafle-malleja, SL, pieni kuva ja SL2 sai myös mot-malleina. Niihin voi liittää kameraa isomman moottorin, jolla sai 6 kuvaa sekunnissa.

http://www.overgaard.dk/leica/leica_leicaflex_SL.html
http://www.mediajoy.com/en/cla_came/leicaflex_sl/
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Leitz_Leicaflex_SL2

Leica R 3

Tämä on japanilaisen Minoltan kanssa yhteistyönä tehty kamera. Perusrakenne on sama kuin Minolta XE 1:ssä, mutta siihen oli liitetty pistemittausmahdollisuus. Tämä kamera ei valitettavasti ollut luotettava, eikä sitä nykyään voi enää elektroniikan muututtua helposti korjata. Tehdas teki aikoinaan vaihtotarjouksen, jossa R 3, pieni kuva, rungosta sai melkoisen hyvityksen. Tarkoituksena oli poistaa oikulliset mallit markkinoilta ja toimittaa tilalle luotettavammat.

http://www.cameraquest.com/R3Gold.htm

Leica R 4

Mallia, jossa oli samoja ongelmia kuin edeltäjässään. R4:ää tehtiin useita alamalleja. Leica R4 -runko maksoi vuonna 198 1840 euroa.
Leica R4S, pieni kuva

MAMIYA

Mamiya/Sekor Auto XTL, Mamiya/Sekor 1000 DTL, Mamiya/Sekor 500 TL

Mamiya valmisti joukon kinofilmikameroita, joita liikkuu jonkin verran. Mamiya oli selvästi pienehkö merkki, jonka tuotteita myytiin vain vähäisiä määriä. Mallisto oli runsas ja vaihteleva. Neljä kiinteäobjektiivista kameraa, Mamiya 528 TL, pieni kuva ja 19 vaihto-objektiivista, joihin tehtiin neljä objektiivisarjaa.
Hinnoiltaan Mamiyan kamerat olivat kohtuullisia, esimerkiksi Mamiya/Sekor 1000 DTL maksoi 1,8/50 mm objektiivilla vuonna 1971 923 euroa.

*http://herron.50megs.com/fixed-1.htm
http://www.cameraquest.com/mamyaxtl.htm
http://herron.50megs.com/DTL.htm
http://herron.50megs.com/XTL.htm
http://herron.50megs.com/XTL.htm
http://herron.50megs.com/sx.htm

MINOLTA

Minolta valmisti laajan valikoiman kameroita, joista tuli Suomessa hyvin suosittuja. Minoltan bajonetti pysyi samana ja objektiivit vaihtokelpoisina ensimmäiseen AF-runkoon Minolta 7000AF saakka. Minoltoihin sai laajan objektiivivalikoiman ja ne olivat laadukkaasti tehtyjä kameroita, eivät aivan ammattilaatua, mutta harrastajakuvaajalle erittäin hyvää.

Minolta SR-1

Aikansa tavallinen peruskamera, aika-alue 1-1/1000 s ja automaattinen himmennin. Kameraa tehtiin muutama alamalli, jotka olivat pitkään myynnissä, vuodesta 1964 vuoteen 1972.
Hinnaltaan se oli edullinen, 1968 Minolta SR-1 S -runko, pieni kuva, maksoi 599 euroa.
Minolta valmisti myös SR-M-moottorimallin, joka jäi harvinaisuudeksi.

http://www.cameraquest.com/minsr1b.htm

Minolta SR-7

Minolta SR-7 oli aikanaan ensimmäinen CdS -valotusmittarilla varustettu kamera maailmassa. Siinä oli sama bajonettijärjestelmä kuin SR-1 sarjan kameroissa. Ominaisuuksiltaan tyypillinen japanilainen peruskamera, jossa ajat 1-1/1000 s, itselaukaisin ja palautuva peili, jossa myös lukitusmahdollisuus.
Rungon hinta oli 1966 645 euroa.

Minolta STR 101, SRT 100,SRT 100b, SRT 100X, SRT 101b,SRT 102, SRT 200, SRT 303

Minolta SRT 101, pieni kuva, oli monen harrastajan valinta täydellä aukolla mittaavaksi kinofilmikameraksi. Sen etsin oli hyvä ja kirkas ja valotusmittarissa oli valovastakohtia tasaava CLC-järjestelmä. SRT 101 oli perusmalli, josta tehtiin useita toisistaan hieman poikkeavia versioita.
Hinnaltaan Minolta -kamerat olivat kohtuullisia, vuonna 1968 runko maksoi 837 euroa ja 1,7/55 mm objektiivi 363,40 euroa.

http://www.classic-cameras.com/srtchart.htm

Tuotettiin myös sarja automaattisia malleja, joista tuli suosittuja.

Minolta XG1 ja XG2, pieni kuva

MIRANDA

Miranda oli halvemman hintaluokan järjestelmäkamera, joita tuotiin Suomeen jonkin verran. Malleja useita. Maahantuoja vaihtui usein.

Miranda F, Miranda DR, Miranda D, Miranda Automex, Miranda Sensorex

Joissakin malleissa oli valotusmittari, toisissa ei, normaaliobjektiivin valovoima vaihteli ja myös aika-alueet vaihtelivat ja itselaukaisin saattoi puuttua.
Miranda F maksoi 1965 945 euroa ja valotusmittarilla varustettu Automex 1314 euroa.
Miranda Sensomat RE, pieni kuva, Miranda G, pieni kuva

http://www.mirandacamera.com/_modelinfo/_sensorex/sensorex.htm
http://www.mirandacamera.com/_modelinfo/_EE/EE.htm

NAGEL WERKE

Contaflexin saavuttama myyntimenestys sai muutkin tehtaat tuottamaan yksisilmäisiä peilikameroita keskussulkimilla. Kodakin omistama Nagel-Werke sai omansa, Retina Refleksin markkinoille 1956. Sen oli tarkoitus kilpailla paitsi saksalaisten, myös japanilaisten verhosuljinkameroiden kanssa, jotka alkoivat tunkeutua markkinoille. Retina Reflex on eräs monimutkaisimmista kameroista, sen huoltaminen on erittäin vaikeaa. Neljä eri mallia tuotettiin. Retina-kerääjät eivät jostain syystä ole innostuneita peilimalleista, vaan keskittyvät kokoon taittuviin.

http://www.wctatel.net/web/crye/retina.htm#ref

RETINA REFLEX

Retina Reflexissä oli samantyyppinen objektiivin vaihtomenetelmä kuin Contaflex III:ssa: etulinssiryhmä vaihdetaan. Retina Reflexiin sopivat samat linssit kuin Retina Iic:hen ja IIIc:hen. Linssejä on 35 ja 80 mm. Kannattaa katsoa tarkkaan eri objektiivit; Retina -kameroihin valmistivat objektiiveja sekä Schneider että Rodenstock, eivätkä niiden lisälinssit ole keskenään vaihtokelpoisia.
Perusmallia valmistettiin n. 65 000 kpl 1958 saakka, silloin hinta oli 2/50 mm objektiivilla 1255 euroa.

http://www.wctatel.net/web/crye/ret025.htm
http://corsopolaris.net/supercameras/first/retina.html
http://homepages.ihug.co.nz/~Srawhiti/retinareflextype025.html

Retina Reflex S

Reflex S -mallissa saattoi käyttää Kodak Retina III S:n objektiiveja. Näin koko linssistö vaihtui eikä vain eturyhmä, kuten edellisissä malleissa.

http://www.wctatel.net/web/crye/ret034.htm
http://homepages.ihug.co.nz/~Srawhiti/retinareflexstype034.html

Retina Reflex III

Reflex III on samantyyppinen kuin edeltäjänsä, mutta laukaisin on siirretty kameran etuseinään.
Vuonna 1963 se maksoi 2,8/50 mm objektiivilla 1264 euroa.

http://licm.org.uk/livingImage/RetinaR3.html
http://www.wctatel.net/web/crye/ret041.htm
http://homepages.ihug.co.nz/~Srawhiti/retinareflex3type041.html

Retina Reflex IV

Mallin ainoana uutuutena oli etsimen lisäprisma, joka näyttää myös valitun aukon useimmista vaihto-objektiiveista. Tämä on eniten tuotettu malli: 524 000 kpl vuosina 1964-66 . Kaikki uudemmat Retinat ovat mekaanisesti hyviä, mutta ne on rakennettu siten, että sulkimen huolto, joka avointa ja helposti pölyyntyvää keskussuljinta käyttävälle kameralle on tarpeen, tulee erittäin kalliiksi.
Vuonna 1965 Reflex IV, pieni kuva, maksoi 1160 euroa.

http://www.wctatel.net/web/crye/ret051.htm
http://www.37108.com/retina/htm/retina051.htm
http://homepages.ihug.co.nz/~Srawhiti/retinareflex4type051.html

NIPPON KOGAKU

Nikon valmisti monia peilikameroita, sekä ammattilais- että harrastajamalleja.
Tässä esitellään tärkeimmät Suomessa käytetyt.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/
michaeliu/cameras/nikonf/

Nikon F

Tämä vuonna 1959 esitelty 35 mm:n peilikamera on ehkä maailman tärkein omassa lajissaan. Sen rakenne perustui kestävään ja aikanaan tunnettuun Nikon S -malliin, johon oli liitetty peilikoneisto. Kameran peili oli palautuva ja ylöslukittava. Sulkimen verhojen materiaalina käytettiin titaanikalvoa, joka on 40 vuodessa osoittautunut kestäväksi.

Nikon F, pieni kuva, sai esittelynsä jälkeen välittömän suosion. Siitä alkoi muodostua lehti- ja urheilukuvaajien kamera, johon sai laajan objektiivi- ja etsinvalikoiman. Lisäksi F:n moottorointimahdollisuus kiinnosti monia kuvaajia ja kun kameraan sai vielä 1967 läpimittaavan CdS-etsimen Photomic T oli kameran suosio taattu. Nikon F oli ensimmäinen ammattilaisille suunnattu järjestelmäkamera, josta todella tuli sellainen.
Nikon ei ollut halpa, 1960 F-runko ja 2/50 mm Nikkor maksoivat 1903 euroa ja 1966 tavallinen runko 1043 euroa ja Photomic T-runko 1435 euroa.
Nikonia toi ensin Suomeen SVO ja sen tehtyä konkurssin siirtyi edustus Suomen ICI:lle. Suurin osa lehtikuvaajista kuvasi Nikon F:llä.

http://www.cameraquest.com/nfinder.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/michaeliu/cameras/
nikonf/fbody/index.htm
http://www.cameraquest.com/fhistory.htm
http://www.cameraquest.com/nikonf41.htm
http://www.cameraquest.com/nikonf.htm

Nikkorex-sarja

Samoihin aikoihin kuin Nikon F, myynnissä oli myös harrastajakäyttöön ajateltu Nikkorex-35-malli. Kamera ei ollut Nikonin omaa tuotantoa, vaan sen valmisti Mamiya. Nikkorex 35 jäi vähän myydyksi ja siitä on tullut kerääjien haeskelema. 1961 Nikkorex-35 maksoi 2,5/50 mm objektiivin kanssa 670 euroa. 1961 markkinoille tuli Nikkorex F, ilman valotusmittaria. Tehtiin myös kiinteällä 43-86 mm:n zoomilla varustettu Nikkorex Zoom 35. Kaikki Nikkorexit ovat saaneet huonon maineen epävarmoina kameroina.
Nikkorex Zoom 35 maksoi 1963 1160 euroa.

http://nikomat.homeip.net/etc/nikkorex.html
http://www.lausch.com/fuenfterteil.htm
http://www.digitalbooks.de/nikon/systemcd/index.htm?/nikon/
systemcd/htm/01/0106___d.htm

Nikon F 2

Nikon F2, pieni kuva, on Nikon F:n seuraaja. Uudessa mallissa ominaisuuksia oli parannettu ja lisätty, edeltäjä kuitenkin oli vielä muutaman vuoden tuotannossa.
F2 kulmat ovat pyöreämmät ja moottorin saattoi kiinnittää takakantta vaihtamatta. Lisäksi valotusaika-alue oli laajempi, 10- 1/2000 s ja moottorilla sai jopa 5 kuvaa sekunnissa. Kameraa tehtiin useina muunnoksina, erilaisia valotusmittariprismoja varten, titaanikuorisena, erikoisnopealla moottorilla varustettuna jne.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonf2/index.htm
http://www.cameraquest.com/f2titan.htm
http://www.nikon.co.jp/main/eng/society/rhnc/rhnc04f2-e.htm
http://www.nikonlinks.com/unklbil/f2.htm

Nikon F 3

Nikon F3 vuonna 1980 oli Nikonin ensimmäinen ammattikäyttöön suunniteltu automaattikamera. Kuvaaja valitsi himmentimen, kamera sääti valotusajan. Kamerassa oli kuitenkin myös käsisäätömahdollisuus. Uutta, ja aluksi vierastettua, oli sulkimen toiminnan riippuvuus paristoista. Vain yksi ajoista toimi ilman paristoja. Kamera on kuitenkin osoittautunut kestäväksi. Se on edelleen harrastajakäytössä haluttu kamera, koska se jäi viimeiseksi käsitarkenteiseksi Nikoniksi.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonf3ver2/
http://www.nikon.co.jp/main/eng/society/rhnc/rhnc03f3-e.htm

Nikkormat FT, FS

Harrastajille suunniteltu malli esiteltiin 1965. Järjestelmäkamera, johon sopivat lähes kaikki Nikkor-objektiivit. Täydellä aukolla objektiivin läpimittaava CdS-mittari ja Copalin valmistama metallinen verhosuljin, ajat 1-1/1000s. Aikojen säätö ja filminherkkyyden asetus tehdään objektiivin kiinnityksen juuressa olevilla renkailla, joita on hieman hankala käyttää. Kun kameraan on tottunut, se istuu käteen hyvin ja toimii. Se on havaittu erittäin kestäväksi kameraksi, eräs koulukuvaaja totesi Nikkormatin tarvitsevan huoltoa vasta kun hän oli ottanut sillä 200 000 kuvaa! Sitä vauhtia yhden 36-kuvaisen rullan joka päivä kuvaava voi käyttää kameraansa luottavaisesti 15 vuotta.
Kameran hinta 1966: 888 euroa.
Myös ilman valotusmittaria olevaa mallia FS valmistettiin, mutta sitä myytiin erittäin vähän ja siitä on tullut etsitty keräilyharvinaisuus.

Nikkormat FTn, FT2, FT3

Nikkormat FTn oli muuten edeltäjänsä kaltainen, mutta valotusmittari oli muutettu keskustaa painottavaksi. Seuraajat olivat samanlaisia, eroina oli varustekenkä etsinprisman päällä ja käytettävän objektiivin valovoimatiedon siirtyminen valotusmittarille. Sarja oli pitkäikäinen, valmistus jatkui vuoteen 1979 saakka.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikkormat/
fseries/ftn/index.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikkormat/
fseries/ft2/index.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikkormat/
fseries/ft3/index.htm
http://www.cameraquest.com/nkmatftn.htm
http://www.lausch.com/siebenterteil.htm

Nikkormat EL, ELW, EL2

EL, pieni kuva, oli Nikonin ensimmäinen automaattinen kamera. Suljinautomatiikka säätyi portaattomasti 4-1/1000 s. välillä. ELW oli sama kamera, johon oli lisätty virittimen käyttömahdollisuus. EL2:ssa tieto objektiivin valovoimasta siirtyi kameraan objektiivia kiinnitettäessä, aiemmissa malleissa oli kierrettävä himmenninrengasta. Kuva, pieni kuva

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikkormat/elseries/
index.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikkormat/elseries/el/
http://www.digitalbooks.de/nikon/systemcd/index.htm?/nikon/systemcd/htm/03/
0306___d.htm

Nikon FM, FM2, FM3, FM3a

Kamerasuunnittelussa tuli 1970-luvulla tavoitteeksi pienentää järjestelmäkameroita. Nikonin vastaus oli 1977 FM, joka oli kooltaan pienempi ja painoi vähemmän kuin Nikkormatit. FM osoittautui hyväksi malliksi ja säilyi hieman muunneltuna tuotannossa 2000-luvulle saakka.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfmseries/

Nikon FE, FE2, FE 10, FA

Suurten automaattisten Nikkormatien tilalle tuli 1978 pienempi Nikon FE, pieni kuva. Nikkormatien tuotanto jatkui, mutta uudet pienemmät ja kevyemmät rungot olivat suositumpia. Kamerat ovat lisäksi osoittautuneet kestäviksi.

http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfeseries/fe/
index.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfa/index.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfeseries/fe2/
index.htm
http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonfeseries/fe10/
index.htm

OLYMPUS

Olympus FTL

Olympus FTL oli Olympuksen ensimmäinen 24x36 mm:n ruutuja kuvaava peilikamera vuonna 1971. Siinä oli objektiivin kiinnitys 42 mm:n kierteellä ja täyden aukon valonmittaus. Ominaisuuksiltaan se oli aikansa tyypillinen japanilainen kamera. Se jäi varsin vähän myydyksi.

http://corsopolaris.net/supercameras/first/olympus.html
http://www.37108.com/retina/htm/olym_ftl.htm

Olympus OM1

Olympus esitteli uuden mallinsa OM1, pieni kuva, 1972. Se oli kokonaan uudenlainen kinofilmipeilikamera ja aiheutti suunnanmuutoksen suunnittelussa. Ominaisuuksiltaan kamera oli kilpailijoidensa kaltainen, erot olivat koossa ja painossa. Pieni, kevyt ja äänetön malli pakotti kilpailijatkin keventämään ja pienentämään tuotteitaan. Kameraa oli suunniteltu viisi vuotta ja sen saama suosio ja omintakeisuus on saanut pääsuunnittelija Maitanille jopa oman "fanisivuston" . OM1 esiteltiin kokonaisena järjestelmänä ja se saavutti suuren suosion, pieni kuva.

http://www.scopereviews.com/om.html
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Olympus_OM1

Olympus OM 2

Olympus OM2, pieni kuva, esiteltiin 1975. Se oli ulkoisesti samannäköinen kuin OM1, mutta uutta oli automatiikka. Kamera pystyi säätämään valotuksen sulkimen ollessa jo toiminnassa filmistä heijastuvaa valoa mitaten. Patentti oli alun perin Minoltan, mutta Olympus pystyi toteuttamaan sen ensimmäisenä. Automatikka toimi myös salamalla ja myös muita valolähteitä pystyttiin käyttämään. OM2:sta tuli yhtä suosittu kuin OM 1:stä ja myös se muutti kameran suunnitteluperiaatteita. Muutkin valmistajat alkoivat kehittää omia elektroniikkojaan Olympuksen ensimmäisenä esittämään suuntaan.

Olympus OM 10, OM 20, OM30 ja OM40

Harrastajille suunnattu sarja halvempia kameroita, jotka eivät ole kovin keräilyllisiä eivätkä yhtä omintakeisia kun muu OM-sarja. Olympus OM 10, pieni kuva.

Olympus puolikokojärjestelmäkamerat

Olympus Pen F

Tämä on maailman ainoa sarjavalmisteinen yksisilmäinen puolikokokamera. Se on jo ulkonäöltään erikoinen ja mekaanisesti omintakeisesti suunniteltu. Siinä on metallinen erikoissuljin, porroprismaetsin ja himmentimen numeromerkintä. Kamera oli aikanaan, ja on edelleen, ainutlaatuinen. Pieneen kameraan voitiin tuottaa valovoimaisia ja kooltaan pieniä objektiiveja. Nämä objektiivit ovat lisäksi laadultaan hyviä. Markkinoille se tuli 1963.
Vuonna 1965 maksoi Pen-F 1,8/38 mm normaaliobjektiivin kanssa 783 euroa, pieni kuva.

http://www.cameraquest.com/olypenf.htm
http://www.kyphoto.com/classics/pen.html
http://www.skipwilliams.com/olympus/pen-lit.htm
http://www.accura.com.hk/OM/Pen.htm

Olympus Pen-FT

Tämä on valotusmittarilla varustettu Pen F. Valotusmittari mittasi täydellä aukolla objektiivin läpi, mutta siitä aiheutui haittaa, etsin oli melkoisesti pimeämpi kuin ilman valotusmittaria olevan kameran. Kamera tuli markkinoille 1966. Ulkonäöltään se muistutti Pen F:ää ja josta sen erottaa itselaukaisijan vivusta ja nimestä, joka on näkyvästi yläkannessa.
Vuonna 1969 kamerarunko maksoi 604 euroa ja normaaliobjektiivi 1,8/38 mm 197 euroa.

http://www.mediajoy.com/en/cla_came/olympus_penft/
http://www.tarosworld.com/photography/Gears/Cameras/Olympus_Pen-FT/

Olympus Pen FV ja mikroskooppimalli

Vuonna 1967 markkinoille tuli vielä malli Pen FV, joka oli muuten samanlainen kuin FT, mutta ilman valotusmittaria. Sellaisen saattoi kiinnittää ajansäätönuppiin. Myös mikroskooppikamera Pen F tehtiin ja niitäkin on nähty Suomessa.

OPL

Foca

Suomeen näitä ranskalaisia kameroita tuotiin erä sodan jälkeen. Niitä liikkuu jonkin verran, mutta eivät ole yleisiä. Focissa ei ole tyyppinumeroa, eri määrä tähtiä*. 1949 Foca maksoi 1,9/50 mm Oplar-objektiivilla 1340 euroa ja 3,5/50 mm objektiivilla 865 euroa. Lisäobjektiivejakin ilmoitettiin olevan varastossa; 3,5/90 mm 373 euroa ja 3,5/35 m  248 euroa. Lisäobjektiiveja eivät kerääjät ole nähneet Suomessa yhtäkään.

http://www.mediajoy.com/en/cla_came/foca_pf3/index.html

PETRI

Petri-tehdas valmisti suuren valikoiman keskihintaluokan peilikameroita. Osa tuotannosta myytiin myös muiden tehtaiden nimillä. Käytännössä kaikkia malleja näkyy Suomessa.

Petriflex, Petriflex Seven

Peilikameroita, joissa aikansa ominaisuudet, Petriflex Sevenissä lisäksi valotusmittari. Vuonna 1963 Petriflex maksoi normaaliobjektiivilla 1004 euroa ja Seven 1187 euroa.
Petriflex V, pieni kuva

Petri FT, FT EE

Objektiivin läpi mittavia kameroita, joista FT mittaa objektiivin läpi himmennetyllä aukolla ja FT EE:ssä on valotusautomatiikka.
Vuonna 1970 FT maksoi 1,8/55 mm normaaliobjektiivilla 768 euroa ja FT EE 1004 euroa.

Petri TTL

Suosituksi tullut himmennetyllä aukolla läpimittaava malli, jota myytiin myös muilla nimillä.

S.A. Pignons

Pignons alkoi valmistaa peilikameroita 1940-luvulla, kun sen aikaisemmin tuottamien kellonosien kysyntä väheni. Niitä on tuotu Suomeen, mutta varsin vähäisiä määriä ennen vuotta 1964, jolloin Alpa 9d tuli markkinoille. Tehtaan tuotteet olivat omintakeisia ja hyvin valmistettuja, mutta kalliita. Tehdas ei koskaan tuottanut omia objektiiveja, vaan hankki ne muilta valmistajilta. Valikoima oli laaja ja käsitti objektiiveja, joita mihinkään muuhun kameraan ei ole valmistettu. Alpa on omintakeisuutensa ja "ensimmäisyytensä" vuoksi keräilyllinen ja kiinnostava laite. Vuonna 1955 maahan tuotiin kameraa nimellä Alpa Alnea, se maksoi silloin 1801 euroa.

http://www.alpareflex.com
http://www.alpareflex.com/History.htm
http://www.alpareflex.com/Cameras/4.htm
http://www.alpareflex.com/Cameras/4.htm

ALPA Prisma Reflex

Vuonna 1949 esitelty Alpa Prisma Reflex oli eräs ensimmäisistä prismaetsimellä varustetuista kameroista. Etsin on 45 asteen kulmassa, joten siihen katsotaan tavallaan alaspäin.

http://www.alpareflex.com/Cameras/PrismaReflex.htm

ALPA-Reflex 6b, Alpa 7, Alpa 6c

Alpa 6b:ssä oli ensimmäistä kertaa viritysvipu ja palautuva peili. Viritysvipu toimii edestä taaksepäin kääntämällä, päinvastoin kuin kaikissa muissa kameroissa. Alpa 6c:ssä oli seleenikennomittari ja prisman etsin oli 90 asteen kulmassa ensimmäistä kertaa Alpan malleista.
Alpa 7 ja 6, pieni kuva

http://www.alpareflex.com/Cameras/6b.htm
http://www.alpareflex.com/Cameras/7.htm

Alpa 9 d, 9f

Alpa 9 d, pieni kuva, vuodelta 1963 oli joko maailman ensimmäinen tai toinen objektiivin läpi mittaava kamera maailmassa. Järjestys riippuu, katsotaanko asiaa Euroopasta vai Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista. Kuten kaikki Alpa-kamerat, tämäkin oli hienosti ja erittäin hyvin tehty. Valonmittaus tapahtui himmennetyllä aukolla lukitsemalla laukaisukoneisto nupilla ja painamalla laukaisijaa. Prisman vasemmalla puolella olevaa nuppia pyörittämällä saadaan oikea valotus, joka siirretään aikakiekolle ja himmentimeen. Mittari on melko tarkka ja tehdas rakensi siihen vielä okulaarista tulevan valon korjauksen.

Kalliista hinnasta, 1968 hinnastossa runko maksaa 1750 euroa ja 50 mm objektiivi 863 euroa, huolimatta niitä on ostettu Suomeen ainakin 50 kappaletta. Se oli omana aikanaan ainutlaatuinen, sekä valonmittauksen että objektiivivalikoimansa vuoksi. Seuraavat Alpat eivät sitten enää ole saaneetkaan niin suurta suosiota. Kilpailijat ehtivät halvemmilla kameroillaan edelle ja lisäksi Alpan maahantuoja vaihtui harmillisen usein. Myynti ei ollut riittävän tuottavaa, jotta maahantuojat olisivat sitä valikoimissaan pitäneet.
Alpa 9f on kamera ilman valotusmittaria, hinnaltaan hieman halvempi, sen runko maksoi 1198 euroa. Lisäksi minkä tahansa Alpan sai halutessaan myös 18x24, 24x24 tai 17x22, 5 ruutuja kuvaavana 458 euron, lisämaksusta.

http://www.alpareflex.com/Cameras/9d.htm

Alpa 10-sarja

1968 esiteltiin uusi, hieman uudelleenmuotoiltu Alpa 10d, joita tuotiin Suomeen enää muutamia kappaleita. Alpaa myytiin niin vähän, että sitä ei esitellä esimerkiksi Kameralehden luetteloissa.

http://www.alpareflex.com/Cameras/10d.htm

Alpa 11 -sarja

!970-luvulla tuotettiin vielä sarja 11-nimettyjä kameroita. Niitäkin on Suomeen tuotu muutamia. Kaikissa Alpoissa valonmittaus tapahtui himmennetyllä aukolla, viimeiseen malliin saakka, vaikka siinä jo olikin piikennot. Yleisin on Alpa 11a, kamera jossa ei ole etsintä ja vain yksi valotusaika. Se oli kehitetty puhelinlaskureiden kuvaamiseen, Näitä kameroita on Suomessa parikymmentä.

http://www.alpareflex.com/Cameras/11.htm
http://www.alpareflex.com/Cameras/11r.htm

Alpa Si 2000 ja Si 3000

Alpa 11Si 2000 ovat Chinon CE II ja CE 4 kameroita Alpa-yläkannella ja Alpa-kaiverruksella objektiivien nimirenkaissa. Niissä ei ole mitään keräilyllistä eikä kai oikein edes valokuvauksellista kiinnostavuutta. Chinon oli yksi harrastajakuvaajille suunnattuja kameroita valmistaneista tehtaista. Näissä keräilyllinen viehätys syntyy juuri Alpa-imagon tavoittelusta, eikä muusta. Sarjaan sai 10 vaihto-objektiivia ja moottoritkin. Näitäkin on tuotu muutamia Suomeen.

http://www.alpareflex.com/Cameras/Si2000.htm
http://www.alpareflex.com/Cameras/Si3000.htm

Rectaflex

Rectaflex oli ensimmäinen sarjatuotannossa ollut pentaprismalla varustettu kamera vuodelta 1947. Sitä valmistettiin pieninä sarjoina Italiassa vuoteen 1955 saakka. Muutamia kappaleita on kulkeutunut Suomeenkin.

RICOH

Ricoh valmisti tavanomaisia keskihintaluokan kameroita, joita myytiin myös muiden tehtaiden nimillä.

Ricoh Singlex TLS

Kuva, pieni kuva

TOPCON

http://www003.upp.so-net.ne.jp/Topconclub/

Topcon RE Super

Joko maailman ensimmäinen tai toinen objektiivin läpi mittaava 35 mm:n kamera. Siinä on valotuksen mittaus ratkaistu erikoisella tavalla, valoa mittaava CdS-verkko on sijoitettu puoliläpäisevän peilin alle. Ratkaisua epäiltiin aikanaan, oltiin epävarmoja kennojen kestävyydestä, peilin painosta ja johtojen kestävyydestä peilin jatkuvasti liikkuessa. Aika on kuitenkin osoittanut, että epäilyihin ei ollut aihetta. Valotusmittari on kytketty sekä himmentimeen että sulkimeen ja valotus säädetään siirtämällä osoitinta kuva-alan alareunassa ja kohdistamalla se oikean valotuksen viivaan. Kameraan saattaa vaihtaa etsimen ja tähyslasin ja siihen sai melko suuren objektiivivalikoiman.

Objektiivin kiinnitysmenetelmäksi otettiin vanha Exakta-bajonetti. Se rajoitti objektiivien kehittämistä ja aiheutti aikanaan 1970-luvulla Topconin putoamisen kilpailusta. Kamerasta tehtiin myöhemmin täydennetty malli, johon sai moottorin ja jossa näkyi myös objektiivin aukko.
Runko maksoi 1016 euroa 1966.

http://www003.upp.so-net.ne.jp/Topconclub/REblacklate.htm

Topcon RE 2

Samantyyppinen kuin RE Super, mutta kiinteällä prismaetsimellä ja Copal-metalliverhosulkimella varustettu. Aikojen säätö Copalille tyypillisesti yläkannen vieressä prisman oikealla puolella olevasta nupista. Sama Exakta-tyyppinen objektiivikiinnitys kuin RE Superissa.
Rungon hinta 1966: 636 euroa.
Kuva, pieni kuva

Topcon Uni, Unirex, ja Unirex EE

Topcon Uni oli maailman ensimmäinen keskussulkimella varustettu peilikamera, jossa valo mitattiin objektiivin läpi täydellä aukolla. Valitettavasti kamerassa oli sekä epäluotettava mekaniikka ja elektroniikka, joten se hankki pian epävarman ja vaikean kameran maineen. Keskussulkimessa täysi aikasarja B, 1-1/500 s. Vaihto-objektiiveina 3,5/35 mm, 4/100 mm ja 4/135 mm. Unirex oli hieman pidemmälle kehitetty, mutta kärsi samoista ongelmista. Unirex EE:ssä oli myös automaattinen valotusmahdollisuus.
Uni maksoi f:2/53 mm objektiivilla 894 euroa vuonna 1966.

http://www.schuepbach.org/files/kamera/J_TopconUni.html
http://www003.upp.so-net.ne.jp/Topconclub/Unirex.htm

VEB Zeiss Ikon

Contax S

Ensimmäiset suunnitelmat kiinteällä pentaprismalla varustetusta 35 mm:n kamerasta oli tehty jo 1938-39, mutta varsinainen tuotanto alkoi vasta sodan jälkeen. Mallikappaleita oli esillä jo 1948 Leipzigin kevätmessuilla, mutta tuotantokoneita ei saatu hankittua riittävästi ja sarjatuotanto alkoi vasta syksyllä 1949. Contax S oli ensimmäinen kamera laatuaan, suljin kankainen ja sen ajat 1-1/1000 s. ja B. Viritys suoritetaan nupista, jonka vieressä olevasta nupista muutetaan aika. Objektiivikiinnityksenä on 42 mm:n kierre ja laukaisupainike on oikeassa etuseinässä, vinosti ylöspäin.

Kaikissa kameroissa (6 mallia) lukee selvästi Contax prismakotelon etuseinässä ja siinä on myös Zeiss Jena-logo. Contax S -kameroita tehtiin vain hieman yli 25 000 kpl vuoteen 1951 saakka. Kameran laatua ei saatu pysymään toleransseissa, sulkimen ajoilla esiintyi ongelmia, joita ei saatu poistetuksi koko tuotantosarjan aikana.

http://www.praktica-users.com/cams/contax/contaxs.html
http://www.praktica-collector.de/ContaxS_models.htm
http://www.praktica-collector.de/089_Contax_S_variant_C.htm

Contax D/ Pentacon

Uudelleen suunniteltu kameramalli esiteltiin 1952 ja siitä muodostui 16 kameran sarja 1962 saakka. Kameroita valmistettiin sekä Contax- että Pentacon -nimillä, sillä Itä- ja Länsi-Saksojen Zeiss-yhtiöt kävivät kiistoja oikeuksista käyttää Zeiss-Ikon-tehtaan tunnuksia. Contax D sai siksi Zeiss Jena -kaiverruksen lisäksi vielä VEB-merkin, Kansan Omistama Yritys, erottamaan sen länsituotteista. Joissakin malleissa on lisäksi Ernemann-torni prisman kannessa. Mallia D tehtiin 4 vuotta, melkein 70 000 kpl. Sen muunnelmia myytiin nimillä Contax F, FM ja Pentacon F ja FM. Näitä valmistettiin yli 50 000 laitetta. Malli 1956, jossa on prisman päälle sijoitettu valotusmittari, nimettiin ensin Contax E:ksi, mutta vientiin siitä tehtiin Pentacon E, ja muunneltuja malleja Contax FB ja Pentacon FB, Contax FBM ja Pentacon FBM. Valotusmittari-kameroita valmistettiin eri malleja yhteensä n. 40 000 laitetta. Vuonna 1954 Contax D maksoi f:2,8/50 Tessarilla 1656 euroa. Kaikkia eri malleja on tuotu Suomeen ja ne ovat "ensimmäisyytensä" vuoksi kerättyjä.

*http://www.das-neue-dresden.de/ernemann-werk.html
http://www.praktica-users.com/cams/contax/contaxd.html
http://www.praktica-collector.de/092_Contax_D_VEB.htm

VENÄLÄISET

Neuvostoliitossa valmistettiin suuri määrä erilaisia kinofilmipeilikameroita, joita tuotiin runsaasti Suomeen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen niitä toivat lisää turistit ja suomalaiset matkailijat. Siksi kaikkia malleja näkee runsaasti. Neuvostotuotanto oli osittain omintakeista ja venäläiselle kameratuotannolle on syntynyt oma kerääjäkuntansa. He etsivät sellaisia laitteita, joiden valmistusmäärät jäivät pieniksi.

SPORT

Tämä on maailman ensimmäinen 35 mm peilikamera, pieni kuva. Se esiteltiin vuonna 1935, kamera oli ensimmäinen kokonaan Neuvostoliitossa suunniteltu. Suunnittelu ja prototyyppien valmistus oli alkanut 1929. Niitä ei viety ulkomaille, vaan kaikki jäivät kotimaahan. Sota keskeytti tuotannon 1941, eikä mallia enää tuotettu sodan päätyttyä. Vain n. 16 000 kappaletta ehdittiin valmistaa, niinpä tästä on Neuvostoliiton kaaduttua tullut keräilty kamera kaikkialla. Suomeen näitä on tullut 1990 jälkeen turistien ja suomalaisten matkailijoiden tuomina muutamia kymmeniä. Laite kuvasi 50 24x36 mm ruutua erikoiskasetteihin pakatulle kinofilmille, jossa oli selkäpuolella paperiraina.

KMZ

Neuvostoliitossa peilikameroiden valmistus alkoi uudelleen vasta maailmansodan jälkeen. Siellä KMZ (Krasnogorskin Mekaaninen Tehdas) alkoi valmistaa Zenith (toisissa nimi on kirjoitettu Zenit) -kameraa. Sen perusrakenne oli Leica II -kopio, johon oli liitetty yksinkertainen peilikoneisto, objektiivikiinnityskin oli Leican 39mm kierre. Rakenne on Neuvostoliiton omaa suunnittelua, mm. peili nousee ylös naruvedolla.

Samasta kamerasta on toinen versio Zenit -C, pieni kuva, molemmissa yläkansi on kaksiosainen. Vuonna 1956 markkinoille tuli Zenit 3M, kamera jota Suomeen toi Koneisto ja moni liike myi sitä harrastustaan alkaville. Sen yläkansi on yhtä ainetta ja kamerassa on itselaukaisin. 1960-luvulla markkinoille tuli 42 mm objektiivikiinnityksellä varustetut Zenit -E ja B. B:ssä ei ole valotusmittaria ja E:ssä on seleenikennomittari.

Venäläiset kamerat ja objektiivit oli hinnoiteltu varsin edullisiksi, Neuvostoliitto tarvitsi ulkomaanvaluuttaa. Suomessa niiden yleisyyttä lisäsi bi-lateraalikauppa, oli löydettävä tuontitavaroita itään vietävän tavaran vastineeksi ja kamerat sopivat hyvin täytteeksi. Neuvostokameroiden laatu on kohtuullinen, optiikan laatu on joskus erittäin hyvä. Tosin periaate "suuri maa, suuret toleranssit" aiheuttaa joskus pettymyksiä. Tuotanto on erittäin laaja, erilaisia Zenit-malleja on 30 ja useista on lisäksi tehty erilaisia erikoismerkinnöin varustettuja alamalleja.

START

Startissa oli tavallinen kankainen verhosuljin, mutta himmennin oli automaattinen ja etsin vaihdettava. Start pyrki olemaan laadukkaampi kuin enemmän valmistettu ja myyty Zenit. Starteja tuotiin Suomeen 1060-luvulla, mutta myyntimäärät jäivät pieniksi.
2/58 mm objektiivin kanssa runko maksoi vuonna 1963 663 euroa.

ZENIT

Tätä mallia valmistettiin vain alle 40 000, vähän neuvostotuotannoksi. Ominaisuudet olivat peruskameran, aika-alue 1/25-1/500, B, viritys nuppia kiertämällä.

Zenit 3, Zenit 3M

Zenit 3:ssa oli viritysvipu ja saranoitu takakansi. Sitä valmistettiin varsin vähän, vain n. 82 000. Zenit 3M oli runsaasti Suomeen tuotu, suurimpana erona edeltäjäänsä oli laukaisunupin ja laskurin yhdistäminen viritysvivun keskiöön. Aika-alue oli sama kuin edeltäjässäkin. Valmistusmäärä oli suuri, melKein 800 000 kameraa.
Vuonna 1963 Zenit 3M maksoi 2/58 mm normaaliobjektiivilla 471 euroa.

Zenit E, Zenit EM

Seleenikennoisella valotusmittarilla varustettu Zenit E tuli myyntiin 1965 ja sitä valmistettiin 1981 saakka. Valmistusmäärä oli suuri, luettelot ilmoittavat määräksi noin 8 000 000 laitetta. Zenit EM, pieni kuva, oli muuten samanlainen, mutta siinä oli syytä käyttää himmenninautomatiikalla varustettuja objektiiveja. EM tehtiin 1972-88 välillä melkein miljoona. Kameraa tuotiin runsaasti Suomeenkin, 1969 Zenit E maksoi 2/58 mm normaaliobjektiivilla 431 euroa.

Zenit ET ja TTL

Kamera on himmennetyllä aukolla mittaava, yksinkertainen järjestelmä. Sulkimen aika-alue on kapea: B ja 1/30-1/500 s., suljin on perinteinen vaakasuoraan liikkuva kangasverhomalli. Valotusmittarin mittausalue on myös kapeampi kuin aikansa kilpailijoissa. Paristona TTL käytti omaa paristotyyppiä, jolle länsimaista oli vaikea löytää vaihtokappaletta.
TTL myytiin kuitenkin paljon, sen hinta oli 1983 122 euroa. Neuvostovalmisteiset lisäobjektiivit ja välineet olivat halpoja.
ET:n, pieni kuva, valmistusmäärä noin 3 000 000 ja TTL:n 2 600 000 kappaletta.

Zenit Fotosniper FS3 ja FS 12

Fotosniper on kiväärimallisella tukikahvalla varustettu peilikamera. Siinä on 3,5/300 mm objektiivi ja tarkennus tapahtuu puristamalla käsikahvaa kokoon. Kahvassa on lisäksi liipaisin, jota painamalla kamera laukeaa ja näin kuvaaminen saadaan nopeaksi. Laukaistessa jousi painaa himmentimen valittuun arvoon ja suljin toimii vasta sen jälkeen. Tämä tekee kameran laukaisemisen tärähdysherkäksi ja siksi kamera ei halvasta hinnastaan huolimatta saavuttanut luontokuvaajien pitkäaikaista suosiota. Kamera toimitettiin metallilaukussa, jossa oli lisäksi muutama suodin, normaaliobjektiivi Jupiter 2/58 mm ja vastavalosuojat ja kiväärin purkamiseen ja kokoamiseen tarvittavat työkalut. Laitteita valmistettiin kuitenkin paljon, FS3 hieman alle ja FS12 yli 100 000.
Laukku maksoi vuonna 1970 1005 euroa.

VOIGTLÄNDER

Bessamatic

Voigtländer esitteli yksisilmäisen, keskussulkimella varustetun järjestelmäkameransa 1958. Siinä oli alusta alkaen kokonaan vaihdettavat objektiivit. Bessamatic, pieni kuva, on ulkonäöltään ja käytöltään hämmästyttävän nykyaikainen. Kaikki sen toiminnot ovat tietysti mekaanisia, mutta silti se on kevyt käyttää vaikka sillä on painoa reilusti, kuten kaikilla Voigtländer-kameroilla. Se on myös rakenteeltaan "yksinkertainen" ollakseen keskussuljinkamera, sen huolto on nykyäänkin halvempaa kuin Contaflexin ja Retina Refleksin, vain 56 ruuvia auki ja suljin on esillä. Etsin on miellyttävän kirkas, vanhoja kameroita katsellessa kannattaa vertailla tähyskuvan kirkkautta, niissä on melkoisia eroja. Bessamaticia on kaksi mallia, toisessa on aukkoarvoja katsova prisma, se on nimetty Bessamatic De Luxeksi, vaikka tehdas ei näitä malleja koskaan erotellut. Valmistettiin myös Bessamatic m ilman mittaria.
Vuonna 1959 Bessa-matic maksoi 1120 euroa ja Zoomar 38-82 mm objektiivi 1460 euroa.

http://www.kilfitt.org/Lenses/Zoomar_38_82.htm

ULTRAMATIC

Ultramatic, pieni kuva, on mekaanisella automatiikalla varustettu kamera. Ultramaticissa on sekä himmennin- että suljinautomatiikat ja käsisäätö sekä palautuva peili. Valitettavasti se on myös erittäin monimutkainen ja epävarma, käyttökameraksi en sitä suosittele. Jos Ultramaticin löytää ja huomaa sen toiminnoissa vikaa, sitä ei kannata tarjota huoltoon: juuri kukaan, missään, koskaan, halua sitä huoltaa. Ultramaticin automatiikkaa varten tehtiin objektiiveihin pieni muutos ja ne erottaa objektiivibajonetissa olevasta keltaisesta läikästä. Nämä uusitut objektiivit toimivat kaikissa kameroissa moitteetta.
Ultramatic oli varsin kallis, maksoi vuonna 1963 2,0/50 mm:n normaaliobjektiivilla 1790 euroa.

Ultramatic CS

Voigtländer huomasi pian Ultramaticin epävarmuuden ja suunnitteli uuden mallin, jossa automatiikkaa ohjaa CdS-kenno. Tässä kamerassa ei ole palautuvaa peiliä ja se on mekaanisesti paljon luotettavampi kuin edeltäjänsä. Valitettavasti tätä ei ehditty monta kappaletta myydä, se on melkoinen harvinaisuus.
Kameralla oli paljon hintaa: runko 2,0/50 mm:n normaaliobjektiivilla maksoi 1966 1498 euroa.

Bessamatic- ja Ultramatic-objektiivit

Voigtländer teki kameroihinsa sarjan objektiiveja, jotka eivät sovi mihinkään muuhun kameraan. Sarja ei kasvanut kovin laajaksi, kameratyyppiin ei voinut suunnitella 35 mm laajempia objektiiveja. Lisäksi 50 mm pidempien objektiivien lähin tarkennusetäisyys oli jätettävä varsin pitkäksi. Siksi kaikkiin objektiiveihin sai sarjan lähilinssejä, joilla esimerkiksi kasvokuvan ottaminen oli mahdollista. Sarjaan kuului 35mm F3.4 Skoparex, 40mm F2 Skopagon, 50mm F2.8 Color-Lanthar, 50mm F2.8 Color-skoparex, 50mm F2 Septon, 90mm F3.4 Dynarex, 100mm F4.8 Dynarex, 135mm F4 Super Dynarex, 200mm F4 Super Dynarex, 350mm F5.6 Super Dynarex, Zoomar F2.8 36-85mm. Kaikki ovat jääneet varsin vähän myydyiksi, 35 mm:ä, 135 mm:ä ja yllättäen Zoomaria näkee toisinaan. Esimerkiksi 350 mm:ä on tuotu Suomeen vain kaksi tai kolme kappaletta.

KAMERAWERK GEBR. WIRGIN

Edixa Reflex

Edixa-sarja

Wirgin valmisti 1950- ja 1960-luvuilla sarjan 35 mm:n peilikameroita, kaikissa objektiivin kiinnitys 42 mm kierteellä. Kameroita valmistettiin erittäin runsas valikoima, joissa eri mallien eroa on joskus mahdotonta erottaa. Eri malleja tehtiin yhteensä ainakin 63. Edixa-kameroita on Suomessa varsin runsaasti, mutta koska niiden valmistusmateriaali ja rakenne eivät olleet parhaita mahdollisia, ovat useimmat niistä käyttökelvottomia, varaosia ei saa ja korjaus tulisi suhteettoman kalliiksi. Edixoihin oli saatavana valtava määrä vaihto-objektiiveja.
Vuonna 1968 maksoi Edixa Prismat LTL:n runko 866 euroa.

Edixa Reflex D, pieni kuva

YASHICA

Yashica valmisti suuren määrän järjestelmäkameroita, jotka oli hinnoiteltu varsin edullisiksi. Niiden joukossa oli maailman ensimmäinen automaattisesti valottava järjestelmäkamera Yashica TL-Electro X.

http://anusf.anu.edu.au/~aab900/photography/cameras/yashica.htm

Yashica TL-Super

Aikansa tavanomaisilla ominaisuuksilla varustettu malli maksoi 1968
1,7/50 mm objektiivilla 1105 euroa.

Yashica TL Electro

Yashica TL-Electro-X

ZEISS IKON

Ennen toista maailmansotaa Zeiss Ikonin tuotanto-ohjelmassa oli erikoisuus: kaksisilmäinen 35 mm:n järjestelmäkamera

Contaflex TLR

Tämä oli aikanaan maailman kallein ja edistyksellisin kamera. Siinä on vaihto-objektiivit, maailman ensimmäinen kytketty valotusmittari, erikoinen van Albada-etsin ja metallinen verhosuljin. Kamera on mekaanisesti maailman monimutkaisempia ja tosiasia on, että se ei ole nykyään valokuvaukseen soveltuva, vaikka toimisikin. Sen sijaan sillä ja sen vaihto-objektiiveilla on miellyttävän korkea keräilyarvo: jos tällaisen löytää, kannattaa vuokrata tallelokero, mutta vain luotettavasta pankista. Kameraa valmistettiin varsin vähän, mutta muutama on aikanaan Suomeenkin hankittu, vaikka sen hinta 2/50 mm objektiivilla 1938 oli 3650 euroa. Contaflexiin tehtiin pieni sarja vaihto-objektiiveja, mutta ne ovat jääneet vielä harvinaisemmaksi kuin kamera.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/contflxt.htm

Contarex -sarja

Zeissin uutuutena esiteltiin Photokinassa 1960 35 mm:n SLR-kamera Contarex. Se oli kokonaan uusi tuote: kankainen verhosuljin, uusi objektiivin kiinnitys ja kytketty valotusmittari. Contarex oli alun alkaen suunniteltu järjestelmäksi ja siihen tuli tuotantoaikana vain pieniä muutoksia. Tehtaalle oli tärkeintä tuottaa teknisesti huippulaatuisia kameroita, käyttömukavuus, keveys tai hinta ei ratkaissut.

Contarexin eri malleja on Suomessa yhteensä noin 50-100 kpl. Tässä se esitellään siksi, että se ei ole yleinen ja siksi että se oli maailman johtavan optisen tehtaan lippulaiva, johon suunniteltiin aikansa edistyksellisemmät objektiivit. Osa oli uudelleen laskettuja vanhoja Zeiss-konstruktioita ja osa nimenomaan Contarexia varten suunniteltuja. Zeiss valmisti esim. Tessar 2,8/50mm objektiivia sarjoina, ja 100 valmiista valittiin 10 parasta Contarexia varten. Yksi syy laajalle esittelylle on myös se, että jollain tavalla pidän sen hienosta hienomekaniikan tuntumasta ja se, että kuvasin sellaisella vuosina 1975-76.

http://www.photodeal.de/allgemein/contarex-prototypen.htm

Contarex

Contarex on suurikokoinen ja painava kamera. Sen tuntomerkki on näkyvä pyöreä seleenikenno prismakotelon "otsassa". Contarex oli maailman ensimmäinen kamera, jossa valotusmittari on kytketty sekä sulkimen että himmentimen säätöihin. Teknisesti kamera on erittäin monimutkaisesti rakennettu, kaikki toiminnot on eri tavoin varmistettu. Valotusmittarin kennon edessä on oma himmennin, joka seuraa kameran himmentimen säätöä. Säätö taas tehdään peilikotelon oikeassa yläkulmassa olevasta hammaspyörästä, Contarexin objektiiveissa ei ole lainkaan himmentimen säätörengasta. (Poikkeuksina Biogon 4/21 ja vanha Sonnar 4/250) Mittarin kennon edessä olevan levyn saattaa poistaa, jolloin mittarin herkkyys nousee 8-kertaiseksi. Irtoavalla etulevyllä oli tapana kadota, joten viimeisin sarja varustettiin sen lukituksella.

Contarex on ominaisuuksiltaan tavallaan peruskamera, palautuva peili, mutta himmennin jää laukaisun jälkeen käyttöaukolle, vasta viritys avaa sen uudelleen. Tähyslasi oli ensin kiinteä, mutta viimeisessä sarjassa sen saattaa jo vaihtaa objektiiviaukon kautta ja liittää negatiiviin tietoja läpinäkyvällä muoviliuskalla, joka työnnetään filmin ja sulkimen väliin takakannen raosta.
Contarex oli kallis, vuonna 1960 se maksoi 2/50 mm objektiivilla 2526 euroa. Viimeisin malli maksoi vuonna 1966 2/50 mm objektiivin kanssa 2077 euroa.

http://members.chello.at/lausch/contarex.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/bullseye.htm
http://www.mediajoy.com/en/cla_came/contarex/

Contarex Special

Erona Contarexiin on etsin, Specialiin voi vaihtaa kuilun tai prisman ja tähyslasin. Special oli tarkoitettu tieteelliseen ja kopiointikuvaukseen, joissa kuilu on tarpeen, mutta valotusmittaria ei välttämättä tarvita. Tähyslasien vaihto oli rajoittunut, niitä oli vain kolme tarjolla: vakiotähyslasi leikkokuvalla, sama 250 mm varten ja kokomatta.
Special maksoi vuonna 1960 1971 euroa.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/special.htm

Contarex Super

Contarexeja tehtiin uusia malleja: vuonna 1968 esiteltiin uusi malli Contarex Super, pieni kuva, jossa läpimittaus tapahtuu puoliläpäisevässä peilissä olevan aukon ja aukkoon kiinnitetyn valohajottimen avulla. CdS -kenno on kameran pohjalla. Valonmittaus valitettavasti vähensi etsimeen tulevaa valomäärää, ja tarkennus vaikeutui hieman. Mittausmenetelmä on 10 asteen mittakulman ansiosta erittäin tarkka ja luotettava ja mittainstrumentit Zeissin tapaan luotettavia. Tähän kameraan sai kaiken kaikkiaan 18 erilaista vaihdettavaa tähyslasia.
1969 kamera maksoi 2/50 mm:n objektiivilla 2694 euroa.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/super.htm

Contarex Professional

Rakenteeltaan samantyyppinen kuin Super, mutta siinä ei ollut valotusmittaria. Tuotantoperiaatteena oli valmistaa kamera sellaiseen käyttöön, jossa valotusmittaria ei tarvittu, mutta jossa silti oli tähyslasin vaihtomahdollisuus ja muistiinpanoliuska. Kameraa ei valmistettu kuin n. 1500 kappaletta, joten se on melkoinen harvinaisuus.
1969 kamera maksoi 2/50 mm objektiivilla 2039 euroa.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/pro.htm

Contarex Super Electronic

Ensimmäinen sähköisesti ohjatulla sulkimella varustettu SLR-kamera. Siihen sai lisäksi aikansa monipuolisimman filminsiirto- ja kameranohjausjärjestelmän ja lisäksi monia juuri siihen suunniteltuja lisävälineitä. Uusien mallien mukana esiteltiin objektiiveja, jotka olivat aikaansa edellä.
Pelkkä runko maksoi 1966 ilman objektiivia, mutta takakannen kanssa 2415 euroa.
Tätä kameraa on tuotu ainakin yksi kappale Suomeen.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/electric.htm

Hologon

sitä varten oli suunniteltu aivan uusi objektiivikonstruktio. Vain kolmella linssillä saatiin 110º kuvakulma ja niin hyvä kuvanlaatu, etteivät japanilaiset kilpailijat päässeet vastaavaan moniin vuosiin.
Hologon maksoi vuonna 1969 2294 euroa ja sen erikoissuodin 206 euroa. Silti näitä on tuotu Suomeen ainakin neljä kappaletta.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/hologon.htm

Contarex-objektiivit

Ensimmäisen Contarexin kanssa markkinoille tuli 21, 35, 50, 85, 135 ja 250 mm objektiivit. Kaikki 250 mm:ä lukuun ottamatta olivat mattakromattuja. Uusia valovoimaisempia malleja tuli 1960-luvun alussa, jolloin esiteltiin 1,4/55, 2,8/25, 2/35 ja 2,8/135 mm. 250 mm objektiivista esiteltiin automaatti-himmennyksellä varustettu malli 1963. Erikoisobjektiiveina esiteltiin peilitelet 4,5/500 ja 5,6/1000 mm ja paljeobjektiivi 3,5/115 mm ja lähikuvauksen erikoisobjektiivi S-Planar 4/50 mm. Myös lähikuvauksen erikoisobjektiivisarja tuotettiin. 1966 tuotettiin 2,8/180 mm ja zoomit 2,8/40-120 ja 4/85-250 mm. Tele 5,6/400 mm ja kalansilmä 2,8/16 mm ja 1,4/85 mm tulivat tarjolle kameratuotannon ollessa loppuvaiheessa 1970. Kaikki viimeiset objektiivit olivat mustia.
Objektiivit olivat kalliita, normaaliobjektiivi 2/50 mm maksoi vuonna 1970 786 euroa. 2/35 mm Distagon maksoi 1128 euroa ja 2,8/135 mm 963 euroa. Erikoisobjektiivit olivat myös erikoishintaisia, 5,6/400 mm maksoi 2507 euroa ja 4/18 mm 1403 euroa. 4/85-250 zoom maksoi 3594 euroa. Joitakin objektiiveja valmistettiin vain muutamia kappaleita, mutta niitä on silti nähty Suomessa.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/wides.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/normals.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/teles.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contarex/zooms.htm
http://www.cameraquest.com/zeisszom.htm
http://www.fotoralf.de/contalens.htm

Contarex -lisävälineet

Vaihtokasetti

Contarexiin kehitettiin vaihtokasettijärjestelmä, jolla filmilaadun saattoi vaihtaa kesken kuvausta. Sama järjestelmä sovitettiin myös Contaflexiin, vaikka kasetit eivät olekaan keskenään vaihtokelpoisia. Kasettijärjestelmä toimii, mutta ei sittenkään saavuttanut suurta suosiota monimutkaisuutensa takia. Kasetteja on sekä kromattuja että mustia ja kromatuissa oli valovuoto-ongelmia. Zeiss tuotti uuden tiivistesarjan, mutta sen vaihtamiseen menee ammattimieheltä kuutisen tuntia. Vaihtokasetti on kuitenkin osoitus Zeissin halusta olla paras ammattimiehen kamera 35 mm kuvauksessa. Koska filmin saattoi vaihtaa, kuvaaja ei enää tarvitse suurempaa kuvakokoa.
Vaihtokasetti maksoi 1962 294 euroa.

http://www.designundphoto.de/neue_seite_1.htm

Icarex-sarja

Icarex 35 BM, 35 TM, 35 S BM, 35 STM

Zeiss tuotti 1966 Voigtländerin kehittämän kameran pohjalta sarjan Icarex-kameroita. Samaa kameraa tuotettiin sekä omalla bajonetilla että 42 mm kierreobjektiiveilla. Ensimmäisissä malleissa ei ollut valotusmittaria, mutta niihin saattoi hankkia CdS-prisman, jolloin valo mitattiin himmennetyllä aukolla. Prisman tilalle saattoi vaihtaa myös kuiluetsimen. Icarexin koneisto oli epäluotettava. Lisäksi se tuli myöhään markkinoille, oli vanhanaikainen eikä ollut kätevä käyttää. Se oli myös ominaisuuksiinsa nähden kallis ja objektiivivalikoima oli pieni, bajonettiobjektiiveja oli seitsemän ja kierreobjektiiveja vain neljä.
Icarex 35 S BM:n runko maksoi 1971 732 euroa ja normaaliobjektiivi
1,8/50 mm 384 euroa.
Icarex 35 CS, pieni kuva

http://www.cameraquest.com/zvicarex.htm
http://www.cameraquest.com/zvicarex.htm
http://photographic.co.nz/cameraworks/cameras/icarex35s/
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/icarex/35.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/icarex/35s.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/icarex/bay.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/icarex/thread.htm

Contaflex-sarja

http://www.wctatel.net/web/crye/z-i35mm.htm#flex

Contaflex I

Sotaa ennen esitellyt kuiluetsimellä varustetut ja erityisesti sodan jälkeen esitellyt pentaprismalla varustetut 35 mm:n kamerat saivat heti suuren suosion. Zeiss Ikon oli kuitenkin menettänyt ennen sotaa valmistuneet piirrokset Saksan itäiselle puolelle jääneille tehtaille ja aloitti suunnittelun alusta. Kamera suunniteltiin harrastajamarkkinoille, ammattilaisillehan tarjolla jo oli mittaetsinmallit Contax IIa ja IIIa. Kamera sai nimen Contaflex, pieni kuva ja siitä tuli välitön menestystuote heti 1953 alkaen. Se oli jonkin aikaa maailman myydyin kinofilmipeilikamera. Kamerasta suunniteltiin hinnaltaan edullinen: objektiiviksi valittiin hyvä, mutta valovoimaltaan tavallinen Tessar 2,8/45 mm. Kamera maksoi 1957 846 euroa.

Objektiivi on kiinteä ja kameraan suunniteltiin uusi keskussuljin Syncro-Compur RX. Näin saatiin kasvussa oleva elektronisalamakuvaus harrastajienkin ulottuville. Kamerassa on viritys, filminsiirto, laskuri ja laukaisupainike samassa nupissa, yläkansi saatiin varsin yksinkertaiseksi. Takaisinkelaus tapahtuu samansuuruisella nupilla kuin virityskin. Ensimmäisessä sarjassa tarkennus tapahtuu kiertämällä etulinssiä piparkakkumallisella renkaalla, etulinssitarkennuksesta huolimatta kuvan laatu on hyvä myös lähietäisyyksillä.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/1to4.htm
http://www.pbase.com/cameras/zeiss_ikon/contaflex_i_861_24
http://www.geh.org/fm/mees/htmlsrc/mZ47000014_ful.html

Contaflex II

Contaflex II, pieni kuva oli samanlainen kuin I, mutta siinä oli valotusmittari.

I ja II -malleihin saattoi liittää 1,7x telelisäkkeen.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/fxass.htm

Myös stereolisäke tehtiin.
http://www.stereoskopie.com/Stereovorsatze/Sterita_A/body_sterita_a.html
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/1to4.htm

Contaflex III ja IV

Vuonna 1957 esiteltiin uusi malli; siinä oli uusi 2,8/50 mm Tessar ja tarkennus tapahtuu kiertämällä koko objektiivia objektiivin takaosassa olevista vivuista. Uudella objektiivilla mahdollistettiin Contaflexin muuttuminen kamerajärjestelmäksi, siihen valmistettiin sarja etulinssejä, joilla polttoväliä voitiin muuttaa. Samalla koko kamera kasvoi ja mekaaninen rakenne monimutkaistui huomattavasti. Optinen laatu kuitenkin parani ja Contaflex III ja sen valotusmittarilla varustettu pari IV, pieni kuva, kuva, pieni kuva, tulivat yhtä suosituiksi kuin edellinen sarja.
Vuonna 1957 III maksoi 967 euroa ja IV 1090 euroa.
Kaiken kaikkiaan eri malleja 2,8/50 mm Tessarilla varustettuina valmistettiin yli
950 000 kameraa!

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/1to4.htm

Contaflex Rapid ja Contaflex Super

Vuonna 1959 alkoi viritysvivulla varustetun Contaflexin myynti. Se oli sama kamera kuin Super, mutta ilman valotusmittaria. Se jäi paljon vähemmän myydyksi kuin Super. Molempiin kameroihin sopi myös uusi vaihtokasetti.
Contaflex Super maksoi vuonna 1960 1168 euroa, pieni kuva.

http://www.marriottworld.com/stock_pics/35mmpics/contaflexrapid.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/super.htm
http://www.ncad.co.jp/~komata/contaflex-super.htm
http://members.chello.at/lausch/contaflex.htm
http://www.pbase.com/cameras/zeiss_ikon/contaflex_super
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0211%20zeiss%20ikon%20
contaflex%20super.htm

Contaflex Super B ja Super neu

Uusi malli vuodelta 1962, jossa oli valotusautomatiikka: kuvaaja valitsee ajan ja kamera säätää aukon. Super neu on hieman uudistettu malli vuodelta 1964, ja sen tekniset tiedot ovat samat kuin Super B:n.
Super B maksoi vuonna 1966 1133 euroa, pieni kuva.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/super.htm
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0208%20zeiss%20ikon%20
contaflex%20super%20b.htm

Contaflex Super BC

Super BC oli muuten ominaisuuksiltaan sama kuin Super B, mutta valonmittaus tapahtui objektiivin läpi täydellä aukolla CdS-kennolla.
Kamera maksoi 1966 1417 euroa.
Super BC, pieni kuva

http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Zeiss_Ikon_
Contaflex_Super_BC
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/super.htm

Contaflex Alfa, Beta ja Prima

Samana vuonna kun markkinoille tuotiin Contaflex III, esiteltiin myös halvemmat kamerat Contaflex Alfa, pieni kuva ja Beta. Niissä oli objektiivina 2,8/45 mm Pantar, jonka valmisti Rodenstock ja suljin oli Prontor RX. Myös näihin tehtiin sarja omia lisävälineitä. Contaflex Prima 1959 oli varustettu valotusmittarilla ja siinä saattoi käyttää vaihtokasetteja. Pantar Contaflexejä myytiin varsin paljon, vaikka Suomessa ostettiin enemmän Tessar-versioita. Contaflexia ostivat Suomessa varakkaat harrastajat, joilla oli varaa maksaa Tessarista neljännes enemmän mitä Pantar-kamera maksoi.
Vuonna 1957 beta maksoi 965 euroa ja alfa 837 euroa.
Ulkoasultaan ne ovat varsin paljon Contaflex-mallien I ja II näköisiä, usein on luettava objektiivin nimi erottaakseen mallin.

http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contaflx/rp.htm

Contaflex -lisävälineet

Contaflexiin tehtiin hieno sarja lisävälineitä. Objektiivin etulinssin saattoi vaihtaa Pro -Tessar lisäkkeisiin: f:4 tai f:3,2 35 mm, f:4/85 mm, f:4/115 mm ja M1:1 lähilinssiin. Valovoimaisimmat sopivat uuteen Tessariin. Lisäkkeitä myytiin varsin runsaasti, vaikka ne ovat varsin suuria, kuvanlaatu on Zeiss-laatua. Lisäksi Contaflexiin mallista Rapid alkaen sai hankkia vaihtokasetteja, joilla filmilaatua voi vaihtaa kesken kuvauksen. Vaikka kasettisysteemi on toimiva, se on monimutkainen eikä koskaan saavuttanut suurta suosiota.

Suurin osa Contaflexin käyttäjistä ei niitä hankkinut ja kuvasi yhden rullan kerrallaan loppuun. Contaflexin kasetit ovat rakenteeltaan ja malliltaan samanlaisia kuin Contarexiin sopivat, mutta eivät ole vaihtokelpoisia, Contarexin runko on 25 mm pidempi. Lisäksi Contaflexiin tehtiin hieno stereosarja Steritar ja objektiivin eteen saattoi vielä kiinnittää mono-okulaarin 8x30, jolla 50 mm:n objektiivista tuli 8/400 mm:n objektiivi.
Objektiivilisäkkeet maksoivat varsin paljon, Pro-Tessar 3,2/35 mm 423 euroa, 3,2/85 mm 462 euroa, 4/115 mm 639 ja 1:1 lähilinssi 315 euroa. 8x30 kiikari maksoi 504 euroa.

Näppää nyt! Sata vuotta valokuvausvälineitä