Freelance- ja reportaasikuvaaja Matti Koivumäki oli valokuvaajaosuuskunta Saftran jäsen. Saftraan kuuluivat myös mm. Ben Kaila, Risto Vuorimies, Ari Hietala ja Timo Kelaranta. Valokuvataiteen museon podcastin seitsemäs jakso "Meitä valvotaan" palautti Koivumäen mieleen tarinan siitä, kuinka Saftra päätyi Suojelupoliisin tarkkailun kohteeksi 1970-luvulla.
Saftraa kai Supon toimesta seurattiin ja ilmeisesti oikeasti myös jossain vaiheessa meidän puhelinta kuunneltiin. Näin ainakin silloin, kun joku epämääräinen tyyppi Ruotsista majaili viikon verran Saftrassa joskus 70-luvun puolivälissä – ehkä koska saftralaiset olivat tietty vasemmistolaisia sekä taiteilijoita. Koska Ben Kaila ja Risto Vuorimies olivat opiskelleet ja oleilleet Ruotsissa, niin heitä varmaan sopi epäillä kontakteista Ruotsin aika räväköihin Mao-kapinallisiin. Lopulta sitten kuulemma Supollekin paljastui, että maolaisia ei Meritullinkadun kellariloukosta löydy.
Olen joskus naureskellut, että jos Saftraa olisi katutasossa seurailtu, niin Topia olisi varmaan veikattu vähintään sen ajan piileskeleväksi Leniniksi. Topi oli nimittäin noin 50-60-vuotias alkoholisti, joka pikkuhiljaa saavutti kaikkien saftralaisten luottamuksen ja sai yöpyä toimistossamme. Hän ei koskaan esiintynyt millään lailla uhkaavana, vaikka kyllä ryyppäsi siinä ikkunan alla patterin vieressä. Kuulostaa minustakin nykyään aivan uskomattomalta, mutta hän oli erittäin ystävällinen ja luotettava. Topi toimi ikään kuin Saftran yövartijana.
Jossain vaiheessa vuosikymmenen lopussa Supossa sitten pelättiin kuulemma sitäkin, että kuvasimme Työterveyslaitoksen TTT-lehteen, ja että arkistossamme oli paljon kuvia teollisuuslaitoksista. Minä todella kuvasin vuodesta 1976–77 lähtien paljon Työterveyslaitokselle, ja suhde jatkui vuosituhannen vaihteeseen. Se oli tärkein työsuhteeni ja sekin täysin freelance-pohjalta, mutta en kyllä ymmärrä minkälaista vallankumousta noiden kuvien pohjalta olisi voinut toteuttaa. Koko ajatus on tullut tietooni vasta tällä vuosituhannella, kun joku oli tutkinut näitä juttuja netissä. TTT:n keikkojen negatiivit ovat kaikki jossain kansioissa kaappien kätköissä, eikä kukaan epäilyttävän oloinen henkilö ole niitä koskaan millään verukkeella kysellyt.
Matti Koivumäki 2019
Alla Matti Koivumäen reportaasikuvia ja tarinoita Iranin shaahin vastaisesta mielenosoituksesta kesältä 1970:
"Pariisilaisvyörytyksellä " lähdettiin kiertämään Kasarmitorin kautta Kauppatorin suuntaan. Kuva: Matti Koivumäki, 1970 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Suojelupoliisin valokuvaaja varusteenaan mm. Zenit-ES "Fotosniper". Kuva: Matti Koivumäki, 1970 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Kuva on näpätty nopeasti, mutta se selittää terävyysalueen lipsahtamisen vain puoliksi. Todellinen syy on käyttämässäni välineistössä. Muistaakseni olin muutamia viikkoja ennen saanut serkultani Seppo Koivumäeltä tosi vanhan, käytetyn ja huonokuntoisen ensimmäisen kinokamerani lahjoituksena. Kävin nimittäin häneltä kysymässä ERNI-fotosta sattuisiko olemaan jotain turhaa kameraa jemmassa. Syy tähän oli tietysti rahapula. Olin siihen asti kuvannut Rolleicordillani, mutta se reistaili ja teki mieli kinoa, kun muutkin sitä käyttivät. Sepolla ei ollut muuta kuin vanha Minolta-romu, johon sain normaalin 50 millisen ja esivalinta-teleen 135 mm.
Kameran esivalintasysteemi oli älytön, koska kuvatessa piti ensin skarpata ja sitten pimentää himmentämällä etsinkuva tarvittavaan aukkoon käsin. Sillä oli mahdoton kuvata liikettä. Normaali oli ihan ok piirtokyvyltään ja toimi toki normaalisti automaattihimmentimellä. Mutta ongelma oli se, että etsinkuva ei täsmännyt todellisuuden kanssa vaan skarppi oli aina loppukuvassa hieman kauempana. Se piti vain huomioida aina kuvatessa ja sen oppi, mutta nopeassa tilanteessa ei ehtinyt, kuten tuon Supon kuvaajan kanssakin tapahtui.
Mies on päätynyt kuvaan, koska olin varmaankin kateellinen tuon Supon kaverin arsenaalille. Erityisesti tuo kalliinpuoleinen Rollei häikäisi. Mutta muuten tuona iltana Minolta toimi hyvin ja tärkeimmät kuvat ovat skarppeja.
Neljä siviilipukuista poliisihenkilöä asettui kauniiseen muodostelmaan jouduttuaan kuvaajien kohteeksi. Kuva: Matti Koivumäki, 1970 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Mielenosoittaja ja moottoripyöräpoliisi lyhyen matkan spurtilla. Kuva: Matti Koivumäki, 1970 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Ilta tiivistyi Havis Amandan eteen. Poliisibussiin haettiin reippaasti matkustajia. Bussi vei matkustajat yöksi pahnoille. Kuva: Matti Koivumäki, 1970 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Kuvasin tuona "persialaisiltapäivänä" ja iltana pari rullaa ja noiden bussiinraahaamiskuvien jälkeen filmimateriaalini loppuivat. Kun ilta loppui ja bussi oli täynnä mielenosoittajia, olin itse asiassa aika järkyttynyt. Poliisin otteet olivat olleet varsin kovia. Niinpä päätin kehittää rullat vielä samana yönä. Ajattelin, että niitä saatettaisiin tarvita jos tapahtumista syntyisi polemiikkia.
Näin kävikin. Kansan Uutisissa oli seuraavana päivänä jo ilmoitus, jossa kehotettiin tuomaan kuvia HYY:n toimistolle. Kopioin suurimman osan ja vein kuvat, joista oltiin tyytyväisiä. Muistaakseni niitä julkaistiin jonkun verran ja poliisia arvosteltiin ylilyönneistä.
Minulle tämä mielenosoitus oli oikeastaan ensimmäinen kovia otteita sisältänyt tapahtuma, jossa saatoin myös kokea olevani tärkeä dokumentoija.
