Railo ajatusta johdattelevana reittinä – Vilho Setälän ohjeita luovaan valokuvaukseen

Vilho Setälä: Railo, 3.11.1934. Hopeagelatiinivedos. Suomen valokuvataiteen museo.

Vilho Setälän (1892–1985) kuvan sisältöä määrittävistä kategorioista tarkasteltavana ovat nyt: "aines ja pintavaikutus" sekä "tiet ja veräjät". Tarkastellaanpa Setälän valokuvan Railo avulla, mitä tutkija-valokuvaaja näillä termeillä tarkoitti.

 

Aines ja pintavaikutus

Setälän mukaan kuvattavat ainekset, kuten metalli, silkki, puu tai lasi voidaan saada kuvausprosessissa esille, jos käytämme anastigmaattista objektiivia[1] ja tarkennamme huolellisesti. Valaistuksella on ratkaiseva vaikutus lopputulokseen. "Vino, pintaa hipova valo tuo esille ja ehkä liioitellen korostaa jokaista pinnan epätasaisuutta; pintaa suoraan kohtaava valaistus taas silottaa kaiken." Nämä seikat vaikuttavat siihen, minkälaisen valaistuksen valitsemme. Jokainen materiaali asettaa kuvaukselle hyvin erilaisia vaatimuksia, ja meidän onkin Setälän mukaan otettava huomioon keinot, joilla saamme parhaiten esille materiaalin ja sen ominaisuudet. Tässä kuvassa Setälä on käyttänyt hyväkseen laskevan auringon tarjoamaa sivuvalaistusta korostaakseen jään pinnalle sataneen lumen rakennetta ja siihen muovautuneita jälkiä. Setälä on selvästi työskennellyt kuten on opettanut.

Tässä Setälän kuvassa lumi ja jää materiaaleina tulevat esille ja korostavat toinen toisiaan. Uhkaavan tumma ja teräväpiirteinen railo toimii vastaparina kevyelle ja pehmeälle, valkealle lumelle. Setälän mukaan vastakohdista muodostuu kuvan ilmaisullisuus ja "kiihkeä tunnelma".

 

Tiet ja veräjät

Tämä Setälän periaate kuulostaa aluksi hieman kryptiseltä, tarkastelkaamme siis teiden ja veräjien arvoitusta tarkemmin, Setälän tarkka ohjeistus apunamme. Setälän mukaan olemme viehättyneitä kaikesta "tietä muistuttavasta". Sellaista kuljemme elämässämme, sellaista kuljemme luonnossa metsikön sijaan ja sellaiseen silmämme hakeutuu myös valokuvassa. Tien ei tarvitse olla sananmukaisesti tie, mutta ominaisuuksiltaan jotakin samankaltaista, joka johtaa silmämme kuvan keskukseen ja jälleen kaukaisuuteen. Näin tie voi olla myös maisemaan avautuva ja kutsuva veräjän portti. Setälä on koonnut valokuvausta käsittelevään oppikirjaansa Valokuvaus tieteenä ja taiteena (1940) havainnollistavin piirroksin erilaisia teiden kulkusuuntia. Kulkusuunnat, ja se onko portti avoin vai sulkeutunut, viestii meille paljon.

Edellisen kokoelmanoston valokuvassa näimme kadun ja maiseman, joka veti katseemme Setälän kuvailemalla tavalla kuvan keskukseen ja jatkui toisaalta kauas horisonttiin, sinne myös kadoten. "Railossa" ei nähdä tietä, mutta samantapainen reitti jään pinnalla. Tumma railo piirtää Setälän termein "tuloreitin" kuvan vasemmasta yläkulmasta mutkitelle oikeaan alakulmaan, muodostaen katseellemme reitin seurata.

 

Reetta Haarajoki, 2010

Lähde: Setälä, Vilho. Valokuvaus tieteenä ja taiteena. Otava 1940.

 

[1] Objektiivissa käytetty linssiyhdistelmä, joka korjaa virheet mahdollisimman tarkasti.

 

Kokoelmanosto
Vilho Setälä antoi kirjassaan Valokuvaus tieteenä ja taiteena (1940) mainion täsmällisiä ohjeita valokuvan sisältöön ja kuvakieleen liittyen.
Kokoelmanosto
Vilho Setälän (1892–1985) kuvan sisältöä määrittävistä kategorioista tarkasteltavana ovat nyt: liike ja liikunta sekä kuvan rajat.
Kokoelmanosto
Valokuvataiteilija Maija Holman teos Bussipysäkki, Novgorod on vedostettu säleisen skeittilaudan puupintaan.
Kokoelmat
Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa lähes 3 miljoonaa valokuvaa. Museolla on myös tuhansien valokuvaukseen liittyvien esineiden kokoelma, valokuvakirjasto ja asiakirja-arkisto.
Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy