Kun kevätaurinko paistaa, voimme turvallisen etäisyyden päästä muistella, miltä syksy ja talvi pääkaupungissa oikein näyttävät.
Kuluneen talven säät on syystäkin helppo painaa pois mielestä, mutta muistutettakoon vielä, mistä olemme taas selvinneet: lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu. Helsingissä on pitkä ja epämääräinen huonon sään vuodenaika.
Matti Koivumäki kuvasi bussiin jonottavia ihmisiä Helsingin Rautatientorin lumimyräkässä 14.2.1971. Suomen valokuvataiteen museo, D2002:109/778.
Sääilmiöitä uutisoidaan nykyään turtumiseen asti superlatiivein – milloin löytyy kuumin, milloin kylmin, milloin sateisin poikkeama tietyn ajankohdan tai ajanjakson keskiarvoon – mutta kuukaudet lokakuusta 2017 tammikuulle 2018 olivat tilastollisestikin harvinaisen synkkiä ympäri Suomea. Aurinko paistoi harvinaisen vähän, ja esimerkiksi Jyväskylässä ei nähty joulukuussa yhtään tuntia auringonpaistetta.
Karu ajatus hiipii mieleen, kun selaa talvikuukausien aikana otettuja Helsinki-kuvia museomme kokoelmista. Kuluneessa talvessa ei taida sittenkään olla mitään niin poikkeuksellista. Tältä täällä usein näyttää, lokakuulta huhtikuulle.
I. K. Inha kuvasi Rautatientorin nuoria joulukuusenmyyjiä joulukuun loskassa vuonna 1908. Suomen valokuvataiteen museo, D2005:132/665.
Kalle Kultala kuvasi jalankulkijan lumisateessa Helsingin Hietalahdessa 22. huhtikuuta 1981. Suomen valokuvataiteen museo, D1995:36.
Tulevaisuudessa meillä on talvisin huonoa säätä todennäköisesti entistäkin enemmän. Ilmastonmuutoksen myötä talvista on tulossa entistä pilvisempiä. Etenkin talvipuolella vuotta sateet lisääntyvät ja tulevat yhä useammin vetenä.
Ankeasta säästä on vaikea iloita, mutta valokuvauksen harrastajat voivat etsiä lohtua valokuvataiteilija Pentti Sammallahden sanoista: ”Opettajana mä teroitin valokuvauksen opiskelijoille, ja vain puoliksi leikillisesti, että mitä huonompi sää, sen parempi kuva. Kuinka mä kaipaankaan räntää ja tihkusumua!” (Haastattelu: Suomen valokuvataiteen museo, 2010)
Sammallahti luonnehtii samalla haastattelunauhalla, että vaikka poutapäivän maisema näyttäisi kuvaushetkellä kuinka kiehtovalta, niin lopullisessa kuvassa se näyttää aina postikortilta.
I. K. Inhan kuvaama loskainen puisto kevättalvella 1889. Suomen valokuvataiteen museo, D2015:81/236.
Uusi Suomi -lehden uutiskuva Helsingin Erottajalta 23. marraskuuta 1955. Valokuvaaja tuntematon. Journalistinen kuva-arkisto / Alma Media / Uuden Suomen kokoelma. Digitointi Suomen valokuvataiteen museo, D2004:17/55-4390/1.
Olisiko näissä rehellisissä talvimaisemissa siis vaihtoehtoja kliseisille Helsinki-postikorteille?
Taneli Eskolan teoksessa näkyy Ravintola Lehtovaaran edusta lumipyryssä vuonna 1983. Suomen valokuvataiteen museo D1984:220/1
Talven riemuja: Matti Koivumäen kuvassa lapset leikkivät lumikasassa Helsingin Hämeentiellä vuonna 1971. Suomen valokuvataiteen museo, D2002:36/1.
Todistettavasti Helsingissäkin paistaa joskus aurinko, ja onpa Pentti Sammallahtikin joskus ottanut kuvia kevätauringossa kylpevästä kaupungista.
Pentti Sammallahti, Kirkkokatu, Kruununhaka, 1980. Suomen valokuvataiteen museo, D2007:88/2.
Nautitaan nyt, sillä kohta sitä räntää sataa taas!
K-G Roos, 1956–1958, Helsinki. Suomen valokuvataiteen museo, D1986:63/1417.
Lauri Alaviitala, viestintäasiantuntija
Lähteet:
Pentti Sammallahden haastattelu, Suomen valokuvataiteen museo, 2010.
