Valokuvien digitoinnin suunnittelu

 Valokuvataiteen museon digitointihanke

 Suomen valokuvataiteen museossa on käynnissä luettelointitietojen, tietoaineistojen ja valokuvien digitointihanke, joka muodostuu erilaisista aineistokokonaisuuksista.

Yhtenä materiaalina on Matti Saanio -kokoelma, jonka yhteydessä tehdään kokoelmaselvitys, sähköinen luettelointi ja digitointi.

Matti Saanio, Venepoika. 1960-luku. Suomen valokuvataiteen museo/Matti Saanio -kokoelma.

Matti Saanio (1925-2006) on ensimmäinen valokuvan taiteilijaprofessori, jonka negatiivi- ja työvedoskokoelma siirtyi 2010 museolle.

Museo on  tehnyt jo Saanion eläessä kuvaustapahtumakohtaisen kartoituksen hänen negatiivikansioistaan ja keväällä 2010 kuvannut hänen näyttelyvedoskokoelmansa. Tehty pohjatyö hyödyntää Matti Saanio -kokonaisuuden viemistä tietokantaan.

Tutkija Anni Wallenius on kirjoittanut Matti Saanio -kokoelmatyön pohjalta kolme kokoelmanostoa, jotka osaltaan valottavat Saanion tuotantoa:

Juhla kaamoksen keskellä

 Hirveän hieno koulu

Työtä se vaan on

SEPIA - Safeguarding European Photographic Images for Access - II asiantuntijakokous

Eurooppalaisen SEPIA-hankkeen asiantuntijakokous  Pariisissa 25.-26.1.2000 linjasi museoiden, kirjastojen ja arkistojen valokuvakokoelmien digitoinnin periaatteita seuraavasti:

1. Valokuvat ovat oleellinen ja arvokas osa kulttuuriperintöämme. Ne dokumentoivat menneisyyttämme ja nykyisyyttämme ja kertovat meistä taiteen keinoin. Ne ovat myös esimerkkejä erilaisista historiallisista valokuvien valmistusmenetelmistä.

2. Digitoimalla valokuvakokoelmat saadaan suuren yleisön selailtavaksi. Koska tietyn tyyppiset valokuvat vaurioituvat hyvin nopeasti, on niiden digitointi hyvin tärkeää. Digitaalisten kopioiden käytöllä voidaan myös vähentää hauraiden originaalien jatkuvaa käsittelyä ja siitä aiheutuvaa vaurioitumista .

3. Digitointi on työvaihe, ei lopullinen tavoite. Digitoitavien valokuvamateriaalien valintakriteereiden tulee perustua kokoelmien luonteen ja potentiaalisen käytön ymmärtämiseen.

4. Digitointiprojekti alkaa jo ennen ensimmäisen kuvan muuttamista sähköiseen muotoon.Tehokkaan työnkulun ja odotuksia vastaavien tulosten saavuttamiseksi on välttämätöntä ja hyödyllistä ensin investoida huolelliseen suunnittelutyöhön: Määritellään mahdollisimman tarkasti tavoitteet, prioriteetit, tekniset vaatimukset, menettelytavat työskentelyn aikana ja digitaalisen kokoelman käyttötarpeet tulevaisuudessa.

5. Valokuvamateriaalin digitointi eroaa oleellisesti tekstin tai viivapiirrosten digitoimisesta. Digitaalisen kuvatiedoston luominen vaatii asiantuntemusta valokuvan olemuksesta ja eettistä päätöksentekoa. Parhaimmatkaan digitoimiseen käytettävät laitteet eivät koskaan tee siitä esimerkiksi valokopioiden ottamiseen verrattavaa rutiinityötä.

6. Digitaaliset kuvat muodostavat aktiivisen kokoelman, joka vaatii säännöllistä ylläpitoa. Jo digitointiprojektin alussa tulee varautua myös digitaalikokoelmien siirtämiseen uusille tallennemuodoille, jotta pysyttäisiin muuttuvan tietoteknisen infrastruktuurin mukana. Muuten digitaalikokoelmat, joiden luomiseen on käytetty paljon varoja, voivat tulla ajan myötä saavuttamattomiksi.

7. Valokuvien digitointiprojektin ei saa olla ainoastaan yhden osaston (tai henkilön) vastuulla. Hyvä digitointiprojekti on laadittu ryhmätyöksi, jossa yhdistetään kuvan, kokoelmien hoidon, tietotekniikan, konservoinnin, valokuvakokoelmia koskevan tiedon hallintamenetelmien ja säilytyssuunnittelun alojen asiantuntijoiden tietoja ja taitoja.

8. Jokaisessa valokuvien digitointiprojektissa valokuvamateriaalien säilyttämisen asiantuntijoiden työpanos on välttämätön. Heidän neuvojaan tarvitaan materiaalien valitsemisessa. Heidän tulee konsultoida säilyvyysasioissa kuinka hauraita materiaaleja pitää käsitellä sekä minkälaisia laitteita käyttää ettei alkuperäistä aineistoa vaurioiteta.

9. Säilyttämisen asiantuntijoiden tulee saada jatkuvaa koulutusta digitaalisten kokoelmien hoidon ja ylläpidon neuvonnassa, jotta ne olisivat laitoksen säilytysstrategian yleislinjan mukaisia.

10. Museot, arkistot ja kirjastot haluavat kehittää kansainvälisiä standardeja, joihin digitaalikokoelmien säilyttämisstrategioiden tulee perustua. Jotta näihin standardeihin varmistetaan kulttuurilaitosten vaatima pitkän ajan näkökulma, on laitosten aktiivinen osallistuminen standardeja laativiin työryhmiin välttämätöntä.

SEPIA -hankkeen  yhteistyökumppanit:

Centre de Recherches sur la Conservation des Documents Graphiques (CRCDG), Paris
National Photographic Conservation Studios, Rotterdam
Public Record Office, Kew, Richmond, UK
Stockholm City Museum, Stockholm
British Library, London
Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki
Royal Library of Denmark, Copenhagen
European Commission on Preservation and Access, Amsterdam

SEPIA-hanke http://www.knaw.nl/ecpa/sepia/home.html