Digitaalisesti muokattuja valokuvateoksia esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuoden 1990 toukokuussa. Petteri Bülowin, Juha Saaren ja Touko Yrttimaan näyttely ihastutti yleisöä, mutta toisten kuvaajien taholta kuultiin myös sapekasta kritiikkiä. Teosten rakentaminen digitaalisesti muiden valokuvaajien ottamia kuvia materiaalina käyttäen nähtiin tekijänoikeuksia loukkaavaksi.
Digitaalisen kuvamanipulaation pioneerikolmikko käytti työpaikallaan Yleisradion uutistoimituksessa Quantel Paintbox -laitetta, jolla käsiteltiin videokuvaa ja tuotettiin uutisgrafiikkaa, esimerkiksi niitä uutistenlukijan olan takana näkyviä pieniä symbolikuvia. Kallis kone oli hankittu Yleisradioon jo vuonna 1986, ja samanlaisia käyttivät suuret televisioyhtiöt ympäri maailmaa.
Työssään Paintboxin äärellä Bülow, Saari ja Yrttimaa näkivät sähköisen kuvankäsittelyn tuomat uudet mahdollisuudet ja kuvamanipuloinnin voiman. Ajatus yhteisnäyttelystä syntyi loppusyksystä 1989. Touko Yrttimaa kertoo, että heille tuli lopulta kiire. Oli selvää että digitaalisesta kuvamanipulaatiosta tulisi menestys minä hetkenä hyvänsä, mutta he halusivat ehtiä toteuttaa oman visionsa ensin. Näyttelyn teokset syntyivät seuraavana keväänä intensiivisesti muutaman kuukauden kuluessa - yöaikaan, sillä päivisin tehtiin uutisgrafiikkaa.
Saman vuoden helmikuussa eräs suhteellisen tuntematon Adobe-niminen kalifornialaisyritys julkaisi Macintosh-tietokoneille Photoshop 1.0 -kuvankäsittelyohjelman, josta tuli sittemmin suurmenestys ja markkinajohtaja. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin digitaalinen kuvamanipulaatio on arkipäivää, myös valokuvataiteessa. Silti kuvan muokkaaminen tietokoneen näytöllä herättää edelleen voimakkaita tunteita.
Tunteita on herättänyt myös Robert Capan maailmankuulu valokuva, jota Bülow, Saari ja Yrttimaa ovat käyttäneet teoksensa Tie-break pohjana. Capan kuva esittää Espanjan sisällissodassa kuolevaa sotilasta, mutta sen aitoudesta on käyty useita otteluita ja kuvaajaklassikkoa syytetty kohtauksen lavastamisesta. Bülowin, Saaren ja Yrttimaan väritetyssä versiossa mies on saanut kiväärin paikalle käteensä tennismailan.
Tie-break on tennistermi, jolla tarkoitetaan tasaväkisen erän ratkaisemista niin, että pelaajat syöttävät palloja toisilleen vuoronperään. Joka voittaa ensimmäisenä vähintään seitsemän palloa ja kaksi enemmän kuin vastustaja, on koko erän voittaja.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi, 2010
Lähde: Touko Yrttimaan haastattelu maaliskuussa 2010
