SYKSYN 2010 TULEVAT NÄYTTELYT

Pentti Sammallahti: Retrospektiivi

SUURI NÄYTTELYTILA, 15.9.2010-20.2.2011

Pentti Sammallahti: Ristisaari, Helsinki, 1974

Syksy 2010 on omistettu Pentti Sammallahden (s.1950) elämäntyötä esittelevälle suurnäyttelylle. Sammallahti on klassisen mustavalkoisen valokuvauksen mestari ja suomalaisen valokuvataiteen suunnannäyttäjä.

Sammallahden läpimurto, Cathleen Ní Houlihan - irlantilainen kuvasalkku (1979), oli avaus kuvan sävykkyyttä ja sisäistä kokemusta painottavaan valokuvataiteeseen. Kuvasarjan nimi on poimittu irlantilaisesta kansantarustosta, jossa myyttinen hahmo Cathleen Ní Houlihan edustaa irlantilaista nationalismia ja toivetta saada takaisin menetetyt maat englantilaisilta valloittajilta. Kuten kuvasarjan nimessä, nähdään myös sarjan teoksissa viitteitä Irlannin historiasta sekä vihreiden nummien pyhistä paikoista.

Sammallahti on kansainvälisesti huomioiduimpia suomalaisia valokuvaajia ja kotimaassa moneen kertaan palkittu tekijä. Vuonna 2004 Henri Cartier-Bresson valitsi Sammallahden sadan valokuvaajasuosikkinsa joukkoon säätiönsä avajaisnäyttelyyn Pariisissa.

Pentti Sammallahti: Solovki, Vienan meri, Venäjä 1992

Sammallahden valokuvat vievät katsojan arkikokemuksen tuolle puolen kaihoisan lumoavaan maailmaan. Riippumatta siitä, missä päin maapalloa valokuvaaja kulkee - Suomessa, Ranskassa tai Venäjällä- hänen katseessaan on lempeää huumoria. Valokuvaamisen, vedostamisen ja valokuvan painamisen taitoa korostavana käsityöläisenä Sammallahti edustaa vaihtoehtoa nykyelämän kiihkeälle rytmille ja nopean muutoksen ihannoinnille. Valokuvaajan universumissa vähäpätöisenä pidetty on merkityksellistä ja oleelliset asiat löytyvät maailmaa tarkkaavaisesti kokien.

Sammallahti on ensimmäisiä suomalaisia valokuvaajia, joka on tehnyt elämäntyönsä valokuvataiteilijana. Hän opetti pitkään Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa loi työryhmineen valokuvien laadukkaan vedostamisen ja painamisen kulttuurin. Retrospektiivisessa näyttelyssä on esillä hänen alkuperäisvedoksiaan sekä painettuja kuvasalkkuja.

Sami Parkkinen - Paratiisi

Projekti-tila, 15.9.2010-31.10.2010

Valokuvataiteilija Sami Parkkinen (s.1974) sairastui syvään masennukseen vuonna 2008. Masentuneena ihminen menettää halunsa tehdä asioita, millään ei tunnu olevan merkitystä. Vaikka kuvien ottaminen tuntui raskaalta, Parkkinen tallensi elämäänsä päiväkirjamaisiin valokuviin vuoden ajan.

Sami Parkkinen: sarjasta Paratiisi, 2008-2010

Parkkinen pohti mikä tekee meidät onnettomaksi ja mitä on hyvä elämä. Parkkisen mukaan elämme kiireisessä maailmassa, jossa mahdollisuuksia on liikaa. Yhteisöllisyys ja lähimmäiset unohtuvat ja ihmisestä tulee häkkiä kiertävä stressaantunut eläin. "Meistä on tullut monella tapaa ahneita ja itsekkäitä. Haluammeko elämältä enemmän mitä se antaa? Oikeasti meillä ei ole mitään muuta, kuin tämä hetki ja läsnäolo", Parkkinen sanoo.

Näyttely kertoo myös valokuvan parantavasta voimasta. Valokuvataiteilija toivoo, kuvien innostavan ihmisiä kuvaamaan myös omia kuvapäiväkirjoja, ja alentavan kynnystä puhua masennuksesta.

Lue mitä Sami Parkkinen kertoo näyttelystään täältä.

Sami Parkkisen biografia löytyy täältä.

Tero Puha  - Unfinished

Projekti-tila, 10.11.2010-6.1.2011

Valokuvataiteilija Tero Puha (s.1971) on yli kymmenen vuoden ajan tallentanut mustavalkoisiin muotokuviin kolmen eri ikäisen transseksuaalin muutosprosessia. Kuvaamalla muotokuvia uudelleen mm. veden ja jään läpi Puha on luonut uusia teoksia. Vesi, jää ja heijastukset etäännyttävät alkuperäisen muotokuvan esittävyyttä. Kuvien henkilöistä on tullut hahmoja, joiden kehot sumentuvat, hajoavat paperille ja muuttuvat tunnistamattomiksi.

Transsukupuolinen henkilö on syntyessään fyysisesti välitilassa. Miten hahmottaa itseä? Miltä muiden katseet tuntuvat? Puhan teokset käsittelevät mm. näihin kysymyksiin liittyviä tunnetiloja. Valokuvasarjaa täydentävässä videoinstallaatiossa esiintyy fiktiivinen hahmo Paula/Pauli. Surrealistinen videoteos kuvaa hänen yrityksiään mukautua ympäröivään maailmaan ennen muutosprosessia ja sen jälkeen.

Tero Puha: sarjasta Unfinished, 2009

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Tero Puhan laaja kuvateos. Se kattaa Puhan tuotannon vuosilta 1995-2010. Kirjaan ovat kirjoittaneet Leevi Haapala, Livia Hekanaho, Anna-Kaisa Rastenberger, Leena-Maija Rossi ja Annamari Vänskä.

Annu Kekäläinen: Pakolaiskaupunki - kertomuksia Kakuman leiriltä

Prosessi-tila, 15.9.-17.10. 2010

Kirjailija ja toimittaja Annu Kekäläisen näyttely kertoo Kakuman väliaikaiseksi perustetusta pakolaisleiristä, josta on tullut yli 60 000 ihmisen vakituinen koti. Kekäläinen kohtasi pohjoiskenialaisella leirillä merkillisen, omalakisen maailman. Hän asui Kakumassa kolme kuukautta ja kulki polkupyörällä kahdenkymmenen neliökilometrin laajuista aluetta ristiin rastiin: haastatteli, tutki, havainnoi ja keräsi materiaalia monikulttuurisesta aavikkokaupungista kertovaa dokumenttikirjaansa varten.

Annu Kekäläinen: Evelyn ja Stella (Sudan)

"Käärmeen avoin kita ylsi maasta tuon puun latvaan. Kokonainen kylä käveli sisään. Sitten käärme sulki suunsa." Yom, Sudan

Kekäläisen dokumenttikirja "Leiri - tarinoita ihmisistä jotka haluavat kotiin" ilmestyy syyskuussa.

Ricardo Trabulsi: Zapatistit

Prosessi-tila, 22.10.-6.1.2010

Ricardo Trabulsi (s.1968), yksi Meksikon tunnetuimmista nykyvalokuvaajista, esittää näyttelyssään mustavalkoisia valokuvia Meksikon zapatistien arkielämästä. Zapatistit ovat alkuperäiskansoista muodostunut poliittinen liike Lounais-Meksikossa, Chiapasissa.

Zapatistit peittävät kasvonsa kommandopipolla. Alun perin turvallisuussyistä käytetty "pasamontañas" on muodostunut zapatistien symboliksi ja tunnusmerkiksi. Kommandopipon käyttö on tuonut Meksikon alkuperäiskansoille huomiota, jota ne eivät muuten olisi saaneet taistellessaan oikeuksiensa puolesta. Aseet eivät puhu, vaan taistelu käydään arjessa.

Ricardo Trabulsi: Zapatistit

Näyttely kääntää katseen myös kohti meidän omaa yhteiskuntaamme ja esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan tilaa. Zapatistit ovat toiminnallaan herättäneet universaaleja kysymyksiä politiikasta, yhteiskunnasta ja kulttuurienvälisistä suhteista. He puhuvat solidaarisuudesta, yhteisön tarpeellisuudesta ja toivosta, joka kantaa läpi ihmiselämän. Kuka minä olen tässä maailmassa ja yhteiskunnassa? Keitä me olemme? Keitä ne toiset ovat?