Vihtavarastolta valtakunnalliseksi erikoismuseoksi

Vihtavarastolta valtakunnalliseksi erikoismuseoksi -näyttelyssä muistellaan Suomen valokuvataiteen museon neljää vuosikymmentä. Näyttely nostaa esiin hetkiä museon arjesta ja juhlasta. Esillä olevat dokumenttivalokuvat ja museon kokoelmiin kuuluvat valokuvateokset kertovat museon vaiheista ja kokoelmien karttumisesta. Samalla ne kertovat myös tapahtuneesta muutoksesta valokuvan asemassa ja museolaitoksessa yleensä.

Kokoelma-amanuenssi Pirjo Porkka, minkälaista museotyö oli 40 vuotta sitten?

Aloitin nuorena ja ainoana museoalan opintoja suorittaneena työntekijänä Suomen valokuvataiteen museossa vuonna 1973. Kiehtovan "pariisilainen" Korkeavuorenkatu 2:n museotila sijaitsi kierreportaiden päässä ullakolla. Viehättävyydestään huolimatta tila oli sopimaton sekä kokoelmien säilytykselle että työntekijöille. Näkymät Ullanlinnan kattojen yli olivat toki mahtavat. Valokuvan lumo veti mukaansa. Muutaman henkilön ponnistelut vähäisin varoin ja alkeellisin työvälinein sujuivat innostuksen voimin kiinnostavan kulttuurin piirissä.

Toimenkuva sisälsi kaikki museotyön osa-alueet. Elävää kontaktia sai museossa käyvien eri-ikäisten valokuvaajien tapaamisista. Muiden muassa valokuvaajat Vilho Setälä, Kalle Kultala ja Pentti Sammallahti tulivat tutuiksi museon kahvipöydän ääressä. Valokuvataiteen koulutuksen alettua 1970-luvulla alan opiskelijat olivat ahkeria vieraita. Museo järjesti vuosina 1985-1996 joka toinen vuosi Nuorten näyttelyn, joka mahdollisti monen nuoren valokuvataiteilijan esillepääsyn.

Vuonna 2009 katson taaksepäin 36 vuotta työssäni ja näen valokuvan upean kehityskaaren, mutta samalla myös museon nousun asianmukaiseksi ja tehtäväänsä selkiytyneeksi suomalaisen valokuvan vaalijaksi.

Suomen valokuvataiteen museon amanuenssi Pirjo Porkka aloitti työnsä valokuvataiteen museossa vuona 1973.