Susanna Majuri:

Vedentutkijan tytär

Susanna Majuri: Kultakolikot / Trasure / Gold mynt, 2009

Susanna Majuri:

Vedentutkijan tytär

Valokuvataiteen museo

27.1.–23.5.2010
Teoskuvia
Tässä näyttelyssä esillä on sekä Majurin varhaisempia valokuvia että aivan uusia, tätä näyttelyä varten syntyneitä teoksia Kultakolikot (2009), Lumikettu (2009) ja Vesiputous (2009).

"Uudet kuvani synnyttävät minussa lapsellisen riemun: kirjoitan kielillä, jota en osaa vielä lukea!"  -Susanna Majuri

Vedestä on viime vuosina on tullut entistäkin keskeisempi elementti Susanna Majurin kuvissa. Se on sekä symboli, että suojaava ja paljastava tila, jossa mm. tyttöjen välinen sisaruus, ystävyys ja eroottinen rakkaus ovat mahdollisia. Uusimmissa valokuvissa hahmot liikkuvat vedenalaisissa maisemissa. Valokuvien maisemataustoiksi on päätynyt mm. kirpputorilta löydetty suklaarasian kansi, jota kuvittaa lentoon pyrähtänyt sorsaparvi tai venäläisen museon talvinen seinämä. Majuri teettää kuvista valtavia, jopa kuusi metriä leveitä vahakankaita, jotka hän upottaa uima-altaan pohjalle. Mallit sukeltavat veteen kankaan päällä.

Susanna Majuri kertoo löytäneensä veden jäljittäessään värejä: "Väreissä on vihjeitä ja niiden kanssa on oltava nöyrä. Kun oikein tarkkaan katsoo, väri voi puhutella ja pyytää minua rakentamaan sille näyttämön." Majurin valokuvien kuvauspaikat ovat löytyneet usein Islannista, Norjasta, Färsaarilta tai Ruotsista. Malleiksi kuviinsa valokuvaaja pyytää tuntemattomia, paikallisia ihmisiä. Vaikka kuvatut paikat voi tunnistaa pohjoisiksi, pohjoisuus ei Majurin valokuvissa ole vain maantiedettä. Värit reitittävät paikkoja uudelleen. Tietä viitoitetaan myös teosten nimissä, useimmiten kuvausmaan kielellä. Nimien käännökset ovat merkityksellisiä: ne voivat pyrkiä samaan tai kertoa toisella kielellä toista tarinaa.

Monet Susanna Majurin kuvat ovat saaneet alkunsa musiikista, saduista ja tarinoista. Yksi näyttelyn varhaisimmista töistä Sun Set River (2002) on syntynyt PJ Harveyn kappaleen The River (2001) ansiosta. Laulussa joki vie kaiken kipeän ja tuo vapautuksen. Mykines-teoksen (2007) valkoinen hahmo puolestaan katoaa valkoiseen - tai nousee valkoisesta - saamansa huomion ja hellyyden mukaan, aivan kuten näkymätön lapsi Tove Janssonin kirjassa. Grimmin satu Tähtikolikot on inspiroinut valokuvaajaa teokseen Nimetön (2007). Sadussa köyhä tyttö antaa viimeisenkin vaatekappaleensa palelevalle lapselle ja jää alasti lumisateeseen, joka muuttuu hopeakolikoiksi.

Susanna Majuri on valmistunut Turun taideakatemiasta ja Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on New Yorkissa ja Frankfurtissa toimivan Galerie Adlerin taiteilija. Majurin teoksiaan on myös usein esitetty Taideteollisen korkeakoulun The Helsinki School -ryhmän näyttelyissä. Majuri on kuvannut mm. PMMP:n Veden varaan -levyn kannen.

Näyttelyä on tukenut Taiteen keskustoimikunta.

 

Valokuvataiteen museo

27.1.–23.5.2010
Teoskuvia