|
Idea pienestä kamerasta, jota olisi helppo kuljettaa mukanaan ja jonka ottamat kuvat sitten suurennettaisiin, oli 1900-luvun alkupuolella liikkeellä. Erilaisia malleja, jotka käyttivät pieniä levyjä tai rullafilmejä esiteltiin, mutta niiden valmistussarjat jäivät varsin pieniksi. Vasta kun Leitz 1925 toi markkinoille uuden Leica-kameransa, idea pääsi kaupalliseen käyttöön. Leica avasi tien 35 mm:n filmin käytölle valokuvauksessa.
Leica sai pian kilpailijoita, erilaisia etsin- ja mittaetsinkameroita. Erillisellä etsimellä kuvatessa parallaksivirhe alkaa vaikuttaa, mutta käytännössä 35 mm:n kameroiden pienen koon vuoksi se on vähäisempi kuin isomman koon kameroilla. Ensimmäiset etsimet olivat kaksilinssisiä kiikarietsimiä, mutta pian alettiin tehdä monimutkaisempia, ja kalliimpia ratkaisuja. Kameroihin tehtiin kytketty etäisyysmittari, jolla kuvaaja saattoi tarkentaa kuvan kaikilla objektiiveilla. Kuvien rajaamista varten valmistettiin erilaisia lisäetsimiä, joiden avulla saattoi tehdä rajauksen käytössä olevalla objektiivilla.
Syntyi kaksi kameratyyppiä, sellaiset joissa oli kalliit etsimet ja vaihdettavat objektiivit, ja sellaiset jotka oli tarkoitettu yksinkertaisempaan kuvaukseen, joissa oli kiinteä objektiivi ja yksinkertainen etsin. Ensimmäinen tällainen oli Kodakin Retina, pieni kuva, 1935. Siinä oli onnistuneesti yhdistetty korkea mekaaninen ja optinen laatu edulliseen hankintahintaan.
Monet tehtaat alkoivat valmistaa Retinan tapaisia harrastelijoille suunnattuja kameroita. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen tämä kameratyyppi alkoi muodostua perhekuvaajien pääasialliseksi kameraksi. Japanilaiset tehtaat alkoivat 1950-luvun lopulta alkaen tuottaa uudenaikaisia ja erityisesti myyntihinnaltaan kilpailukykyisiä kameroita. Japanilaiset pystyivät valmistamaan kameransa suunnilleen kolmanneksella siitä hinnasta mitä vastaavat eurooppalaiset maksoivat, ja ne olivat uudenaikaisempia, objektiivit valovoimaisempia ja lisäksi mukavampia käyttää.
Automatiikka, kamerassa oleva valotusmittari joka mittasi valon ja sääti joko aukon tai suljinajan, tuli markkinoille 1960-luvulla. Automaattimallit saivat suuren suosion juuri perhekuvaajien, joille tähän aikaan alettiin tarjota värikuvausta, keskuudessa ja veivät markkinat eurooppalaisilta kameroilta. Automatiikka lisääntyi 1970-luvulla, perhekameroihin tulivat moottoroidut filminsiirrot, salamalaitteet ja lopuksi automaattitarkennukset.
Tässä esitellään sellaisia kameroita, joita Suomessa on käytetty runsaasti ja sekä joitakin muulla tavalla kiinnostavia ja "tiennäyttäjäkameroita." Monen tehtaan laajasta tuotannosta esitellään vain merkittäviä.
AGFA
Agfa tuotti suuren kameravalikoiman, joista tässä esitellään yleisiä ja kiinnostavia. Tehdas tuotti pääasiassa yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä laitteita, jotka oli suunnattu näppäilykuvaajille.
Ambi Silette
Mittaetsin-järjestelmäkamera, jossa seleenikennomittari, kytketty etäisyysmittari ja viritysvipu. Normaaliobjektiivina on f:2,8/50 mm Color-Solinar ja vaihto-objektiiveina f:4/35 mm Color-Ambion ja f:4/90 mm Color-Telinear, ja Color-Telinear f:4/130 mm. Koska koko objektiivi vaihdetaan, eikä etulinssisatsia, saadaan parempi kuvanlaatu ja objektiivista pienempi. Objektiivia vaihdettaessa myös helokehä vaihtuu. Lisäobjektiivit jäivät varsin harvinaisiksi. Lisävarusteena sai myös lähikuvauslinssi-sarjan Proximeter I ja II.
Kamera maksoi 1957 620 euroa.
http://www.cameraquest.com/agfambi.htm
http://www.cosmonet.org/camera/silette_e.html
Optima-sarja
Agfa valmisti Optima-sarjan kameroita 1950-60 luvulla. Sarjaan kuuluu 9 kameraa, joissa laukaisupainike on etuseinässä, etulaudan kyljessä vasemmalla tai oikealla puolella. Optima-sarjan kamerat olivat Agfan laadukas ja kalliimpi tuotesarja.
Ne olivat ensimmäisiä automaattivalottavia kameroita.
Agfa Optima II, pieni kuva, Optima I, pieni kuva
http://www.optiksammlung.de/Agfa/OptimaIa.html
http://www.optiksammlung.de/Agfa/OptimaII.html
http://www.optiksammlung.de/Agfa/Optima200Sensor.html
Optima 500 ja 500 S
Näissä kameroissa oli automaattinen valotus, laukaisinta painettaessa kamera valitsee aukon ja ajan ja painettaessa edelleen suljin laukesi. Laukaisin on kameran etuseinässä ja sitä pitää painaa voimakkaasti ennen kuin suljin laukeaa.
http://www.optiksammlung.de/Agfa/Optima500.html
Optima 1035
Musta, muovinen 1970-luvulla myyty automaattikamera.
http://www.optiksammlung.de/Agfa/Optima1035.html
Silette-sarja
Suomessa paljon myyty kamerasarja, johon kuuluu 9 samantyyppistä kameraa yksinkertaisesta etsinmallista kalliimpaan valotusmittarimalliin saakka. Kaikissa on selvästi merkitty kameran tyyppi, jotka ovat: Silette I, Silette F, jossa salamalamppuistukka, Silette II, Silette L, Silette LK, Silette SL, Silette SLE,
Super Silette, Super Silette L, Silette Automatic ja Super Silette LK, Silette Record. Myös muutama Rapid-kasettia käyttänyt kamera on Silette-niminen, ne erottaa kasettityypistä ja 24x24 mm:n kuvakoosta.
Super Silette maksoi 1957 650 euroa.
http://www.optiksammlung.de/Agfa/SilletteLKsensor.html
http://www.optiksammlung.de/Agfa/Silette.html
Agfa Rapid-kamerat
Agfa toi 1965 markkinoille Kodakin Pak-kasetin kanssa kilpailevan järjestelmän,
Rapid-kasetin. Kasetti oli sama jota jo Agfan Karat-kamerat 1930-luvulla käyttivät. Uutta oli värifilmin käyttömahdollisuus: Agfa koetti saada uusia kamerankäyttäjiä erityisesti värifilmeilleen. Filmityypiksi valittiin tavallinen 35 mm:n filmi ja kuvakooksi 24x24 mm. Näin laboratorioiden ei tarvinnut hankkia uusia laitteita. Agfa valmisti monia eri Rapid-malleja ja sai myös muita tehtaita mukaan käyttämään samaa kuvakokoa. Rapid-kamerat menivät hyvin kaupaksi ja järjestelmällä saatiin paljon uusia valokuvauksen harrastajia kuvaamisen pariin. Eri Rapid-malleja myytiin Suomessa noin neljännesmiljoonan verran, nämä ovat Suomen yleisimpiä kameroita.
Agfa -Iso-Rapid I F
Tämä oli aito Coca-Cola-kamera vuodelta 1966. Keräämällä 20 kpl Cola-korkkeja sai kamerapakkauksen 16 markan postiennakkomaksulla. Kamerassa oli kolme aukkoa ja kaksi valotusaikaa, kirkkaalle ja pilviselle säälle ja lisäksi salamalaite, jossa voi käyttää salamalamppuja. Näitä myytiin Suomessa ainakin 123 000 kpl puolessa vuodessa.
JAPANILAISET RAPID-KAMERAT
Myös japanilaiset tehtaat lähtivät mukaan Rapid-kasettia käyttävien kameroiden tuotantoon. Sieltä tuli monia erikoisia ja Suomessa harvinaisiksi jääneitä malleja. Niissä kuvakokona saattoi olla 24x24 mm sijasta 18x24, 24x25 tai 17,5x24 mm. Objektiivit olivat valovoimaisia; 1,7/30, 1,8/32, 1,7/32, tai vain 2,8/34 mm. Filmi saattoi siirtyä pikasiirtovivulla, moottorilla tai siirtorullalla. Sulkimessa saattoi olla aikoja jopa 1/800 s saakka ja osassa oli tietysti myös kytketty etäisyysmittari. Ne muodostavat hauskan ja kiinnostavan sarjan, joka voisi olla hieno kokoelma. Kuvata näillä ei juuri enää voi, Rapid-kasetteja ei saa enää ja tyhjienkin löytäminen itselleen ladattavaksi on jo aika vaikeaa.
APPARATE & KAMERABAU
Aka -tehdas valmisti laajan sarjan kiinteä- ja vaihto-objektiivisia kameroita. Suomeen niitä tuotiin paljon.
Kuva, pieni kuva
Akarette
Vaihto-objektiivinen kamera, jossa yläkannessa vierekkäin etsimet 50 ja 75 mm:n objektiiveille.
Akarelle
Akarelle on erittäin paljon Akaretten näköinen, onneksi molemmissa lukee etukannen oikeassa alakulmassa kameran nimi. Tässä kamerassa ei ole vaihtoetsintä, vaan vain rajaukset eri objektiiveille. Molempien sarjojen objektiivit: Radionar 3,5/50 mm, Xenar 3,5 ja 2,8/50 mm, Xenon 2/50 mm, Radionar 4,5/75 mm ja Tele Xenar 3,5/90 mm.
Akarex
Akarex-kamerassa on kytketty mittaetsin ja yksi etsinikkuna kiinteälle 50 mm objektiiville. Objektiivi on Isco Westar 3,5/45 mm, vaihto-objektiiveissa on etsimen etulinssi mukana.
Arette- sarja
Laaja valikoima kiinteäobjektiivisia kompaktikameroita, joista tehtiin vielä viittä eri alamallia. Arettet on nimetty siten, että Aretten jälkeen tuleva kirjain antaa mallin: A ja P peruskamera, B varustettu valotusmittarilla, C mittaetsimellä, D sekä valotus- että mittaetsimellä ja W on vaihto-objektiivimalli.
BERNING & Co
Robot
Vuonna 1934 markkinoille tuli ensimmäinen 35mm valokuvauskamera, jossa filmi siirtyi moottorilla. Robotissa on Bauerle-kellotehtaan tekemä vetojousi, joka siirsi filmiä mainoksen mukaan 6 kuvaa sekunnissa. Filmi ei tosin siirtynyt yhteen menoon, vaan laukaisinta piti aina joka kuvaa varten painaa ja siksi nopeus jäi käytännössä neljän kuvan vauhtiin sekunnissa.
Kamera on Heinz Kilfittin suunnittelema: suljin on omintakeinen teräksinen sektorisuljin, kuvakoko on 24x24mm, pieni kuva ja objektiivit vaihdettavia. Kamera on pieni, mutta varsin painava, sillä runko on tehty teräksestä ja voiman antava jousikotelo vielä lisää painoa. Filmi oli ladattava Robotin omiin kasetteihin, jotka aukesivat takakantta sulkiessa, näin nopeus saatiin mahdollisimman suureksi eikä filmi naarmuuntunut.
http://www.kilfitt.org/index.html
Vaihto-objektiiveja kameraan sai ensin neljä kappaletta: Primotar 3,5/3 cm, Tessar 2,8/3 cm, Tessar 3,5/3 cm ja Tele-Xenar 5,5/5 cm.
Robotia mainostettiin vuoden 1934 Leipzigin kevätmessuilla vuoden 1944 kamerana. "Se on kymmenen vuotta aikaansa edellä!" Robot on erikoinen ja omalaatuinen kamera ja siksi esittelen sitä hieman enemmän kuin sen yleisyys Suomessa edellyttäisi. Sodan jälkeen Robot alkoi valmistaa erilaisia tekniseen kuvaukseen käytettäviä sähkömoottorikameroita. Niistä koottiin varsin jännittävän näköisiä kokoonpanoja, joita käytettiin erilaisissa valvontakuvauksissa esim. tehtaissa ja sairaaloissa. Monissa pankeissa oli 1960-70-luvuilla Robot valmiina kuvaamaan mahdolliset pankkiryöstäjät.
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_1/robot_1.html
Robot II
Tuli tuotantoon jo 1937, ja siinä on erona uusi runko, uusi Gauthier-suljintehtaan tekemä suljin, erilainen etsin, salamasynkronointi ja hieman korkeampi jousen viritysnuppi, pieni kuva. Siihen sai myös uusia objektiiveja: Sonnar ja Tele-Xenar 7,5 cm ja Biotar 2/4 cm.
Sodan aikana Robotilla meni lujaa: Luftwaffe tilasi Robotin melkein jokaiseen koneeseen. Pommittajien oli todistettava kuvalla osumien onnistuminen. Kamera tuli pakolliseksi sen jälkeen, kun saksalainen pommikoneen miehistö oli jo saanut kunniamerkit onnistuneesta englantilaisen laivan upottamisesta. Samaan aikaan jaettiin Englannissa laivan onnistuneesti kotisatamaan tuoneelle miehistölle englantilaiset kunniamerkit ja muistettiin ilmoittaa asiasta Saksaan suunnatussa lähetyksessä. Göbbels raivostui ja 75 000 Robotia toimitettiin koneisiin. Luftwaffe-Robotit erottaa siviilikameroista kahta kertaa korkeammasta jousipesästä. Kannattaa olla tarkkana, näitä on väärennettykin.
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_II/robot_ii.html
http://www.vintagephoto.tv/foton.shtml
http://www.cameraquest.com/robot1.htm
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Berning_Robot_II
Robot Star, pieni kuva ovat mallin II hieman muunneltuja versioita. Myös uusia paranneltuja objektiiveja tuli.
Kuva Robot Vollautomat Star, pieni kuva.
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=1&c=Berning_Robot_Star
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_Star/Vollautomat_Star_II/
vollautomat_star_ii.html
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_Star/Robot_Star_25/
robot_star_25.html
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_Star/Robot_Star_50/
robot_star_50.html
Robot Royal 24, pieni kuva ja Robot Royal 36, pieni kuva
Royal 24 kuvaa 24x24 mm:n ruutuja ja Royal 36 taas 24x36 mm:n kuvia. Uutuutena molemmissa oli mittaetsin ja objektiivin bajonettikiinnitys ja standardikasetin käyttömahdollisuus. Vasta kun ottaa Robot Royalin käteensä, tajuaa miten paljon metallista valmistettu kamera todella voi painaa. Royalit ovat hienoja kameroita, ja niihin tehtiin oma 15 objektiivin sarja.
http://robot-camera.de/ROBOT_Objektive/Bajonettfassung/bajonettfassung.html
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_Royal/robot_royal.html
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Robot_Royal_36
Robot Junior
http://www.vintagephoto.tv/robotjr.shtml
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_Junior/robot_junior.html
Robot Traffipak
Poliisi käytti Traffipak-kameraa nopeusvalvonnassa. Kamera tiiraili Amazonin etuikkunasta ja kuvasi edellä kulkevan auton rekisterinumeron ja poliisiauton nopeusmittarin samaan ruutuun. Ja sakottamaan! Puhelin- ja sähkölaitokset taas kuvasivat asiakkaiden mittarilukemat, lukemakuvien avulla laskettiin kulutus ja laskutettiin. Pankeissa oli turvakameroina panssarilaatikossa Roboteja, joilla ryöstäjistä saatiin muistokuvia oikeussalissa esiteltäviksi. Roboteja oli paljon myös teollisuuden tarkkailukameroina.
http://robot-camera.de/ROBOT_Kameras/Robot_Traffic/robot_traffic.html
Suomessa Roboteja on yllättävän runsaasti, erityisesti 50-luvun malleja Star ja Junior. Royal-mallit ovat harvinaisempia. Robot on keräilijää teknisesti kiinnostava kamera, olihan se ensimmäinen moottoroitu kamera. Sen keräilyarvo on monien mallien kirjossa, eri käyttötarkoituksissa ja pieniksi jääneissä valmistusmäärissä. Robotit ovat edelleen käyttökelpoisia ja ovat kestäneet hyvin aikaa, niiden sulkimet toimivat edelleen eivätkä useinkaan tarvitse huoltoa. Lisävälineistä pakollisia ovat Robotin omat kasetit, vain Royal-malleissa voi vaivatta käyttää vakiokasetteja.
CANON-JÄRJESTELMÄ
Suomeen alkoi saapua japanilaisia kameroita tuontisäännöstelystä huolimatta 1953 alkaen. Ensimmäisiä mainostettiin Kameralehdessä loppuvuodesta ja hinnatkin ilmoitettiin. Canonia toi ensin maahan ammattikuvaajien omistama SVO. Ensimmäiset Canonit eivät vielä kilpailleet hinnoilla, Canon maksoi saman verran kuin Exakta.
Canon IV
Ensimmäinen Suomeen tuotu Canon-malli, takaisinkelausnupin vieressä 50, 100 ja 135 mm objektiivien etsinalojen korjauslinssi.
Canon maksoi 1,9/50 mm objektiivin kanssa vuonna 1953 euroina 1730.
Samassa ilmoituksessa Exakta maksaa 1680 euroa.
Canon 7
Canon 7, pieni kuva, esiteltiin 1960 Photokinassa. Canon 7, pieni kuva, oli malliltaan samantyyppinen kuin edeltäjänsäkin, mutta siinä oli valotusmittari ja metallinen verhosuljin. Erikoisuutena oli objektiivien kiinnitys, tavallisille objektiiveille oli 39 mm kierrekiinnitys mutta kameran kanssa esitellylle f:0,95/50 mm objektiiveille bajonettikiinnitys. Kaikki kytkeytyvät etäisyysmittariin, johon voi vaihtaa 35, 50, 85, 100 ja 135 mm:n helokehät.
Aikanaan 0,95 valovoimainen objektiivi oli sensaatio, mutta on todettava, että erikoisen terävästi piirtävä tämä objektiivi ei ole, vaikka mainoksissa niin kehuttiinkin. Jo seuraava 1,2/50 mm on paljon tarkempi kuin 0,95 samalla aukolla. Mutta julkisuuden kannalta ja osoituksena japanilaisten optisesta taidosta Canonin 0,95/50 mm teki tehtävänsä. Näitä aikanaan kalliita ja erikoisia kameroita liikkuu Suomessa yllättävän paljon.
Canon-kiinteäobjektiiviset
Canon tuotti paljon erilaisia kiinteäobjektiivisia kameroita. Monissa oli kilpailukykyisiä ominaisuuksia, automaattisia toimintoja ja valovoimaisia, mutta edullisia objektiiveja. Useiden sarjanimi on Canonet, mutta joissakin tyyppinä on Canon ja erisnimi. Tässä esitellään 16 Canonetin sarjasta yleisimmät.
Canonet
Canonet, pieni kuva, oli Canonin ensimmäinen valovoimaisella objektiivilla varustettu kinofilmikamera. Objektiivin valovoima oli peräti 1,9, esittelyajankohtana 1961 se oli harvinaista. Lisäksi kamerassa oli automatiikka: kuvaaja valitsi ajan ja kameran automatiikka sääti aukon. Kamerasta tuli nopeasti myyntimenestys maailmalla. Suomessa se maksoi 1962 600 euroa.
Canonet OL 1,9 ja 1,7
Canonetin, pieni kuva, parannettu versio, seleenikennon sijasta automatiikkaa säätää CdS-kenno. Kenno on herkempi ja mahdollistaa kuvaamisen hämärämmissä olosuhteissa. Toisena uutuutena oli pikalatausjärjestelmä; filmin pää vain asetetaan ladattaessa keräyspuolan kohdalle ja kanteen kytketty salpajärjestelmä alkaa viritettäessä syöttää filmiä keräyspuolalle. Menetelmä on nopea ja luotettava ja siirtyi aikanaan useimpiin Canon malleihin. Valitettavasti keskussulkimet tahtovat näissä painavissa ja hyvissä kameroissa olla pikeentyneet, niillä ei enää voi luotettavasti kuvata ilman huoltoa. Laitteet sinällään ovat hyvin valmistettuja hyvistä materiaaleista, siksi ne tuntuvat painavilta nykyvalokuvaajan käteen. Näitä malleja myytiin paljon, ja ne olivat yksi Canonin suosion tekijöistä.
Hinnaltaan ne olivat edullisia, esimerkiksi Canonet OL 19 maksoi 1967 400 euroa.
http://canonet.free.fr/
Canon Canonet 28
Helppokäyttöinen automaattikamera, jossa on aika- ja himmenninautomatiikka ja omalla Canonlite D-salamalla myös salama-automatiikka. Mahdollisuus säätää himmennintä käsin vieraita salamalaitteita käytettäessä. Näitä kameroita salamoineen myytiin paljon. Kamera on kokometallinen ja kestävä, ja sitä on ollut käytössä 1990-luvulle saakka. Tämä on yksi Canon-tehtaan maineen rakentajista, koko perheen helppo kamera, jolla erityisesti salamakuvaus onnistuu vanhoja malleja paremmin.
Vuonna 1980 kamera maksoi 280 euroa.
http://www.theothermartintaylor.com/moveabletype/archives/cameras/
000010.html
http://35mm-compact.com/compact/canonet28.htm
Canon Canonet G-III QL 19 ja Canon Canonet G-III QL 17
Nämä ovat Canonin laadukkaita automaattikameroita, joissa on käsisäätömahdollisuus. Kamera itsessään on täysin sama, ainoa ero on objektiivin valovoima: 5-linssinen 1,9/45 mm ja 6-linssinen 1,7/40 mm. Automaattitoiminnossa ensin valitaan suljinaika ja kamera säätää himmentimen, samalla osoitinnäyttö etsimessä näyttää käytettävän aukon. Myös himmentimen käsisäätö on mahdollinen, ensin katsotaan automaattiasetuksella aukko ja sitten siirrytään käsisäätöön ja valitaan haluttu aukko itse.
Myös näissä kameroissa voi käyttää Canonlite D-automaattisalamaa. Salama antaa kameralle ohjausta, etäisyydensäädön tiedot siirtyvät salamaan. Juuri nämä pienemmät Canonetit tulivat suosituiksi: vanhemmat 60-luvun mallit, joissa oli yhtä hyvät objektiivit, eivät ole jälkikäteen saaneet sellaista kulttiasemaa kuin nämä. Ehkä ne yksinkertaisesti vain ovat liian isoja ja painavia. Nämä ovat kunnolla tehtyjä hyviä harrastajan näppäilykuvia ottavia laitteita, joita käytetään edelleen. Moni harrastaja kuljettaa tällaista 1,7 valovoimaista kameraa herkällä filmillä ladattuna.
Kamera maksoi vuonna 1980 460 euroa.
http://www.cameraquest.com/canql17.htm
Canon Datematic
Canon Datematic oli muuten ominaisuuksiltaan aivan tavallinen automaattisesti valottava kamera, mutta sen erikoisuutena oli mahdollisuus valottaa kuvaan päiväys. Sisällä oli pienet numerokiekot, joita kääntämällä päiväys muutettiin. Kuvaushetkellä minisalama väläytti tiedot kuva-alan reunaan.
Canon A 35 F
Canon A 35 F oli Canonin ensimmäinen automaattisalamakamera.
http://www.lyndrup.dk/ken/Engelsk/Canon%20E/Canon%20A%2035%20F%20E.htm
Canon AF 35 ML
Myös tässä kamerassa kaikki toiminnot, paitsi filmin herkkyyden säätö, ovat automaattisia. Erotuksena muista Canoneteista se on hieman pienikokoisempi, vaikka sen objektiivi on valovoimainen 1,9/40 mm.
Kamera maksoi 1983 520 euroa.
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Canon_AF_35_ML
Canon puolikokokamerat
Canon Demi
Pieni ja pyöreäkulmainen kamerasarja, johon kuuluu 7 kameramallia: Demi, pieni kuva, Color Demi, Demi S, Demi C, Demi Rapid, Demi EE 17 ja Demi EE 28. Color Demi, joka oli teknisesti sama kuin Demi, mutta nahat eri värisiä, on näistä harvinaisin. Muutamaan malliin sai vaihto-objektiivin ja objektiivin valovoima vaihtelee f:2,8-1,7.
http://www.mediajoy.com/en/cla_came/demi/
http://www.kyphoto.com/classics/demi.html
Canon Dial
Erikoisen näköinen ja toiminnaltaan poikkeava puolikoon kamera. Kamerassa on jousiveto, joten sillä voi kuvata kaksikymmentä ruutua yhteen menoon. Objektiivin 2,8/28 mm ympärillä olevat mustat täplät ovat valotusautomatiikan silmät, jotka on kytketty filminherkkyyteen. Aika on vapaasti valittavissa 1/30-1/250 ja himmenninaukko säätyy automaattisesti.
Canon Dial, pieni kuva, oli 1980-luvulla Ruotsissa kulttikamera, sillä kuvasi mm. Walter Hirsch. Dialia voi edelleenkin käyttää, ne rikkoutuvat harvoin, sillä sen filminsiirtokoneisto on tehty niin kookkaista kartiohammaspyöristä, ettei kaikkien autojen vaihdelaatikoissaan ole sellaisia. Tekniikaltaan ja malliltaan hieno, hauska ja poikkeava laite.
CHINON
Chinon 35 EE
Tyypillinen 1970-lukulainen vakiokompakti. Kytketty etäisyysmittari, automaattinen valotus ja 2,7/38 mm objektiivi. Tässä mallissa automatiikan valinnat näkyvät myös etsimessä ja ne pystyy lukitsemaan painamalla laukaisinta hieman. Automatiikka ohjaa CdS-kenno objektiivin ulkoreunassa. Kamerassa myös salama-automatiikka ohjeluvun asetuksella. Tätä samaa kameraa on myyty muillakin tuotenimillä.
http://rangefinder.free.fr/Chinon35EE.html
http://www.butkus.org/chinon/ebay/chinon_35ee.jpg
Chinon Bellami
Bellami oli hauskan näköinen kamera, jonka objektiivin saattoi sulkea kahden oven taakse. Näin kamera oli tavallaan kokoontaittuva.
http://www.butkus.org/chinon/ebay/chinon_bellami.jpg
http://www.butkus.org/chinon/ebay/chinon_bellami_flash.jpg
COSINA
Cosina Compact 35E ja Cosina-35
Japanilainen vakiokompakti, 2,7/38 mm, aika/aukkoautomaatti, salama-automaatti. CdS-kenno objektiivin reunassa. Molemmat kamerat ovat samantyyppisiä, niiden nimiero johtuu vain eri maahantuojista.
DACORA
Dignette, pieni kuva, Dacora -Matic 4 D, Super Dignette, pieni kuva
Dacora valmisti suuren sarjan halpoja kompaktikameroita, joita myytiin Suomessa myös muilla nimillä, esimerkiksi Ilfordin Sport-sarjan malleina. Esimerkiksi Kameralehden luettelossa 1963 on seitsemän Ilford Sportsman-mallia, halvin 170 ja kallein 510 euroa.
http://www.kameraschaetze.de/1Kamera/weitere/Dacora_Dignette.html
FED
FED- kameraa tuotettiin eri variaatioina vuodesta 1932 alkaen. Venäläisiä kameroita esittelevät luettelot tuntevat niitä ainakin 38 erilaista tuotantoversiota, joissa on erilaisia kaiverruksia: tekstit kyrillisillä tai latinalaisilla kirjaimilla, erilaisia vuosien mukana tulleita teknisiä muunnoksia ja uudistuksia. Neuvostoliitto vei kameroita saadakseen valuuttaa ja vientimalleihin tehtiin tekstit latinalaisilla aakkosilla.
FED I on Leica II:n melkein suora kopio, sitä valmistettiin 1934-55. Tuotantomäärät ainakin ilmoitettiin varsin suuriksi; Fed I b 50 000, Fed I c 40 000, Fed I d 80 000, Fed I e, pieni kuva, 25 000, Fed I f 200 000, Fed I g, pieni kuva, 300 000 kpl. Näistä tuotantomääristä riittää laitteita Suomenkin hyllyille. Edellä lueteltuja malleja tehtiin vuoteen 1955. Sen jälkeen tuotettiin mallia FED 2, pieni kuva, joita Koneisto ja Fexima Oy:t toivat Suomeen. Siitä on useita alamalleja, kameraa tehtiin vuoteen 1970 saakka. Vuonna 1961 alkoi mallin Fed 3 tuotanto, siinä on jo paljon eroa tehtaan aiempiin Leica- kopioihin, vaikka objektiivin kiinnityskierre on edelleen 39mm.
Seeleenikennovalotusmittarilla varustetun FED 4:n, pieni kuva, tuotanto alkoi 1964, sitä tehtiin viittä eri versiota vuoteen 1976. Samana vuonna alkoi FED 5:n, pieni kuva, valmistus, joka jatkuu edelleen. Venäjällä on lisäksi NL:n loputtua alettu valmistaa FED-kameroista "erikoisia" Leica-kameroita. Oikeastaan ne eivät ole väärennöksiä, vaan keräilyllisesti hauskoja omia tuotantomalleja, joita jotkut tekevät käyttäen FEDiä aihiona. Ne eivät paljoa maksa ja toista samanlaista ei ehkä ole edes valmistettu.
http://www.russianplaza.com/fed%201%202%203%204%205%20B%
20C%20PG%201a.html
http://www.dvdtechcameras.com/cameras/leica/96/96.htm
http://www.cameraquest.com/fakerusk.htm
http://www.cameraquest.com/rusky2.htm
http://www.cameraquest.com/rus72.htm
FRANKE & HEIDECKE
Rollei 35 -sarja
Rollei- tehtaan yllätys vuodelta 1967. Tehdas näytti, että hyvälaatuinen, kätevä kamera voidaan tehdä pienikokoiseksi. Mallisarja kasvoi vuosien mittaan käsittämään 19 kameraa. Sekä Rollei 35:tä että 35 S:ää tehtiin mustina, kromattuina, hopeisina, kultaisina ja platinaisina. Yleisimmät ovat tavallisia kromattuja tai mustia, muut ovat pieninä sarjoina tehtyjä ylellisyysmalleja. Kerääjät etsivät erityisesti sellaisia malleja, jotka on tehty Saksassa. Kamerat tehtiin vuosien 1971-86 välillä Singaporessa.
Rollei 35
Esittelyajankohtanaan Rollei 35, pieni kuva, oli todella pieni kamera. Käytännössä filmiportin ympärillä on tilaa kasetille ja keräyspuolalle, kaikki muu on yläkannen alla. Kamerassa on kapeakulmainen CdS-mittari yläkannen oikeassa etukulmassa, viritysvipu ja täysi aika- ja aukkoasteikko. Objektiivi, 3,5/40 mm Tessar on vajotettavassa putkessa. Kamera ei laukea, ellei objektiivi ole ulosvedetty ja putken sisään työntö on lukittu erillisellä nupilla. Ajan ja aukon säätimet ovat objektiivin molemmin puolin olevat pyörät. Suljin on Compurin tuotantoa ja aika-alue 1/2-1/500 s. Kameran etsin on erittäin kirkas ja isokokoinen, helokehä osoittaa rajauksen.
Kameraa mainostettiin tupakkalaatikon kokoiseksi ja se sai välittömän suosion. Tätä kameraa ja sen seuraajamalleja myytiin Suomessa paljon ja ne ovat edelleen täysipainoisia kuvausvälineitä, jotka ovat säilyttäneet niin käyttö- kuin keräilyarvonsakin. Ainoa uhka kameran käyttökelpoisuudelle on sen käyttämä PX 625- paristo, jota ei sen sisältämän elohopean vuoksi enää valmisteta.
Rollei 35 maksoi vuonna 1968 894 euroa.
Rollei B 35, Rollei C 35, Rollei 35 LED, pieni kuva
Rollei 35:n halvempi versiosarja, objektiivi on vain 3-linssinen Triotar ja valoa mittaa seleenimittari tai piikenno. Sulkimen aika-alue alkaa 1/30 sekunnista 1/300 saakka.
Rollei 35 S
Sama rakenne ja ominaisuudet kuin ensimmäisessä Rollei 35:kin, mutta objektiivina 2,8/40 mm Sonnar. Tämä malli on tullut halutuksi objektiivinsa vuoksi.
Rollei 35 TE ja Rollei 35 SE
Näissä malleissa on erilainen valotusmittari ja elektroniikka kuin vanhemmissa malleissa. Muuten ne ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia.
ILFORD
Ilford Sport-kamerasarja
Tämä laaja kamerasarja on todellisuudessa Dacoran valmistama.
KOCHMANN
Korelle
KODAK
Retinette-sarja
Retinette II, Retinette IB
Toisen maailmansodan jälkeen Kodak alkoi valmistaa Retinaa halvempaa, kiinteärunkoisia Retinette-kameroita. Ne ovat melkoisesti toistensa näköisiä ja sarjasta esitellään tässä vain yksi. Retinette-tyyppejä on I ja II ja joidenkin mallien nimissä on lisäksi muita kirjaimia. Retinette-sarjan valmistusmäärät olivat suuria. Retinette I b maksoi vuonna 1963 412,55 euroa.
Retinette I A, pieni kuva
http://licm.org.uk/livingImage/Retinette022.html
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Kodak_Retinette_1B
http://jp.eyraud.free.fr/kodak_retinette1a.html
http://licm.org.uk/livingImage/Retinette1B.html
http://www.erikfiss.com/foto/cams/retinette/e.html
http://home.pages.at/bruesehaber/retina/retinette.html
Retina IIIS
Hieno ja monimutkainen järjestelmäkamera, jossa käytetään Retina Reflexin objektiivisarjaa. Kamerassa on kytketty mittaetsin ja objektiivin mukana vaihtuvat ja liikkuvat helokehät ja kytketty valotusmittari. Tämä on ensimmäinen kiinteärunkoinen Retina -niminen kamera.
Retina IIIS maksoi 1963 2,8/50 mm objektiivin kanssa 812 euroa.
Kamera meni hitaasti kaupaksi, se esiintyy vielä Kameralehden 1963 luettelossa, vaikka valmistus oli päättynyt 1960.
http://www.cameraquest.com/ret3s.htm
http://home.pages.at/bruesehaber/retina/retina3s.html
Retina Automatic I, Automatic II, Automatic III.
Tehtiin myös sarja automaattisesti valottavia kameroita, joiden automatiikka ei enää neljänkymmenen vuoden kuluttua tahdo toimia.
Automatic II maksoi 1963 811,20 euroa.
http://home.pages.at/bruesehaber/retina/retaut1.html
http://home.pages.at/bruesehaber/retina/retaut2.html
KONOSHIROKU PHOTO Ind. Co
Konica on valmistanut suuren määrän kiinteäobjektiivisia kinofilmikameroita. Tässä joitakin esimerkkejä tuotteista eri vuosikymmeniltä.
Konica Konilette 35, pieni kuva
http://www.asahi-net.or.jp/~rd2h-ari/KONICA_LIST.htm
Konica L, Konica EE Matic New De Luxe
Esimerkiksi Konica L maksoi 1963 laukkuineen 270 euroa.
Konica C 35
http://www.pbase.com/cameras/konica/c35_ef
http://www.lyndrup.dk/ken/Engelsk/Konica%20E/Konica%20C%2035%20E.htm
ERNST LEITZ GmbH
Leica
Leica esiteltiin Leipzigin kevätmessuilla 1925. Kamera oli rakenteeltaan ja idealtaan uutuus. Se oli ensimmäinen 35 mm:n kinofilmiä käyttävä ja sen käyttökelpoisuutta lisäsi verhosulkimen toiminta. Aluksi kameraa ei myyty kovin paljoa, pahin lamakausi oli alkanut, mutta vähitellen kameran kysyntä kasvoi ja kameraan tehdyt muutokset lisäsivät kysyntää. Ensimmäisissä malleissa objektiivi oli kiinteä, mutta 1930 esitelty objektiivin vaihtomahdollisuus, ja tehtaan itse tekemät vaihto-objektiivit lisäsivät kameran suosiota. Vuosien mittaan tehtaan mallivalikoima alatyyppeineen on paisunut erittäin laajaksi.
Leicaa muistuttavia ja siitä kopioituja kameroita on satoja eri malleja, ja niistä on Ranskassa tehty oma kirjakin. Leicat itsessään muodostavat oman alueensa, niillä kuvataan edelleen ja niiden keräilystä ja Leica-tiedosta on tullut omia maailmojaan. Leica on helppo tunnistaa sarjanumeron mukaan, tehtaan arkistot ovat säilyneet ja numeroinnista on olemassa useita lähdeteoksia ja internetistä löytyy runsaasti lisää tietoa.
http://www.cameraquest.com/classics.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/lindex.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/smid.htm
http://www.wordiq.com/definition/Leica
http://homepage.hispeed.ch/dedual/wild_heerbrugg/Milestones%20of%20Leica.htm
Leican kierrerungot
Leica I
Ensimmäisissä objektiivina oli Leitz Anastigmat 3,5/50 mm, seuraavissa
Elmax 3,5/50 mm ja viimein Elmar 3,5/50 mm. Harvinaisin näistä on Anastigmat, sitä valmistettiin muutamia kymmeniä, Elmaxia jo muutamia satoja ja niitä on Suomeen tuotukin. Elmar-malli on yleisin ja tehdas saattoi vaihtaa objektiivin parempaan jos kamera saapui sinne korjattavaksi. Tässä kameramallissa sulkimen ajat ovat
1/20-1/500 s. Kamera maksoi 1929 euroina 670.
Kameran mukana seurasi kolme kasettia ja laukku. Kiinteäobjektiiviseen kameraan sai lisävälineitä, esimerkiksi erillisen etäisyysmittarin. Etäisyysmittari maksoi 65 euroa ja tyhjä filmikasetti 17 euroa. Näitä malleja tehtiin vuosien 1925-30 välillä. Samassa Nyblinin hinnastossa esitellään vielä erikoisfilmirullan hinta, 7 euroa, suurennuskone, joko päivänvalolle tai 100 W:n opaalilampulla.
Hinnat olivat 145 ja 185 euroa. Filmi maksoi tällöin metriltä 1,30 euroa.
Kuvia: Leica I, pieni kuva, Leica I, pieni kuva
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/a.htm
http://www.lausch.com/leica1.htm
Leica Compur
Verhosuljin-Leican aika-alue ei käsittänyt lainkaan pitkiä valotusaikoja, joita saattoi tarvita kopioinnissa tms. kuvauksessa. Siksi tehdas tuotti keskussulkimella varustettuja malleja, joissa suljin oli kiinnitetty objektiivin eteen. Tämän mallin ajat olivat 1-1/300 s. Niitä valmistettiin varsin vähän, joten niistä on tullut keräilijöiden etsimiä harvinaisuuksia, joita on väärennettykin.
Nykyään Compur-Leica on verhosuljinmalleja kalliimpi, vaikka se oli valmistusajankohtana halvempi. Nyblinin hinnastossa vuodelta 1929 Compur-malli maksoi 600 euroa.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/b.htm
http://www.lausch.com/compurleica.htm
Leica I
Vuonna 1930 esiteltiin vaihdettavilla objektiiveilla (Elmar 3,5/35 mm ja Elmar 4,5/135 mm) varustettu kamera. Objektiivit vaihdettiin 39 mm kierteellä, jossa on tuumainen nousu kopioimisen vaikeuttamiseksi. Ensimmäisissä tuotteissa ei objektiivin ja filmitason väli vielä ollut vakio, joten objektiivin takaosaan oli kaiverrettu sen kameran kolme viimeistä numeroa, johon ne kuuluivat. Samaa kameraa alettiin myöhemmin tuottaa vakiorunkopaksuudella ja silloin sekä kameran, että objektiivien laipoissa on kaiverrettu 0. Tästä käytännöstä luovuttiin ja seuraavissa malleissa ei enää ole merkintöjä.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/c.htm
http://www.photogallery.it/storia/ileica_1.html
Leica II
Vuonna 1932 esiteltiin uusi, kytketyllä etäisyysmittarilla, pieni kuva, varustettu malli. Pieni kamera, johon sai pienet vaihto-objektiivit, jotka olivat etäisyysmittariin kytkettyjä, sai menestyksen. Leican kaupallinen menestys johti sen kopiointiin ympäri maailmaa. Leica II sai melkein heti markkinoille tulonsa jälkeen suoria kopioita ja sitä erittäin paljon muistuttavia 35 mm:n filmiä käyttäviä valokuvausvälineitä ympäri maailman. Suurin ja nopein tuottaja oli Neuvostoliitto, jossa alettiin jo seuraavana vuonna valmistaa FED ja Zorki-kameroita. Leica II:ta tehtiin eri versioina 1932-48.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/d.htm
http://www.lausch.com/leica2.htm
http://www.cameraquest.com/leica2.htm
Leica III
Leica III on paljon edellisten mallien näköinen, sen erottaa kuitenkin heti etuseinässä olevasta pitkien valotusaikojen valintanupista, pieni kuva. Aikaisemmissa malleissa aika-alue oli ollut 1/20-1/500, nyt se laajennettiin 1 s saakka. Tehtiin vielä Leica IIIa, pieni kuva, jossa lyhin aika oli 1/1000s. Sodan jälkeen tilalle tuli Leica IIIf ja Leica IIId, joissa oli eri mallinen yläkansi, ajat 1-1/1000s, tehtaalla valmiiksi rakennettu salamatäsmäys ja itselaukaisija. Myös näistä on toistaan hieman poikkeavia versioita.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/f.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/g.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/iiib.htm
http://www.lausch.com/leica3.htm
http://www.cosmonet.org/camera/leica3_e.htm
http://elshaw.tripod.com/LTM2.html
http://www.jck.net/leica/leica3_e.html
Leica IIIg
Viimeinen kierrerunko-Leica 1956-60, M-rungot olivat päätuotantomalleja. Tässä on erilliset helokehät 50 ja 90 mm. Tässä on erilainen etsin kuin vanhemmissa malleissa ja se on viimeisyytensä vuoksi kerätty malli.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/iiig.htm
http://www.lausch.com/leica3g.htm
Leica Standard, Leica Ic, Leica IIc, Leica IIf, pieni kuva
Sarja vähemmillä ominaisuuksilla varustettuja malleja, joita tuotettiin vuosien 1932-56 välillä.
Esimerkiksi 1957 Leica IIf maksoi 2/50 Summicronin kanssa 1505 euroa ja III f saman objektiivin kanssa 1788 euroa.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/iiic.htm
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/sm/iiif.htm
http://www.lausch.com/standardleica.htm
http://www.lausch.com/leica3f.htm
Leican lisävarusteet
http://www.cosmonet.org/camera/acc_e.htm
Etsimet
Leicoihin tehtiin vuosien mittaan runsaasti erilaisia etsimiä, joita myös keräillään.
http://elshaw.tripod.com/LTM.html
Leican bajonettirungot
Leica M3
Tämä kamera oli vuoden 1954 Photokinassa jättiyllätys. Kamerassa oli melkein kaikki vanhojen Leicojen ominaisuudet muunnettu tai paranneltu. Merkittävin uutuus oli kameran etsin: 137 osan hienomekaaninen ihme, jossa helokehä vaihtuu objektiivin mukaan, 50, 90 tai 135 mm objektiivia varten. Etäisyydensäätö on etsimen kirkkauden takia erittäin helppoa ja nopeaa, myös hämärässä. Samalla vaihdettiin 24 vuotta käytössä ollut kierre bajonettiin, mutta kuitenkin niin, että vanhojen objektiivien käyttö oli mahdollista ja tietysti myös etäisyysmittariin kytkettynä. Valotusaikojen säätönuppi ei enää pyörähtänyt laukaistessa, joten aikanuppiin voitiin nyt kytkeä valotusmittari. Kameran koko suljinkoneisto oli aivan erilainen kuin vanhoissa malleissa.
Varustekenkään kiinnitettävä valotusmittari, seleenimalli, oli nimeltään Leicameter MC ja CdS- mallin Leicameter MR. Ne valmisti Leitzia varten Metrawatt. Viritys tapahtui viritysvivulla, ensimmäistä kertaa Leican historiassa. Kameran mukana esiteltiin myös uusi objektiivisarja, jota on sen jälkeen jatkuvasti uudistettu ja täydennetty. Leica M3 oli tuotannossa 1954-66, valmistusvuoden voi tarkistaa sarjanumeron avulla luetteloista.
1960 Leica M3:n runko maksoi 1600 euroa.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/m/m3.htm
http://www.lausch.com/leica3m.htm
Leica M2
M2 on tingitty versio M3:sta. Siinä laskin ei nollaannu automaattisesti takakantta avattaessa kuten M3:ssa, vaan se on käsin siirrettävä uuteen lukemaan. Myös helokehävalikoima oli eri: 35, 50 ja 90 mm:iä varten. Ensimmäisissä malleissa takaisinkelauksen vapautin oli eri mallinen kuin M3:n ja helokehien valintavipua ei ollut. Viimeisiin M2:iin nämä lisättiin.
M2-runko maksoi vuonna 1960 1370 euroa.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/m/M2.htm
http://www.lausch.com/leicam2.htm
Leica M4
Tässä mallissa on yhdistetty edellisten mallien ominaisuuksia: helokehät ovat 35, 50, 90 ja 135 mm, automaattinen laskin, ja uusi, kallistettu takaisinkelausvipu; vanhoissa malleissahan oli aina nostettava nuppi. Tätä mallia tehtiin pitkään ja lopulta sitä valmistettiin Kanadassa nimellä Leica M4-2.
Leica M4-runko maksoi vuonna 1970 1208 euroa.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/m/m4.htm
http://www.lausch.com/leica4m.htm
Leica M1 ja MD
Tehtiin myös malleja ilman etäisyysmittaria tai kokonaan ilman etsintä. Ne oli tarkoitettu mikroskooppikuvaukseen ym. tieteelliseen käyttöön.
M1-runko maksoi vuonna 1960 846 euroa.
Leica M5
Kokonaan uudelleen suunniteltu kamera. Muoto ja koko poikkeavat olennaisesti vanhoista Leicoista. Kamera on kulmikkaampi, eikä todellisuudessa istukaan käteen yhtä hyvin kuin perinteiset mallit. M5:ssä oli valonmittaus objektiivin läpi ja valotusmittarin mittausalue rajattu ja helokehiin merkitty, mutta valitettavasti mittausalueen tarkka määrittely kuvaushetkellä on vaikeaa. Mittausalue on laaja, kameralla voi mitata niin hämärässä, että aina ei sen osoittimia näe. Mittaaminen tapahtuu kääntyvän varren päässä olevalla CdS-kennolla, joka objektiivin ollessa kiinni rungossaon verhojen edessä. Laukaistessa laukaisukoneisto kääntää varren pois kuva-alan edestä.
Valitettavasti painallus tuntuu aika raskaalta ja samalla osittain katosi Leican ihannoitu laukaisutuntuma. Mittaaminen onnistuu vain yli 28 mm:iä pidemmillä objektiiveilla, lyhyempiin on tehtävä viilaus bajonettiin, jotta mittavarsi ei tulisi esiin ja vahingoittuisi. Kameraan suunniteltiin myös uudet, omalaatuiset hihnapitimet, jotka asettivat kameran pystyasentoon roikkumaan, myöhemmin lisättiin kolmas hihnakoukku vaaka-asentoa varten.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/m/m5.htm
http://www.lausch.com/leica5m.htm
Leica CL, pieni kuva
Leica CL on Japanissa Minoltan tehtaalla valmistettu, vaikka sen suunnittelutyö tapahtuikin suurelta osin Wetzlarissa. Kamerasta aiottiin "kansan" Leicaa, se oli pienempi ja näppärämmän näköinen kuin muut Leicat. Kameraa varten tuotettiin oma objektiivisarja, jotka olivat 2/40 ja 2,8/90 mm. Tämän kameran mittaetsimen kanta ei riitä kovin valovoimaisille objektiiveille. Kamerassa on valonmittaus objektiivin läpi samalla varsimenetelmällä kuin Leica M5:ssä on, ja tulos on sama: kaikkia objektiiveja ei voi käyttää eikä laukaisutuntuma ollut vanhojen Leicojen veroinen.
Tuotannon edetessä huomattiin myös, että japanilaisten laatukriteerit olivat sen verran Leicaa laveammat, että kameroita jouduttiin huoltamaan paljon useammin kuin Saksassa valmistettuja. Kameraa myytiin melko runsaasti, mutta niitä ei enää näe käytössä samassa määrin kuin 1950-luvulla valmistettuja Leicoja; japanilaisten laatu ei ole kestänyt ajan hammasta.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/m/cl.htm
http://www.cameraquest.com/leicacl.htm
http://www.cosmonet.org/camera/leiccl_e.htm
http://www.angelfire.com/biz/Leica/page21.html
Leica M 6, pieni kuva
Tässä kamerassa oli uusi menetelmä valonmittaukseen: sulkimelle tulevaa valoa heijasti suljinverhossa oleva valkea täplä ja valoa mittasi herkkä piikenno. Mallin valmistus alkoi vuonna 1984 ja sen eri versiota tehdään edelleen.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/leica/m/m6.htm
Leica-objektiivit ja lisävälineet
Leicoihin on vuosien aikana tuotettu satoja erilaisia objektiiveja, joten niitä ei esitellä tässä. Niistä on kirjoitettu useita kirjoja ja internetistä löytyy runsaasti tietoa. Vuonna 1960 maksoi 2/50 mm Summicron normaaliobjektiivi 764 euroa. 4/21 mm laajakulma Super-Angulon 1165 euroa ja 2/35 mm Summicron 879 euroa. Pitkäpolttovälisistä 2/90 mm Summicronin hinta oli 1337 euroa ja 4/135 mm Elmar maksoi 814 euroa.
http://www.cameraquest.com/mlenses.htm
http://luminous-landscape.com/reviews/compendium.shtml
MAMIYA
Mamiya valmisti laajan 35 mm:n kamerasarjan, Kameralehden ilmoitus 2/60 esittelee 13 eri mallia. Osa malleista on tavallisia kiinteäobjektiivisia etsinkameroita, mutta Mamiya valmisti myös muutamia kiinteäobjektiivisia peilikameroita.
http://www.asahi-net.or.jp/~rd2h-ari/MAMIYA_LIST.htm
http://herron.50megs.com/rangefinder.htm
Mamiya 35, pieni kuva
Mamiya 35 Ruby S
Ajalleen tyypillinen, seleenikennovalotusmittarilla varustettu kamera. Etäisyysmittari ja puoliautomaattinen valotus.
Hinta laukkuineen vuonna 1963 504 euroa.
http://herron.50megs.com/rangefinder.htm
MINOLTA
Linkki japanilaiseen Minolta kokoelmaan:
http://www.asahi-net.or.jp/~rd2h-ari/MINOLTA_LIST.htm
Minolta A, A2 ja A3, A5, Uniomat II
Suomessa 1955-60 runsaasti myyty kamerasarja. Eroina oli objektiivi: A:ssa on
4- linssinen 3,5/45 mm ja A2:ssa samoin 4- linssinen 2,8/ 45 mm ja A3:ssa taas
5- linssinen 2,8/45 mm Rokkor. Minolta A5 maksoi 1965 275 euroa ja
Uniomat II 324,20 euroa, molemmat laukkuineen.
Minolta Hi-Matic -sarja
Hi-Matic-sarjan kameroissa oli eri asteisia automatiikkoja ja niitä myytiin Suomessa runsaasti. Esimerkiksi ensimmäinen Hi-Matic maksoi 1965 396,50 euroa. Hi-Matic 7-s maksoi 1969 456 euroa ja Hi-Matic 562 euroa. 1980-luvulla sarjaan tuli automaattisesti tarkentavia malleja.
http://www.pbase.com/cameras/minolta/himatic_7s
http://www.cameraquest.com/min7s2.htm
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Minolta_Hi-Matic_F
http://www.kefk.net/Fotografie/Kameras/Kleinbild/Anbieter/Minolta/Sucher/
Hi-Matic-7/index.asp
http://licm.org.uk/livingImage/MinoltaHi-Matic_S.html
MINOX
Minox 35 -sarja
Vuonna 1976 Minox esitteli uuden kameratyypin; tupakkiaskin kokoisen, kokoon taittuvan automaattisen 35 mm:n kameran Minox 35 EL. Kamera oli valmistettu kokonaan muovista, joten se oli kevyt ja automaattinen valotus teki siitä nopean käyttää. Objektiivin, 2,8/35 mm Color-Minotarin laatu oli erittäin hyvä, kilpailukykyinen aikansa vastaavien järjestelmäkameroiden objektiivien kanssa.
Minox 35 EL sai heti suuren suosion, moni ammattilainen ja vakava harrastajakuvaaja hankki sen aina mukana kulkevaksi muistikirjakseen. Ensimmäisessä EL-mallissa oli erilaisia teknisiä ongelmia, joita parannettiin mallissa 35 GL, johon oli lisätty itselaukaisija. Seuraavaan malliin 35 GT tehtiin lisää teknisiä parannuksia ja kameraan tuli vastavalon korjaus ja lankalaukaisimen kierre. Minox oli hinnastaan huolimatta toisinaan niin kysytty, että maahantuoja ei aina saanut riittävää määrää Suomeen. Minox saikin pian samantyyppisiä japanilaisia kilpailijoita, mutta sen korkea optinen laatu antoi sille hinnasta huolimatta etumatkaa. Kameran valmistus uusina malleina jatkuu edelleen.
http://www.submin.com/35mm/collection/minox/35mm_variations.htm
MEOPTA
Opema
Kuvakoko poikkeuksellinen 24x32 mm, mutta tehdas ilmoittaa kotisivuillaan kuvakoon olevan 24x36! Opemaa tehtiin myös mallia Opema II, jossa on etäisyysmittari. Kameroita tehtiin vuosina 1949-51 ja tehdas taas ilmoittaa 24x36 kokoa tehdyn 1954-59. Nähtävästi ensin on valmistettu 24x32 kameroita ja sitten palattua vakiokokoon kysynnän parantamiseksi. Kameraan sai myös 3 vaihto-objektiivia: 30, 45 ja 135 mm.
http://www.meopta.cz/history/
NIKON
Nikon alkoi valmistaa mittaetsinkameroita heti II maailmansodan päätyttyä, mutta Suomeen niitä saatiin tuontisäännöstelyn vuoksi vasta 1956 jälkeen. Nikonia toi maahan SVO, ja ne saivat innostuneen vastaanoton. Ensimmäisiä 1950-luvun malleja S ja S2 on nähtävästi tuotu vain muutamia kappaleita kumpaakin, mutta Nikon SP ja S3-kameroita on tuotu jo enemmän. Eräs ensimmäisistä Nikon-kuvaajista Suomessa oli Jussi Pohjakallio. Suomen Valokuvaaja- lehdessä 3/58 kuvaaja ja hänen välineensä esitellään ja kerrotaan Nikonin olevan hänen suosikkikameransa.
Nikon S2, pieni kuva
Nikon S 2 -kamerassa on ensimmäisenä Nikonina-viritysvipu, kirkas 1:1 etsin ja lyhin valotusaika on 1/1000 s. Kamerassa on myös kampi takaisinkelausta varten, se oli aikanaan uutta ja harvinaista. Kamerassa koko takakansi irtoaa filmin vaihtoa varten, vaihto on siten nopeampaa kuin Leicassa, jossa filmi pitää pujottaa takakannen ja sulkimen väliin. Näitä Nikoneita toi Suomeen SVO, sillä valmistusvuosien 1955-57 aikana tuonti Japanista alkoi.
http://www.cosmonet.org/camera/nikon_s2_e.html
Nikon SP
Nikon SP oli esittelyhetkellään 1957 huomattavasti aikaansa edellä oleva mittaetsinkamera. Siinä on pääetsimessä neljä parallaksikorjattua helokehää: 50/85/105/135 ja erillisessä etsimessä vielä 28 ja 35 mm objektiiveja varten helokehät, joita ei ole parallaksikorjattu. Etsin poikkeaa aiemmista malleista myös ulkonäöltään, se on edestä katsoen suora ja pitkänomainen lasi, vain objektiivin vasemmalla puolella on etsimen toinen ikkuna. Helokehät valitaan takaisinkelausvivun alla olevasta renkaasta, kamerassa oli takaisinkelausvipu aikana, jolloin kilpailijat Leica ja Contax olivat vielä varustetut nuppia pyörittämällä tapahtuvalla takaisinkelauksella. SP:ssä näkyy myös vain yksi helokehä kerrallaan: kuvan rajaaminen on helppoa, koska etsimessä ei ole rajausta sekoittamassa muita helokehiä kuin käytössä oleva.
Lisäksi kameran valotusaikojen valintanuppi ei pyörähdä valotuksen aikana: Leica M3 oli eräs ensimmäisistä kameroista, joissa nuppi ei liikkunut. Tämä ominaisuus ei nykyään tunnu mitenkään ihmeelliseltä, mutta 1950-luvulla se oli sitä. Nikon SP:n voi suoraan liittää moottorin, se oli tässä suhteessa ensimmäinen mittaetsinkamera maailmassa.
SP oli myös ensimmäinen titaanista valmistetuilla suljinverhoilla varustettu kamera. Aines on osoittautunut erittäin kestäväksi kuluneiden 1940-50 vuoden aikana. Nikon SP oli myös helpompi ja nopeampi ladata kuin kilpailijansa, sen takakansi aukeaa samalla lailla saranalla kuin nykyisissäkin kameroissa. Tarkennus tapahtuu rungossa olevasta hammasrattaasta, samalla tapaa kuin Contax-kameroissakin. Nikon SP:ssä se on kuitenkin kytketty 50 mm:n objektiivien lisäksi myös 25 ja 35 mm:n objektiiveihin.
Nikon SP maksoi 1960 2/50 mm:n Nikkorilla 2028 euroa.
http://www.cameraquest.com/nikonsp.htm
http://www.cosmonet.org/camera/nikon_sp_e.html
http://www.cameraquest.com/nrfspv.htm
OLYMPUS
Olympus tuotti muiden japanilaistehtaiden tapaan suuren valikoiman kiinteäobjektiivisia kinofilmikameroita. Osa tehtaan tuotteista oli pienempiä kuin kilpailijansa ja lisäksi niissä oli omintakeisia ratkaisuja.
http://www.asahi-net.or.jp/~rd2h-ari/OLYMPUS_LIST.htm
Tässä esitellään vain muutama laajasta valikoimasta.
Olympus EC ja ECR, pieni kuva
http://www.star.ucl.ac.uk/~rwesson/esif/om-sif/camhistory/camhistory.htm
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Olympus_35_RD
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Olympus_35_SP
Olympus Trip-35, pieni kuva
Olympus Trip oli helppokäyttöinen, mutta kuvalaadultaan hyvä kamera. Seleenikennon automatiikka sääti aina 1980-luvulle saakka.
Olympus XA -sarja
Pienikokoinen kamera, joka saavutti suuren suosion.
http://www.cosmonet.org/camera/olympus_xa_e.html
http://www.diaxa.com/xa/xastart.htm
Olympus puolikokokamerat
Olympus Pen-sarja
Olympus valmisti ainakin 17 erilaista kiinteäobjektiivista Pen-kameraa. Eroina oli objektiivien valovoima, polttoväli, etäisyydensäätö, etsin, valotusmittari, jne. Esimerkiksi perusmalli Olympus Pen-EE maksoi 1966 263 euroa.
Tässä joitakin esimerkkejä laajasta tuotannosta.
Olympus Pen, pieni kuva, Olympus Pen EE-S, pieni kuva, Olympus Pen, pieni kuva.
http://www.cameraquest.com/olypend2.htm
http://www.halffg.pwp.blueyonder.co.uk/halffg/cammonth.html
http://www.rolandandcaroline.co.uk/olympuspend.html
http://www.kyphoto.com/classics/pen.html
OPTIQUE & PRECISION de LEVALLOIS
Foca
Suomeen tuotiin II maailmansodan jälkeen tätä ranskalaista kinofilmikameraa. Kameraa on toistakymmentä mallia, erona suljin, jonka ajat Foca-Standardissa ovat 1/25- 1/500 s ja Foca-Universalissa 1-1/1000 s. Vanhemmissa malleissa ei ole tyyppimerkintää Foca- nimen lisäksi, vaan tähtiä. Pelkkä * on kamera ilman etäisyysmittaria, ** etäisyysmittari ja *** etäisyysmittari ja pitkät ajat. Standardissa on etäisyysmittari ja Universalissa se on kytketty objektiiveihin. Objektiiveiksi mainitaan Oplar-sarja, jossa valinnanvaraa 28-135 mm. Kamera maksoi 1949 1,9/50 mm:n objektiivilla 1305 euroa ja 3,5:n valovoima laski hinnan 363 euroon. 9 cm lisäobjektiivi maksoi 839 euroa ja 3,5/35 mm laajakulma
242 euroa.
http://www.mwclassic.com/articles/foca_universal_rc/foca.htm
PETRI
Muiden japanilaisten tehtaiden tapaan Petri valmisti suuren valikoiman kiinteäobjektiivisia kinofilmikameroita.
Petri maksoi vuonna 1968 371 euroa.
Petri 7S, pieni kuva
Petri 2,8 ja 1,9
Etsinkuva on vihertävä ja esitteen mukaan sen ansiosta itse kuvaus, aiheen valinta, kuva-alan rajaus ja tarkennus on erittäin vaivaton suorittaa. Kameraa tuotiin kahta mallia, joissa ainoana erona oli objektiivin valovoima.
RICOH
Ricoh on valmistanut laajan malliston kiinteäobjektiivisia kinofilmikameroita, joita on tuotu myös Suomeen.
http://www.asahi-net.or.jp/~rd2h-ari/RICOH_LIST2.htm
SANEI
Super Samoca LE, pieni kuva
Samoca on jännittävän näköinen kiinteäobjektiivinen kinofilmikamera.
VEB ALTISSA WERK
Altix-sarja
Toisen maailmansodan jälkeen jatkui kameroiden tuonti Saksasta. Itäisestä Saksasta tuotiin edullisia Altix-kameroita, halvasta hinnasta huolimatta niissä oli ennestään hyvälaatuiseksi tunnettu Tessar-objektiivi, pieni kuva. Kameraa kehitettiin ja lopussa siihen sai jo vaihto-objektiiveja. Ensimmäisissä malleissa oli länsisaksalaiset sulkimet, mutta 1950-luvun loppupuolella Itä-Saksassa valmistetut. Yleisimpiä Suomessa ovat mallit IV ja V, pieni kuva. Altix maksoi 1954 225 euroa.
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/index.html
Altix
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixi/index.html
Altix II
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixii/index.html
Altix III
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixiii/index.html
Altix IV
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixiv/index.html
Altix V
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixv/index.html
Altix-n, n-b
Ulkomuoto hieman erilainen kuin aiemmissa Altix-kameroissa, viritysvipu, objektiivien vaihtomahdollisuus. Mallissa n-b oli valotusmittari.
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixn/index.html
http://www.altissa-museum.de/kameras/altix/altixnb/index.html
VEB Kamera- und Kinowerke, Dresden
Penti I ja II
Penti on yksinkertainen kamera, mutta värillisenä kaunis. Väreinä on kermanvärisiä, vihreitä, mustia, kellertäviä, pieni kuva. Penti kuvasi 18x24 mm:n ruutuja Rapid- kaseteille.
Pentona, pieni kuva ja Pentona II
Aloittelijan kameraksi suunniteltu halpa, osittain jo muovista valmistettu kamera. I ja II eroina on II sulkimen nimi ja hieman muunnettu etsin.
Prakti
Tässä kamerassa on moottoroitu filminsiirto sähkömoottorilla. Valotusautomatiikka ohjaa seleenikenno ja se on tyypillinen sekä aukkoa että aikaa säätävä malli. Etäisyys 4/40 mm Meyer Dominon objektiiviin säädetään tunnuskuvilla, valinta säätää samalla myös automatiikan asetuksia. Erikoisen ulkoasunsa vuoksi kamera palkittiinkin.
VEB Carl Zeiss, Jena
Werra-sarja
Werra-sarjan valmistus alkoi vuonna 1954, siinä viritys- ja filminsiirto toimii objektiivin juuressa olevaa rengasta pyörittämällä. Kamerat ovat ulkoasultaan selkeitä ja yksinkertaisia, aikanaan moderneja. kuva, pieni kuva, kuva 2, pieni kuva, kuva 3, pieni kuva. Objektiivina 2,8/50 mm Tessar. Suljin vaihtui tuotannon aikana, ensimmäisissä oli DDR-tuotantoa oleva Vebur, jonka nimeä ei ole kaiverrettu säätörenkaaseen, sitten oikea Compur, mutta pian siihen vaihdettiin DDR-tuotantoa oleva Prestor, joka ei ole yhtä luotettava. Werrojen nahkaverhoilu voi olla vihreä tai musta.
Werra on jännittävän mallinen, siinä on kauniit suorat linjat ja vastavalosuoja kääntyy objektiivin päälle suojaamaan aika- ja himmenninrengasta kuljetuksen ajaksi. Kameran voi silti silloin laukaista ja virittää. Suojuksen keskiosan voi kiertää pois ja kuvata samalla.
Werra I
http://www.mediajoy.com/en/cla_came/werra/
http://brunerdog.tripod.com/werra/
http://licm.org.uk/livingImage/Werra_1.html
VOIGTLÄNDER
Sodan jälkeen Voigtländer-tehdas muutti tuotantoaan, varsinkin 35 mm:n kameroiden osalta. Niistä tehtiin erittäin kestäviä ja hyvillä objektiiveilla ja sulkimilla varustettuja. Ei tarvitse kuin ottaa käteensä joku Vito- tai Vitomatic-sarjan laitteista ja tuntee, että malmia on käytetty ja runsaasti. Vito B -sarja on yleinen. Siihen valmistettiin Vito B / BL, pieni kuva/ BR -kamerat. Kaikissa Voigtländer Vito B ja C -kameroissa on sama nimi-idea. B= pelkkä kamera, BL = valotusmittari, BR= etäisyysmittari. Jos tyyppi on esim. BLR, niin silloin kamerassa on sekä etäisyys- että valotusmittari; helppo muistaa ja lukea. Kirjaimet on kameroihin näkyvästi kaiverrettu tai puristettu. Vito B -sarja tuli markkinoille 1954 ja kai-kissa on Color Skopar 3,5/50-objektiivi. Vito on pieni, vaikka kokoisekseen yllättävän painava. Suljin on laadultaan erinomainen Prontor.
Vitomatic -sarja
Pienikokoisia laatukameroita, joita ei tässä esitellä kaikkia. Eroina eri mallien välillä esim. hihnakoukut, valotusmittarin osoittimen näkyminen etsimessä tai ei; viimeisissä malleissa on jo CdS-mittari. Kameroiden suljin ei virity ilman kamerassa olevaa filmiä.
Vitomatic Ia, Vitomatic IIa
Vitomaticit ovat kohtuullisen pieniä kameroita, joissa objektiivina on 2,8/50 mm Color-Skopar. Malleissa II ja III on lisäksi kytketty etäisyysmittari. Kaikissa Vitomaticeissa täytyy olla filmi sisällä, jotta suljin virittyy.
Vitomatic Ia maksoi 1960 550 euroa ja IIa 684 euroa.
Vitomatic II, pieni kuva
http://home.wtnet.de/~ddrescher/hobbys/voigtlaender/vitomatic_g2.html
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0105%20voigtlaender%
20vitomatic%201.htm
Vito-sarjat B ja C
Voigtländer teki laajan ja suosituksi tulleen sarjan kameroita Vito-nimillä. Tässä esitellään kiinteäobjektiiviset kamerat, toisen maailmansodan jälkeen tehtiin myös sarja kokoon taittuvia kinofilmikameroita Vito-nimillä. Ne on esitelty omassa sarjassaan.
Vito-B mallit B, BL ja BR tulivat markkinoille 1954-60 ja ovat laadukkaita ja pienikokoisia. Kameroiden taka- ja alakansi aukeavat ja filmin lataaminen tapahtuu helposti ja nopeasti. Kameroita toimitettiin pelkällä etsimellä, kytketyllä etäisyysmittarilla, valotusmittarilla tai yhdistelminä.
Vito BL maksoi 1957 2,8/50 mm Color-Skoparilla 530 euroa.
Vito CLR, pieni kuva, Vito CD , pieni kuva
Itse olen mieltynyt Vito B ja Vitomatic-kameroihin. Niissä on oikean kameran tuntuma minun käsiini. Edullisin hankinta on joku Vito- tai Vitoret-sarjan Color-Skopar versio, kuvan laatu on hyvä, vaikka rungot ovatkin kevytrakenteisia. Miksi Voigtländer - kamerat sitten ovat niin edullisia, jopa halpoja? Yksi syy on valmistusmäärä: Vitoret-sarjaa tehtiin yli 700 000 ja muita sarjoja hieman vähemmän. Lisäksi kaikki samaan sarjaan kuuluvat kamerat ovat varsin samannäköisiä, joten sarjoille ei synny keräilyllistä viehätystä.
Voigtländer-kamerat on valmistettu hyvin, käyttöjälkiä niihin ei tule yhtä helposti kuin kilpailijoitten kameroihin, joten suurin osa niistä on säilynyt hienoina.
Vuonna 1960 maksoi Vito B 243 euroa, BR 428 euroa ja BR 317 euroa.
http://webhome.idirect.com/~fouellet/cameras/vitob.htm
http://www.seniorcamping.dk/Nye3/Vito-B/VITO-B.html
Seuraava mallisarja oli C/CD/CL/CLR (1960-68).
C-sarja ei ole niin tukevaa tekoa kuin B-sarja, se oli halvempi ja on siksi nykyään yleinen ja halpa. C-sarjan kameroissa laukaisin on etulaudassa objektiivin vieressä. Sitä on hieman vaikea laukaista tärähtämättä. Molempien sarjojen objektiivit vaihtelevat: Lanthar 2,8/50, Color Skopar 2,8/50. C-sarjan sulkimet ovat myös yksinkertaisempia kuin Vito B-sarjan. Lanthar ei ole huono objektiivi, mutta tosiasia on, että Skopar ja Ultron ovat sitä parempia.
Vito C maksoi 220 euroa, CD 329 euroa, CL 380 euroa ja CLR 472 euroa 1960.
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0104%20voigtlaender%20vito%20cd.htm
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0281%20voigtlaender%20vito%20cl.htm
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0113%20voigtlaender%20vito%20clr.htm
Vitoret-sarja
(13 mallia 1961-67) on samoin yleinen ja kevytrakenteinen. Niissä suljin on halvempi Pronto 125 tai 300 ja objektiivi yleensä Color Lanthar. Muutamia malleja tehtiin myös Color Skopar ja Vaskar-linsseillä.
Vitoret DR, pieni kuva
http://herron.50megs.com/german-1.htm
Vito automatic -sarja
5 mallia 1963-65, sarja vain mainitaan tässä, koska niiden automaattinen suljinmekanismi ei enää useimmissa toimi oikein ja olisi erittäin kallis korjata. Viimeisenä tulivat mallit Vito CS ja CSR, (1967) molemmissa CdS-mittari.
Vito Automatic I, pieni kuva
http://www.kameramuseum.de/1voigtlaender/vito-automatic.html
PROMINENT
tehtiin hienojen 35 mm:n kameroiden kilpailijaksi. Se oli ensimmäinen keskussulkimella varustettu 35 mm:n järjestelmäkamera. Sitä tehtiin kolmea tyyppiä ja vakio-objektiiveiksi sai 1,5/50 mm Nokton, 2/50 mm Ultron ja 3,5/50 mm Color-Skopar. Ensimmäisissä malleissa viritys tehtiin nupilla mutta mallissa II oli jo viritysvipu. Objektiivien hienosta laadusta huolimatta 1950-58 Prominent ei saanut suurta suosiota, siitä ei tullut ammattikuvaajien kameraa; kahdeksassa vuodessa tehtiin vain 76 000 kpl. Ehkä syynä oli liian kapea objektiivivalikoima, sillä myyntihinnat olivat hyvin kilpailukykyisiä Leican ja Contaxin kanssa.
Prominent maksoi 1957 2/50 mm Ultronin kanssa 1085 euroa. Hieno ja Suomessa aika harvinainen kamera, erityisesti lisäobjektiiveja on myyty vähän.
http://www.cameraquest.com/voiprom.htm
http://www.designundphoto.de/seite%20ca0142%20voigtlaender%20prominent.htm
http://home.wtnet.de/~ddrescher/hobbys/voigtlaender/prominent.html
Prominet vaihto-objektiivit
Laajakulmana tarjottiin 3,5/35 mm Skoparonia ja teleiksi 4,5/100 Dynaronia ja
4,5/150 mm Super-Dynaronia. Siihen valmistettiin jopa peilikammio lähi- ja telekuvausta varten. Normaaliobjektiiveiksi tarjottiin: Nokton 1:1,5/50, Ultron 1:2/50 ja Color Skopar 1:3,5/50.
VITESSA
Vitessa T on kiinteä, objektiivi on koko ajan esillä ja siinä on valotusmittari. Siihen tehtiin myös mittaetsimeen kytketty vaihto-objektiivisarja: 3,4/35 mm Skoparet, 4,8/100 mm Dynaret ja 4/135 mm Super Dynaret. Vitessa on hienosti tehty laatukamera, jolla edelleen pystyy kuvaamaan täysin kilpailukykyisiä valokuvia.
http://www.cameraquest.com/voitvitl.htm
Vitessa 500 -sarja
Vitessa 500 L, 500 S, 500 AE, 1000 SR, 500 SE electronic
Voigtländer tuotti 1960-luvulla muovirunkoisen Vitessa 500 -sarjan, jonka kameroissa oli automaattisia valotuksia ja kamerat olivat pienempikokoisia kuin entiset Voigtländer- kamerat. Näistä malleista ei löydy tietoa edes internet-sivuilta, jollain lailla keräilijöillä ei ole niihin kiinnostusta.
1969 Vitessa 500 L, perusmalli, maksoi 376 euroa ja kallein malli 500 SE electronic 746 euroa.
Vitrona
Vitrona oli ensimmäisiä salamakameroita. Siinä on pohjassa irrotettava kahvaosa, jossa oli salamaa varten paristot ja kondensori. Välähdysputki on kameran edessä ja kiinnittämällä kahva voitiin alkaa ottaa salamakuvia. Tähän aikaan salaman väläyttämiseen tarvittava kondensori oli noin 10 kertaa suurempi kuin nykyään. Salamaa käytettäessä kamera lisäksi sääti aukon etäisyyden mukaan.
Kamera maksoi 1967 335 euroa.
Siitä ei kuitenkaan tullut suosittua, vaan myynti jäi vähäiseksi.
YASHICA
Yashica valmisti laajan sarjan kompaktikameroita näppäilykäyttöön. Tässä esitellään muutamia.
http://www.asahi-net.or.jp/~rd2h-ari/YASHICA_LIST.htm
Yashica Lynx 5000 E, pieni kuva, Yashica Electro 35 MC, pieni kuva,
Yashica Campus, pieni kuva
http://www.yashica-guy.com/
http://www.cameraquest.com/yash35cc.htm
http://www.cameraquest.com/yash35gx.htm
http://acn.waw.pl/jerzynek/inne/yashica_35_electro.htm
Yashica Minister -sarja
Yashaica valmisti useita Minister-tyypitettyjä kameroita.
Esimerkiksi Yashica Minister II maksoi 1966 249 euroa ja Minister-D 375 euroa.
Yashica Minister III, pieni kuva
Yashica Electro 35 GS
Yashica Electro 35 muodostui suosituksi ja kestäväksi kotikuvaajien kameraksi. Kamerasta tehtiin monta alatyyppiä, mustana, varustekenkään liitetyllä salamakytkennällä jne. Kaikki ovat periaatteessa samoja laitteita, joissa kuvaaja säätää valotuksen värillisten valonuolien mukaan. Automatiikka mahdollistaa pitkän valotuksen; tuoreella paristolla aika saattoi venyä jopa puoleksi tunniksi.
ZEISS IKON
Contax I
Uuden kuvausidean, Leican ja 35 mm:n kameran noustua suosioon, Zeiss Ikon tuotti sille kilpailijan vuonna 1932. Contax oli monella tapaa kilpailijaansa edellä: siinä oli metallinen verhosuljin, joka liikkui pystysuunnassa. Objektiivit kiinnitettiin bajonetilla. Kytketty etäisyysmittari, jonka mittakanta oli kilpailijaansa pidempi ja siksi myös tarkempi. Objektiivivalikoima oli alusta alkaen laajempi ja laatu ylitti joissakin yksittäisissä objektiiveissa Leitzin selvästi. Takakansi oli kokonaan irrotettava, joten filmin lataaminen oli nopeaa eikä filminpätkiä jäänyt takakannen ja sulkimen väliin kuten Leicassa saattoi käydä. Kuvaaja saattoi itse poistaa ne, koska koko filmitila oli avattavissa; Leicaa varten tarvittiin huoltomies.
Contax I:ssä oli kuitenkin mekaanisia ongelmia, sen viritysjärjestelmä ja suljin eivät olleet riittävän luotettavia. Kamerasta valmistettiin kaiken kaikkiaan seitsemän versiota, joita ei tässä eritellä. Contax I maksoi 1937 2/50 mm Sonnarilla 2054 euroa.
http://www.cameraquest.com/zconrf1.htm
http://members.chello.at/lausch/contax1.htm
http://www005.upp.so-net.ne.jp/chatvert/zeiss/rfcam/c1u54.html
http://www.contaxusa.com/timeline.asp
Contax II
Kamerassa oli aivan uusi viritys- ja suljinmekanismi. Suljin oli edelleen metallinen säleverhorakenne, ajoiksi oli saatu ½ s-1/1250 sekuntia. Näin lyhyihin aikoihin päästiin rakentamalla suljin pystysuuntaan liikkuvaksi ja tekemällä lyhimpien aikojen valoa antava rako varsin kapeaksi. Viritys- ja aikojen-säätönupit oli yhdistetty ja laukaisin on samassa yhdistelmässä.
Contax II oli myös ensimmäinen 35 mm:n kamera, jossa oli itselaukaisin rakennettu valmiiksi. Uusi konstruktio osoittautuikin luotettavaksi ja kestäväksi.Toisen maailmansodan aikana TK-kuvaajilla oli käytössään yleensä yksi runko ja 50 mm:n objektiivi ja yksi tele, tavallisimmin 135 mm. Joillekin oli saatu hankittua 180 mm:n Olympia-Sonnar ja peräti yksi 400 mm oli armeijan käytössä. Contaxit olivat niin tukevaa tekoa, että ne yleensä kestivät koko sodanaikaisen käytön korjauksitta.
Contax II maksoi paljon enemmän kuin vanha malli. 1937 se maksoi 2/50 mm Sonnarin kanssa 3055 euroa.
http://rick_oleson.tripod.com/index-23.html
http://webhome.idirect.com/~fouellet/cameras/contax.htm
http://www.cameraquest.com/zconrf2.htm
http://members.chello.at/lausch/contax2.htm
Contax III
Vuonna 1936 esiteltiin toinen Contax, pieni kuva, jossa oli mukana valotusmittari. Se oli ensimmäinen tällainen mittaetsinkamera. Mittari oli Zeissin omaa tuotantoa ja lisäsi kameran käyttökelpoisuutta. Kasvussa ollut värikuvaus vaati paljon tarkempaa valotusta ja valotusmittareiden kysyntä kasvoi. Objektiiveja tuli lisää ja runsas lisävälinevalikoima, joilla otettiin rakoa kilpailijoihin.
Valotusmittarimalli maksoi 1937 2/50 mm Sonnarin kanssa 3800 euroa.
http://www.cameraquest.com/zconrf2.htm
http://johnlind.tripod.com/zi/zeissikontext.html
http://www005.upp.so-net.ne.jp/chatvert/zeiss/rfcam/c1u54.html
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/contax/contax2.htm
Lisävälineet
Kameraan tehtiin laaja lisävälinesarja. Objektiivit olivat varsin kalliita, esimerkiksi 28 mm f:8 Tessar maksoi 1937 663 euroa ja f:4/135 mm 1098 euroa.
http://www.cameraquest.com/zconrf1a.htm
Nettax
Kamerassa oli samantyyppinen metallinen verhosuljin kuin Contaxissakin. Etäisyysmittari toimi samalla periaatteella kuin Super Ikontoissa. Nettax oli melkein järjestelmäkamera. Siihen sai kahden 50 mm objektiivin lisäksi 10,5 cm:n telen. Kamera jäi harvinaisuudeksi.
Vuonna 1938 Nettax maksoi 2,8/Tessar-objektiivilla 1650 euroa.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/nettax/nettax.htm
Tenax I, Tenax II
Molemmat Tenaxit kuvasivat 24x24 mm ruutuja. Molemmissa oli myös Compur-suljin joka viritettiin eräänlaisella pikatarkennusvivulla objektiivin vierestä. Tenax I:n, pieni kuva, objektiivi oli f:3,5 Novar ja etsin oli kameran päälle kokoon taittuva optinen. Tenax II, pieni kuva, oli suurempi ja painavampi, itselaukaisimella varustettu malli, jossa lyhin aika 1/400 s. Objektiivina oli 2/40 mm Sonnar tai f:2,8/Tessar. Kamerassa oli mittaetsin ja siihen sai myös vaihto-objektiiveja 7,5 cm saakka.
Tenax I maksoi 1938 580 euroa ja Tenax II Sonnarilla 1942 euroa. Tenax I jäi varsin vähän myydyksi ja Tenax II on varsinainen harvinaisuus. Sodan jälkeen Itä-Saksassa valmistettiin Tenax I -mallista kameraa, joka on paljon yleisempi kuin sotaa ennen valmistettu malli.
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/tenax/tenax1.htm
http://www.lumieresenboite.com/collection2.php?l=2&c=Zeiss_Ikon_Tenax
http://www.photo.net/bboard/q-and-a-fetch-msg?msg_id=0097zJ
http://www.pacificrimcamera.com/pp/zeiss/tenax/tenax2.htm
http://www.zeisshistorica.org/Nerwin%20cameras.html
Contax-sarja sodan jälkeen
Sodan jälkeen Zeiss Ikonilla oli tuotantovaikeuksia; merkittävin tehdas Dresdenissä oli pommitettu maan tasalle, Neuvostoliiton miehitysjoukot olivat vieneet jäljelle jääneet tuotantovälineet ja osan työntekijöistäkin Neuvostoliittoon, missä Kieviin pystytettiin Kiew-kameran tuotanto.
Uutta tuotantoa alettiin pystyttää vanhaan Stuttgartiin Contessa-Nettel-tehtaaseen, mutta uusi Contax IIa tuli tuotantoon vasta 1950. Sitä ennen koottiin ja myytiin vanhoista varaosavarastoista koottuja Contax II -kameroita. Tuotanto oli yhtä laaja-alaista kuin ennen sotaakin. Vuoteen 1960 mennessä tuotettiin 22 erilaista kameraa, joissa kaikissa on kiinteä 45 mm:n objektiivi ja tuotannon päättymiseen 1971 saakka vielä 27 uutta mallia lisää.
Lisäksi 60-luvun lopulla osa Voigtländer-kameroista myytiin Zeiss Ikon -merkinnällä ja sen suomalaisen maahantuojan tukkumyynnin kautta. Tässä ei esitellä kaikkia, ainoastaan päätyypit. Näitä liikkuu Suomessa runsaasti, suomalaiset ostivat mielellään saksalaisia kameroita.
Contax II a
Uuden mallin erottaa vanhoista ja Kiewistä heti etäisyysmittarin sijoittamisesta. Uudessa kamerassa, pieni kuva, mittakanta on lyhyempi (7,3 cm kun edeltäjässä oli 9 cm) ja kamera on muutenkin hieman pienempi. Koko kamera suunniteltiin uudelleen ja siitä tuli varmempi ja hiljaisempi kuin edeltäjänsä. Sulkimen valotusajat olivat 1-1/1000 s ja siihen rakennettiin salamasynkronointi. Uuden sulkimen alkuongelmia oli verhonauhojen rispaantuminen: metallisten suljinsäleiden päät olivat jääneet liian teräviksi ja nauhat kuluivat pilalle. Uusissa malleissa ongelmasta päästiin eroon. Contax IIa:n runko maksoi 1957 1120 euroa.
Contax III a
Kamera on perusrungoltaan sama kuin II a, valotusmittarilla varustettuna. Uusi valotusmittari oli matalampi ja sen mittausalue hieman laajempi kuin edeltäjänsä. Contax III a, pieni kuva, maksoi 1957 1292 euroa.
http://www.cameraquest.com/conrf.htm
http://members.chello.at/lausch/contax3.htm
Sodanjälkeiset lisävälineet
Contaxeihin tuotettiin uusia lisävälineitä ja objektiiveja. Suurin osa objektiiveista oli samoja kuin ennen sotaa, mutta päällystettyjä.
Lisäobjektiivit maksoi usein enemmän kuin kameran runko, esimerkiksi 4,5/21 mm Biogon 1260 euroa ja 2/85 Sonnar 1169 euroa.
Tavallinen 2/50 Sonnar maksoi 728 euroa.
Myös lähikuvausvälineitä, pieni kuva ja stereoliäkkeitä, pieni kuva, tehtiin. Niitä myytiin varsin vähän ja niistä on tullut kerääjien tavoittelemia harvinaisuuksia.
Kuva, pieni kuva
CONTINA
Contina-nimellä, pieni kuva, tuotettiin sekä kokoon taittuvia että kiinteitä kameroita. Kaikki Continat, pieni kuva, ovat yksinkertaisempia ja halvempia kuin Contessa. Niissä on joko Rodenstockin valmistama Novar tai Zeissin itse valmistama Tessar. Kokoontaittuvat Continat muistuttavat Retinaa ja Voigtländerin Vitoa, kaikissa on avautuva luukku ja palje, mutta ovat hieman yksinkertaisempia.
Kiinteärakenteinen Contina on hyvin tehty kamera, sitä tehtiin kolmea mallia joissa on Novar, Novicar tai Pantar-objektiivi. Nämä objektiivit olivat alihankintaa, yleisimmin ne teki Rodenstock. Kaikissa viritys suoritetaan viritysvivulla, joka alkoi 1950-luvulla tulla yhä yleisemmäksi myös harrastajien kameroissa. Contina II ja Contina III -kameroissa on valotusmittari ja III:een voi vaihtaa samat etulinssit kuin Contaflex Pantar -objektiivisarjaan. Contina-sarja jatkui myös 1960-luvulla malleilla Contina, J, L ja LK, mutta ne eivät ole mekaanisesti lainkaan niin hyviä kuin 1950-luvun Continat.
Contina II
http://www.davidrichert.com/zeiss_contina_ii.htm
Contessa-sarja
Zeiss tuotti 60-luvulla sarjan kameroita Contessa, pieni kuva, Continette, tai Contessamat -nimellä. Niitä ehdittiin tuottaa 13 erilaista, etäisyysmittarilla tai ilman, automaattisulkimella tai käsisäätöisellä, Pantar- tai Tessar-objektiiveilla, seleeni- tai CdS- mittarilla. Nämä 1960-luvun laitteet ovat myös selvästi kevyempiä kuin edeltäjänsä. Vaikka niitä on Suomessa myytykin, ne eivät enää olleet myyntimenestyksiä, japanilaiset tuottivat yhtä hyviä kameroita puoleen tai kolmasosahintaan saksalaisten tuotteista. Halpa oli myös muovinen Ikonette, se oli niin heikko, että tehdas keräsi niitä takaisin ja tuhosi. Laaja sarja ei tunnu kerääjiä kiinnostavan, internetistä löytyy vähän sivuja.
Contessa LK, pieni kuva, Contessa, pieni kuva
Contessamat
Contessamatissa oli kytketty etäisyysmittari ja suljinautomatiikka. Objektiivina Color-Pantar 2,8/45 mm.
1966 sellainen maksoi 411 euroa.
NEUVOSTOKAMERAT
Tässä ei esitellä kaikkia eri malleja alatyyppeineen, vaan ainoastaan ne, joita on eniten valmistettu ja niitä joita Suomessa liikkuu runsaasti.
ARSENAL
Kiev -sarja
Toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliitto siirsi Dresdenistä kameroiden valmistuskoneistoja, komponentteja ja työntekijöitä itään. Contax-tuotantolinja siirrettiin Kieviin KMZ-tehtaalle. Siellä alettiin valmistaa Contax II ja III -kameroiden kopioita, ensin kokonaan alkuperäisosista koottuja, mutta pian alettiin valmistaa osat itse.
Tuotantolinja on ollut käytössä vuodesta 1946 alkaen ja se on merkinnyt hienomekaanisen tason tasaista laskua. Alkuperäiset Zeissin koneet ovat käytössä kuluneet ja toleranssien on ollut pakko kasvaa ajan myötä. Kaikissa sarjan laitteissa sarjanumeron kaksi ensim-mäistä numeroa merkitsevät valmistusvuotta, tunnistaminen on helppoa. Ensimmäisinä vuosina 1948-50 tehtiin vain noin 2000 kameraa vuodessa, mutta sitten tuotantomäärät nousivat jo 50 000 kpl:een vuodessa.
Kievejä tehtiin sekä kyrillisellä että latinalaisilla nimilogoilla, samoin objektiiveja. Kiev-kameroita myytiin Suomessa melko runsaasti, bilateraalisen kaupan vuoksi oli löydettävä tuontitavaraa Neuvostoliitosta. Kamerat olivat sopiva ryhmä. Ensimmäiset tuotiin sodan jälkeen noin 1949 ja olivat ensin kalliita, muita kuin itäisiä kameroita oli vaikea saada.
Vuonna 1951 Kiev maksoi 1330 euroa.
Tuonnin vapauduttua 1956 neuvostokameroiden hintoja alennettiin kilpailusyistä ja viimeisinä tuontivuosina 1980-luvulla Kievit olivat jo varsin edullisia. Neuvostoliiton romahdus alensi hintoja vielä entisestään.
Kiev II, II a,4a, 4a-2 ja Kiev III, IIIa, 4, 4m
Pitkän valmistussarjan aikana kameraan on tehty erilaisia muunnoksia: erityyppisiä kaiverruksia varustekengässä, itselaukaisimen vipu muuttuu, takaisinkelausnuppi saa muistion ja runkoon tulee salamatäsmäys. Kiev III on Contax III:n kopio, jonka muutokset ovat saman tyyppisiä kuin Kiev II:n: valotusmittari pienenee, itselaukaisija muuttuu, lyhimmäksi valotusajaksi tulee 1/1000 entisen 1/1250 sijasta, takaisinkelausnuppi muuttuu ja korvataan vivulla, salamasynkronointi lisätään ja varustekengän kaiverrukset vaihtelevat. Käytännössä vanhimmat rungot ovat hienomekaanisesti tarkempia, mutta uudemmat objektiivit parempia. Neuvostoliitossa kehityttiin optiikan tuottamisessa vuosien mittaan.
Myös lisävälineistö kasvoi tuotantokaaren aikana ja osa valikoimasta on jäänyt kerääjien tavoittelemiksi harvinaisuuksiksi.
KRASNOGORSK
Zorki -sarja
Zorkeja valmisti Krasnogorsk-tehdas useina eri versioina 1948-78 suuria määriä. Eri malleista tehtiin kotimaiseen myyntiin kyrillisillä ja vientimalleihin latinalaisilla kirjaimilla merkittyjä versioita. Zorki 1, pieni kuva, on Fed I:n kopio ja sitä tehtiin 1948-56 840 000 kpl 9:nä eri versiona.
Zorki 2, 3, pieni kuva, 4, pieni kuva, 5 ja 6, pieni kuva, ovat siitä edelleen kehitettyjä versioita, joissa useimmissa lukee kameran tyyppi. Kameraa kehitettiin suurentamalla etsintä, valmistamalla aukeava takakansi, lisäämällä itselaukaisin, hihnakoukkuja, ja muuttamalla aika-asteikkoja. Zorkeissa on aina takaisinkelausnuppi. Valmistusmäärät olivat mahtavia: Zorki S 472 000, 2S 214 000, 3S 45 000, 4 1715 000, 5 125 000, 6 385 000 ja 4K, pieni kuva, 524 000 kpl.
Zorki 4:n halvempi malli ilman pitkiä aikoja, 160 000 kpl 1959-61, oli vain Neuvostoliitossa myynnissä. Lisäksi tehtiin erilaisia juhla- ym. koristeltuja malleja, pieni kuva. Zork-kameroita toi Koneisto Suomeen 1970- ja 1980-luvuilla. Suomessa niitä liikkuu runsaasti ja tarjontaa lisää NL:n romahduksen jälkeen tulleet. Myös objektiiveja ja lisävälineitä liikkuu runsaasti kirpputoreilla ja käytettyjä kameroita myyvissä liikkeissä.
http://www.jck.net/leica/leica_a.html
Zorki vaihto-objektiivit
Zorki-kameroihin sopi sama objektiivivalikoima kuin FED-kameroihinkin.
LENINGRAD
Leningrad, pieni kuva, on neuvostoliittolaisten itse suunnittelema kamera. Siinä filmiä siirtää jousimoottori, jolla saa jopa kaksi kuvaa sekunnissa. Etsimessä näkyy yhtä aikaa neljä helokehää ja mittaetsimen täplä on kirkas ja selvä.
Leningrad oli aikanaan kallis neuvostokamera, se maksoi enemmän kuin Zenit, peräti 533 euroa 1963.
SMENA
Sarja muovista valmistettuja, pienikokoisia perhekameroita.
LOMO
Lomo, pieni kuva, on japanilaisen Cosina-kameran kopio, jossa objektiivin edessä olevat suojalevyt kääntyvät vipua kääntämällä pois. Lomoa valmistettiin 1980-luvulta alkaen. Tehdas lopetti tuotannon 1990, mutta Euroopassa oli alkanut Lomo-villitys; Make Lomo not War teemalla. Lomoilun ideana on kuvata ja vedostaa koko filmi yhtenä nauhana ja panna se kokonaan, myös huonoine kuvineen, esille. Villitys sai sellaiset mittasuhteet, että tehdas aloitti Lomon valmistamisen uudelleen kysynnän kasvaessa, tietysti entistä korkeammalla hinnalla. Lomo ei edes ole kovin mukava käyttää, sen laukaisu on pitkä ja kankea ja kamera tahtoo aina tärähtää.
http://www.lomo.com/
Näppää nyt! Sata vuotta valokuvausvälineitä
|
