Sumusta sommitteluun – taidevalokuvauksen käänteitä sodanjälkeisessä Suomessa

Taidevalokuvauksen harrastajat löysivät rakkaimmat kohteensa luonnosta 1940–1950-luvulla. Tyypillisiä aiheita varsinkin heti sodan jälkeen olivat laajat maisemat pilvitaivaineen ja usvaan katoavine horisontteineen. Yksityiskohtina nostettiin esiin lumpeet, sudenkorennot ja joutsenet tai iltaruskoa vasten kuvatut kukkaset. Kauniita aiheita ja harmoniaan pyrkimistä pidettiin itsestäänselvyytenä. Taidokas valon käyttö ja pehmeä muotoilu korostuivat valokuvaajien työskentelyssä.

Piktorialistista tunteikkuutta nousi 1950-luvun alkupuolella haastamaan turkulaisten nuorten kosmopoliittien ryhmä, joka teki grafiikkaa muistuttavia valokuvia ilman tuttua, klassista aihetta. Tämä 1953 alkanut "subjektiivisen valokuvauksen" nousukausi jäi lyhyeksi. Silti 1950-luvun kuluessa piktorialismille ominainen sävyjen ylivalta väistyi valokuvaajien keskittyessä muoto- ja sommittelukysymyksiin. Muutoksesta kertoo se, että 1960-luvulle tultaessa sävyjen hallintaan perustuva maisema-aihe menetti kokonaan kiinnostavuutensa taidevalokuvaajien silmissä.

Sumusta sommitteluun -näyttelyssä toteutetaan kameraseurojen valokuvauskilpailujen ja näyttelyiden luokittelua:

1. maisemat ja lähikuvat luonnosta
2. henkilö- ja muotokuvat
3. tilanne ja toimintakuvat
4. muut kuva

Oman nurkkauksensa muodostavat valokuvaajien ystäväpiiristä, perheenjäsenistä ja lemmikeistä otetut kuvat, ei albumimaisesti vaan taiteen nimissä tehtyinä.

Valokuvaajat Trond Hedström, Per Olov Jansson, Otso Pietinen ja Matti A. Pitkänen saavat omat esittelynsä. Sotienjälkeiseen aikaan verrattuna heidän teoksiaan on nyt esillä hieman uusin painotuksin. Sama koskee muiden alan esikuvien ja vaikuttajien tässä näyttelyssä olevia teoksia. Taidevalokuvauksen keskeisiin hahmoihin kuuluivat edellä mainittujen lisäksi mm. P.K. Jaskari, Hilja ja Eero Raviniemi, Reijo Kivalo, Jorma Rouste, Helge Heinonen, Bert Carpelan, Fredrik Hackman ja Matti Halmeenpää.

Turkulaisten modernistien, mm. Per-Johan Lundstenin, Stig Söderblomin, Märtha ja Stagge Söderholmin, teoksia tuhoutui suuri määrä kerhohuoneiston remontin yhteydessä, mutta joitakin on iloisina yllätyksinä löydetty näyttelyyn.