Saariston kesämökit – uhka ainutlaatuiselle maisemalle

Kaius Hedenström: Kemiönsaari, Hiittinen. Sarjasta Saariston kesämökit, 1975. Suomen valokuvataiteen museo.
Kaius Hedenström: Kemiönsaari, Hiittinen. Sarjasta Saariston kesämökit, 1975. Suomen valokuvataiteen museo.

Jylhiä kalliorantoja, tyyniä vesiä ja pilvettömiä taivaita. Turun saariston maisemassa seisoo uljaana uusi kesämökki suurine yksiruutuisine näköalaikkunoineen, ja sauna on kiinni rantaviivassa. Mökkeilijät katsovat ihmeissään,  sillä heitä kuvataan ohimenevästä veneestä.

Ammattikuvaaja Kaius Hedenström (1943–2006) oli koskemattoman luonnon ystävä, veneilijä ja merikotkien rengastaja. Hedenström tunnetaan parhaiten sarjasta ”Maaseutumme tänään”, jossa hän arvosteli 1970-luvun maaseudun muuttuvaa rakennuskantaa. Yhtä lailla kriittinen  on saman vuosikymmenen tuotantoa edustava kokonaisuus ”Saariston kesämökit”. Hedenström kuvasi 70-luvun alkupuoliskolla kiihtyvää loma-asuntojen rakentamista Turun saaristossa.  Sarjan sadoista, keskenään kovin samannäköisistä, valokuvista koottu näyttely pidettiin ensin Suomen valokuvataiteen museolla vuonna 1975, jonka jälkeen se kiersi saaristokuntia. Kuvien määräkin heijastelee aiheen merkitystä kuvaajalle.

Aluksi sarjan kuvat näyttävät neutraaleilta. Ne näyttävät esittävän idyllisiä mökkeilymiljöitä kauniissa saaristossa. Saariston kesämökit -näyttelyn teksteissä sekä artikkelissa  ”Mökkirutto” (Hedenström, Kuhlefelt 1976) avataan kuitenkin Hedenströmin näkemyksiä  siitä, millainen rakentaminen saaristoon on hyväksyttävää ja kaunista, ja millaiset rakennukset pilaavat maisemaa:

Me [saariston kesävieraat ja toispaikkakuntalaiset] pystytimme prameat käkikello-kesämökkimme korkeimmille mäennyppylöille. Me räjäytimme kauniit rantakalliot pois lyttyotsaisten kenkälaatikoidemme tieltä. Me valoimme rumat betonisokkelit kauniiseen punagraniittiin.

Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1975. Suomen valokuvataiteen museo.
Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1970-1974. Suomen valokuvataiteen museo.

Hedenström puhui Turun saariston kulttuurimaiseman ja koskemattoman luonnon säilymisen sekä suojelun puolesta. Kaupungeissa asuva väestö havitteli luonnonläheisiä mökkeilypaikkoja, ja Turun saariston kalliorannat tarjosivat oivallisen miljöön mökkeilyyn, veneilyyn ja kaupungin pakoiluun. Hedenström pelkäsi rakentamisen uhkaavan ainutlaatuista luontoa jopa niin, että siitä aiheutuisi peruuttamatonta vahinkoa. Jäisikö tästä maisemasta mitään tuleville sukupolville:

Meidän toimesta ovat pulpettikattoiset, näköalaikkunoin ja lasijulkisivuin varustetut hirmuhuvilat päässeet tunkeutumaan ympäristöön, joka ennen -- oli tasapainoinen ja aito.

Hedenströmin kuvatessa sarjaansa loma-asuntojen rakentaminen oli hyvässä vauhdissa, sillä 100 000 kesämökin raja ylitettiin jo vuonna 1962. Silti vasta 1980-luvulla voidaan katsoa mökkirankentamisen saavuttaneen huippulukemansa (Pitkänen, Strandell, Vepsäläinen). Pahin oli siis vielä edessä.

Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1970-1974. Suomen valokuvataiteen museo.
Saariston rapistuva rakennusperintö suretti Hedenströmiä. Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1970-1974. Suomen valokuvataiteen museo.

Pelko saariston tulevaisuudesta sekä suoranainen viha uutta rakennuskantaa kohtaan johtivat Hedenströmin laajamittaiseen kuvaustyöhön.  Sadat vedokset aiheesta ovat osoitus suuresta intohimosta ja halusta vaikuttaa. Hedenström kuvasi mökkien ja koskemattoman luonnon ohella saariston vanhoja kalastajataloja, jotka osoittivat suuntaa hyvälle, kestävälle ja aluetta kunnioittavalle rakentamiselle. Näyttelyn teksteissä  Hedenström haikaili aikoja, jolloin rakentaminen oli vaistomaista:

Saariston rakennusperinteet ovat lähtöisin – – ajoilta, jolloin ’arkkitehtuurin’ loi kalastaja/kirvesmies. Herkästi vaistoten hän osasi rakentaa talonsa niin, että samalla kun se oli suojassa se oli myös sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. 

Mukavuutta havittelevat mökkeilijät päätyivät kuitenkin usein rakennuttamaan ajan muotien mukaisesti.

Kokoelmasta nousevat esiin tietyt esimerkit, jotka ovat olleet kuvaajalle merkittäviä kauheudessaan.  Hedenström kohdisti kritiikkinsä erityisesti yksittäisiin rakennuksiin luodoilla ja paljailla kallioilla, jotka pistivät silmään rantaviivasta. Näiden lisäksi vihalistalla olivat lipputangot sekä epäluonnolliset värivalinnat, joita havainnollistavat kokoelmassa muutamat väridiat. Lipputangoista Hedenström kirjoitti:

Vaikka rakennus olisikin ymmärretty sijoittaa tahdikkaasti metsän ja vesaikon suojaan, pilataan usein lopputulos räjäyttämällä lipputanko rantakallioon…  Pian koko saaristomme vilisee näitä valkoisia huutomerkkejä!.

Vanhasta poikkeava pistää helposti silmään, joten muuttuva ympäristö oli selkeä huolenaihe. Uutuudet vanhenevat kuitenkin nopeasti, ja nämä Hedenströmin tuomitsemat 70-luvun hirvitykset saattavat jopa viehättää nykypäivän katsojaa.

 

Teksti: Kokoelmaharjoittelija Hilla Petäjä, 2023

 

Lähteet

Hedenström, Kuhlefelt, ARK 1976/3, s. 38–41

Pitkänen, Strandell, Vepsäläinen, Muuttuvan vapaa-ajan asumisen hallinnan haasteet kunnissa (https://www.yss.fi/journal/muuttuvan-vapaa-ajan-asumisen-hallinnan-haas… n.d.)

 

Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1970-1974. Suomen valokuvataiteen museo.

 

Saavutettavammat palvelut saapuivat saaristoon "kenkälaatikkomaisten" uudisrakennusten muodossa. Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1970-1974. Suomen valokuvataiteen museo.

 

Kaius Hedenström: Turun saaristo. Sarjasta Saariston kesämökit, 1970-1974. Suomen valokuvataiteen museo.

Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy