Vuonna 1973 taiteen ja etenkin valokuvataiteen kenttä oli hyvin erilainen kuin nykyisin. "Kamerataiteen" asemaa pohdittiin, ja valokuvauksen ensisijaisena tehtävänä ja suuntauksena nähtiin dokumentaarisuus. Suomen valokuvataiteen museo (per. 1969) oli vasta toimintansa alussa ja sijaitsi Korkeavuorenkadulla. Jussi Aalto (s. 1945) oli yksi valokuvataiteen kentän aktiivisista keskustelijoista, sekä kuviensa että tekstiensä kautta. Näyttelyä täydentävätkin nyt Aallon ja muiden kirjoittajien valokuva-aiheiset tekstit vuoden 1973 sanoma- ja aikakauslehdistä.
"Tärähtäneitä valokuvia" oli humoristinen ilmaus, joka viittasi kuvien epäsovinnaisuuteen ja kuvaamisen iloon. Yhteiskunnallisesti aktiivisella 1970-luvulla Aallon hyväntuulinen ja omakohtainen kuvapäiväkirja kyseenalaisti dokumentin, taiteen ja yksityiskuvauksen rajoja. Nykyvalokuvassa samantyyppistä lähestymistapaa edustaa esimerkiksi Jari Silomäen teoskokonaisuus Harjoitelmia aikuisuuteen, joka on parhaillaan esillä KATSOA VAI NÄHDÄ -näyttelyssä. Tutkija Elina Heikka kirjoittaa: "Jussi Aalto esitti näyttelyssään Tärähtäneitä kuvia sekvenssinomaista kerrontaa. 70-luvun alkupuolen näyttelyksi kokonaisuudessa oli yllättävää kepeyttä ja irtonaisuutta. Aalto työskenteli assistenttina Taideteollisessa korkeakoulussa, ja hänellä oli pitkä kokemus kameraseuratoiminnasta, jonka kaavoittunutta kuvakäsitystä vastaan sarja tähtää. Tärähtäneiden kuvien epätarkat kuvat ja sattumanvaraisuus merkitsivät valokuvauksen piirissä yksityiskohtia myöten hallitun vedoksen päämäärän kyseenalaistamista."
Jussi Aalto on toiminut valokuvan parissa myös opettajana, yrittäjänä ja kuvatoimittajana. Nykyisin hän on vapaa valokuvaaja ja Helsingin Kameraseuran puheenjohtaja.
Suomen valokuvataiteen museo
Projekti-tila
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki
