SANNA KANNISTO:

AMAZON

Kuva: Virve Laustela, Suomen valokuvataiteen museo.

SANNA KANNISTO:

AMAZON

Valokuvataiteen museo, Prosessi-tila

20.1.–19.3.2000
Valokuvaaja Sanna Kannisto (s.1974) on valokuvannut Perun Amazonian alueen sademetsissä viiden kuukauden ajan vuosina 1997-1998. Hän on lähestynyt sademetsäaihetta useista kiinnostavista näkökohdista. Näyttely koostuu eläin- ja kasvikuvista, maatuvien lehtien sarjasta, sademetsäkuvista ja metsänkulotus-kuvista.

Sanna Kannisto on kuljettanut mukanaan kenttästudiota ja salamalaitteita eläinkuvausta varten. Kannisto on kuvannut pieniä eläimiä; sammakoita, konnia, hyönteisiä, kaloja, käärmeitä, liskoja ja pieniä nisäkkäitä, koska ne usein jäävät vähemmälle huomiolle ns. tähtilajien rinnalla.

"Kuvatessani pyrin löytämään jotain eläimen yksilöllisyydestä tai käyttäytymisestä. Tai jonkin puhtaasti visuaalisesti kiinnostavan seikan värin tai muodon kautta. Kuvissa tai kuvaustavassani en halua inhimillistää eläimiä. Niillä on oma ihmisen intresseistä riippumaton arvonsa. Intiaanien ja biologien asiantuntemus on ollut avuksi eläinten löytämisessä."

"Eläinkuvat on kuvattu pleksimuovisessa kenttästudiossa, jossa olen voinut kontrolloida valaistusta ja taustaa haluamallani tavalla. Erotessaan alkuperäisestä taustastaan, luonnosta, kuvattavan eläimen läsnäolo tulee voimakkaaksi. Olen valaissut eläimet käsisalamalaittein, koska sähköä ei ole ollut saatavilla. Kuvausten jälkeen olen vapauttanut eläimet vahingoittumattomina takaisin metsään."

Heliconiat-kuvassa Sanna Kannisto on kuvannut metsän tunnelmaa, valoa ja kasvien massaa. Kuvissa on usein liikettä ja kerroksellisuutta.

Metsäkulotuskuvat ovat Perusta Iquitos-Nauta tietyömaan varrelta. Tien edetessä metsää hävitetään. Maisema on enimmäkseen jättömaata, loppuunviljeltyä peltoa, josta uudisasukkaat ovat parin viljelyvuoden jälkeen siirtyneet uudelle alueelle. Ravinteettomassa eroosion ja sateiden kuluttamassa maassa kasvaa vain harvoja ruohoja. Kulotettu maisema on epärealistinen, näynomainen. Metsä, joka on kantanut päällään suurinta mahdollista eliörikkautta muuttuu tuhkapelloksi. Tuho on peruuttamatonta tällä alueella ja laajoilla alueilla Amazoniassa.

Maatuminen valo-installaatio ilmentää luonnon kiertokulkua. Maatuvat lehdet menettävät vähä vähältä värinsä ja materiansa ja muuttuvat läpinäkyviksi ja pitsimäisiksi. Miljoonat bakteerit, sienet ja mikro-organismit tekevät lehdissä työtään, elämän taustalla. Perusteema työssä on luonnollinen kuolema. Kannisto pohtii elämän ja sen tasapainon haurasta suhdetta.

Valokuvataiteen museo, Prosessi-tila

20.1.–19.3.2000