TIMO KELARANTA: OUTO RAKKAUS

 1.2.–29.4.2012

Lehdistökuvat

”Valokuva oli minulle outo rakkaus. Mikään suuren intohimon kohde se ei alun alkuaan ollut. En muista hämmästyneeni kun näin ensi kerran vedoksen ilmestyvän näkyviin laboratorion punaisessa valossa. Valokuva oli ikään kuin hiipinyt tietoisuuteeni eikä suostunut poistumaan. Nyt olin sen kanssa vakavan suhteen kynnyksellä.”


Timo Kelaranta: Linnut, sillat (2010)

Valokuvataiteilija Timo Kelarannan (s. 1951) pitkä suhde valokuvaan on kevään suuren näyttelyn aihe. Kelaranta on abstraktin kuvan ja runollisen minimalismin mestari, jolle muoto on kuvassa kaikkein tärkeintä. Kuvan sisältökin syntyy muodosta. Valon avulla esineiden pinta, mittakaava ja tila muotoutuvat joksikin, mitä ei ole ennen ollut. Aine näyttäytyy aineettomana. Kuviin kuuluu myös sanoja, nimet tekevät teoksista kokonaisia.

Näyttelyssä nähdään teoksia koko Kelarannan uran ajalta sekä runsaasti uusia, vastavalmistuneita töitä. Abstraktin kuvan vastapainona esillä on myös pieni sarja läheisten ihmisten henkilökuvia. Taiteilija ei esittele tuotantoaan aikajärjestyksessä eikä edes erillisinä teemoina, vaan teosten välinen järjestys määräytyy visuaalisin perustein. Katsomishetki on kuvaushetkeä tärkeämpi.

”Koen nimenomaan olevani runoilija, pienten huomioiden tekijä. Kuvan merkitys muodostuu aina tästä kulmasta käsin. En taltioi eikä todistele, vaan ihmettelen. Työskennellessäni luotan vahvasti vaistooni, sen varassa on kokonaisuuden johdonmukaisuus.”

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kirja Outo rakkaus (Timo Kelaranta, 2012) sekä pieni näyttelyopas (Suomen valokuvataiteen museo, 2012). Museon Kännykkäguidessa (puh. 0600 01525, hinta 0.37€ +PVM) voi kuunnella, miten taiteilija kertoo teoksistaan.

Taiteilijatapaamiset: Timo Kelaranta kertoo näyttelystään 4.3. klo 14 ja 29.4. klo 14. Museon pääsymaksu.

K-G ROOS – MAFIA, MARIMEKKO, MANNERHEIM

 1.2.–29.4.2012

Lehdistökuvat

”Haluan kuvata aikaamme laajan eeppisessä muodossa: sen ilmiöitä, ihmiskohtaloita ja maailmantapahtumia.”


K-G Roos: Sisilia, 1959

Toimittaja ja dokumenttivalokuvaaja Karl-Gustav Roosin (1937–1976) omaleimaiset kuvat ovat Suomen valokuvataiteen museon kuva-arkiston aarteita, joista pääosa nähdään nyt ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Roos oli tinkimätön idealisti, jonka tuotannossa moderni muotokieli yhdistyy ihmislähtöiseen ja yhteiskunnallisesti tiedostavaan asenteeseen. Hän oli toisen polven valokuvaaja, jonka ura alkoi jo teini-ikäisenä. Isä Rafael Roos omisti maineikkaan Foto Roos -ateljeen.

Roosin ura kuvajournalistina ja dokumenttikuvaajana oli lyhyt, mutta poikkeuksellinen. Hän tiedosti yhteiskunnallisen vastuunsa valokuvaajana ja pohti kuvan keinoin vaikuttamista jo 1950-luvulla, kauan ennen kuin yhteiskuntatietoisuudesta 1970-luvun alussa tuli valokuvauksen valtavirtaa. Hän kuvasi ihmisten arkea niin Helsingin kuin Sisiliankin kaduilla. Sisiliassa vuonna 1959 Roosin valokuvakerronta tiivistyi ratkaiseviksi hetkiksi, joissa kuvan sommittelusta tuli osa psykologisesti tarkkaa hetken havainnointia. Roos otti myös herkkiä muotikuvia Vuokko Nurmesniemen suunnittelemista Marimekon vaatteista luonnon helmassa.

Roos kuvasi 1950-luvulla aineiston kahteen laajaan valokuvakirjaan. Hän oli yksi ensimmäisiä kirjan omaehtoiseksi ilmaisukanavakseen omaksuneita valokuvaajia Suomessa. Sisiliassa kuvattu kirja jäi julkaisematta, ja sen alkuperäinen painosuunnitelma on nähtävänä näyttelyssä. Jo ennen tätä hän ehti kuvata sodanjälkeisen ajan raikkaimman kaupunkikirjan (Ihmisten Helsinki, 1961) kotikulmillaan Helsingissä.

Museon tutkimushankkeeseen perustuvassa näyttelyssä on esillä Roosin dokumenttikuvia alkuperäisvedoksina sekä uusia kuvatulosteita Roosin muotikuvista. Kuvia nähdään myös alkuperäisissä julkaisuyhteyksissään, lehtien sivuilla. Lisäksi museo esittää Roosin kuvaamat lyhytelokuvat Helsingistä ja Milanon triennaalista.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kirja K-G Roos 1937–1976 (toim. Maria Faarinen, Suomen valokuvataiteen museo 2012).

Museon Kännykkäguidessa (puh. 0600 01525, hinta 0,37 €/min + PVM) voi kuunnella, miten nuoruudenystävä, kirjailija Jörn Donner, veli Matts Roos, akateemikko, designeri Vuokko Eskolin-Nurmesniemi ja Roosin tuotantoa tutkinut kokoelma-amanuenssi Maria Faarinen kertovat Roosista ja hänen tuotannostaan.

Ohjelma:
-Amanuenssi Maria Faarinen esittelee näyttelyn 14.3. klo 18. Museon pääsymaksu.

-Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero kertoo lehtikuvaajan työstä ja kommentoi näyttelyä 11.4. klo 18. Museon pääsymaksu.

Itä–länsi -battle

24.2.–25.3.2012, Prosessi-tila

LEHDISTÖKUVA

Tiedotustilaisuus torstaina 23.2. klo 11. Avajaiset torstaina 17-19. Tervetuloa!

Miten tasa-arvoiselta Helsinki näyttää? Miten näkyy se, että Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa tienataan kahdeksan kertaa niin paljon kuin Kivikossa? Onko Pitkäsilta edelleen kaupunkilaisia erottava muuri? Photo Do -järjestön järjestämässä, kaikille ammattikuvaajille tarkoitetussa työpajassa kuvattiin yhteisten teemojen kautta itä- ja länsihelsinkiläistä nykytodellisuutta. Kuvausaikaa oli viisi päivää. Millaiselta Helsinki näytti helmikuisella viikolla, sen näkee Valokuvataiteen museon näyttelyssä.

Juuso Westerlund: Itä-länsi, 2011.

Länsi-Helsingissä kuvanneeseen joukkueeseen kuuluivat valokuvaajat Julius Koivistoinen, Alli Ikonen, Peter Forsgård, Miikka Pirinen, Touko Hujanen, Hanna Anttila ja Rami Lappalainen. Joukkueen johtaja Sami Kero kertoo helsinkiläisyydestään: ”Olen 33-vuotias lehtikuvaaja. Alun perin olen kotoisin Kesälahdelta, pikkukylältä Itä-Suomesta, mutta onko mitään kaupunkilaisempaa kuin entinen maalaispoika? Kuten monet junantuomat, hahmotan pääkaupunkiseutua Helsingin keskustan kautta.”

Itä-Helsingissä kuvanneeseen joukkueeseen kuuluivat valokuvaajat Vera Ruokonen, Marko Oikarinen, Markus Sommers, Ditte Uljas, Aleksi Poutanen ja Noora Sandgren. Joukkueen johtaja Juuso Westerlund kertoo helsinkiläisyydestään: ”Olen umpi-itähelsinkiläinen valokuvaaja, jonka ainoa synti on ollut asua ensimmäiset elinvuotensa Meilahdessa. Rakastan lähiöitä, 70-luvun ostareita, pururatoja, karaokeravintoloita, myllyverkkareita, Tallinnanaukiota, metroa, honottavia teinejä, lenkkisaunaa, tuulipukuja, pussikaljametsiköitä, rähiseviä pultsareita ja Jokereita. Itä-Helsinki on aitoja ihmisiä ja reipasta meininkiä.”

Photo Do ry järjestö on aktiivinen järjestö kaikille valokuvauksesta ja visuaalisesta kulttuurista kiinnostuneille. Toiminnan fokus on dokumentaarisessa valokuvassa. www.photodo.org

Näyttely on osa Helsinki Photography Biennial 2012 -ohjelmistoa.www.hpb.fi. HPB12:n teemana on kaupunki ja urbaani. 

Miten tasa-arvoiselta Helsinki näyttää? Näkyykö se, että Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa tienataan enemmän kuin Kivikossa? Onko Pitkäsilta edelleen kaupunkilaisia erottava muuri? Photo Do -järjestön työpaja ottaa asiasta selvää valokuvaten ja battle-illanvietossa, jossa kilpailevien joukkueiden kuvat heijastetaan vastakkaisille seinille kannattajajoukkojen huutaessa.

Kuvaajajoukkueiden Battle 23.2. klo 19. Battlessa kilpailevien joukkueiden kuvat heijastetaan vierekkäisille valkokankaille kannattajajoukkojen huutaessa.

Tekijätapaaminen keskiviikkona 21.3. klo 18-19. Vapaa pääsy.

Octavian Bâlea: Flexi-in-security Redux

24.2.–25.3.2012 , Projekti-tila

Lehdistökuvat

Tiedotustilaisuus torstaina 23.2. klo 11. Avajaiset torstaina 23.2. klo 17-19. Taiteilija on paikalla tiedotustilaisuudessa ja avajaisissa. Tervetuloa!

Mitä tapahtuu eurooppalaiselle työvoimalle talouskriisin keskellä?

Octavian Bâlean (1984) kuvasarja kertoo autioituneesta kylästä ja työttömyyden kohtaamista ihmisistä. Hän tutkii paikallisyhteisön elämänmuutosta Saksassa paikkakunnalla, josta Nokian tehtaan tarjoamat työpaikat katoavat, ja tyhjenevää kylää Romaniassa. Sieltä kylän kaikki työikäiset muuttivat uuden tehtaan perässä toisaalle.

Octavian Bâlea: Coffee with Ahmad

Bochumissa, Saksassa Bâlea kuvasi vuonna 2010 islamilaisen yhteisön jäseniä. Tehtaan muutto toisaalle jätti jälkeensä työttömyyttä ja toisenlaisen arjen. Romanialaista Rachisin kylää Transylvaniassa hän kuvasi massamuuton jäljiltä autioituneena aavekaupunkina.

Rachisiin Bâlea palasi vuonna 2011 toiselle kuvausmatkalle. Tuolloin kylän väkiluku oli pudonnut viiteen. Kymmenen kilometrin matka kylään taitettiin metsän halki oppaan kanssa, joka kantoi mukana kirvestä susivaaran vuoksi. Bâlea tallensi asukkaat raunioituvan keskiaikaisen kaupungin, menneiden muistelun ja lopun odotuksen keskellä.

Projekti sai alkunsa, kun Bâlea osallistui Flexi-in-security -projektiin, jossa 10 toimittaja-valokuvaajaparia lähetettiin tutkimaan, mitä tapahtuu työvoimalle Euroopan talouskriisin keskellä. Bâlea työskenteli toimittaja Georgiana Macovein kanssa, jonka tekstit ovat esillä näyttelyn yhteydessä täydentäen kuvien kertomaa tarinaa.

Taiteilijatapaaminen (englanniksi) sunnuntaina 11.3. klo 14-15. Museon pääsymaksu.

Kalle Hamm & Dzamil Kamanger: Vapaudesta

Projekti-tila 20.1.–19.2.2012

LEHDISTÖKUVAT

Taiteilijapari  Hamm-Kamanger tapasi vuonna 1998 helsinkiläisessä kebab-pitseriassa, jossa molemmat työskentelivät. Työn ohessa syntyi idea yhteiseen taideprojektiin, joka oli esillä Helsingin Taidehallissa vuonna 2000. Tästä projektista lähtien taiteilijapari on työskennellyt rinnakkain.

 Dzamil Kamanger: Vankilalakana (2011)

Dzamil Kamangerin teos Vankilalakana on muliinilangalla kirjottu suurennos Punaisen ristin toimesta otetusta valokuvasta. Valokuva otettiin Kamangerista ja hänen vankilakavereistaan Irakin Al-Romadin vankilassa ja lähetettiin elonmerkiksi Kamangerin sukulaisille. Valokuvaa jäljittävään teokseen on hitaalla ja työläällä tekniikalla kirjottu kymmenen vankilavuoden käsittelemättömät tunteet, joita Irakin ja Iranin välisen sodan siviilivanki kantaa yhä mukanaan.

Kamanger on esitysluontoisesti ommellut Vankilalakana-teosta eurooppalaisten merkkiliikkeiden näyteikkunoiden edessä. Taiteilijan mukaan Eurooppa lumoaa vauraudellaan ja luksustuotteillaan, mutta pakolaisen arki on usein raskasta raatamista oman välttämättömimmän toimeentulon eteen. Kamangerin teoksissa omakohtaiset kokemukset, hänen kotimaassaan Iranissa ja myöhemmin pakolaisena Suomessa, yhdistyvät positiivisuuteen ja unelmointiin paremmasta.

Kalle Hammin 80 Comments on Freedom -teoskokonaisuus muodostuu nimensä mukaisesti 80 kommentista, jotka kertovat yksilövapauden ja kansalaisoikeuksien historiasta ja kehityksestä valistuksen ajasta tähän päivään. Taiteilija kyseenalaistaa eri ryhmien tasavertaisten oikeuksien toteutumisen. Taiteilijan mukaan oikeuksien edistämistä ei helpota, että kapitalismi muuttaa valistuksen periaatteet retoriseksi puheeksi. Myös talousajattelu on muuttanut valistuksen symbolit massatuotteiksi, mikä on kääntänyt ihmisten huomion toteutumattomista lupauksista kuluttamiseen.

Taiteilijatapaaminen keskiviikkona 1.2. klo 18. Museon pääsymaksu.

Me teimme vuoden museoteon!

Valokuvataiteen museon henkilökuntaa 2010. Kuva Atelieri O. Haapala

ICOM:in eli Kansainvälisen museoneuvoston Suomen komitea on myöntänyt Valokuvataiteen museolle Vuoden museoteko -tunnustuksen. Perusteluissa mainitaan mm. monipuolinen ja näkemyksellinen näyttelyohjelmisto, uudenlaiset yleisötyön muodot ja oivaltava ja innovatiivinen asenne.

”Museo osoittaa toiminnallaan, että museon tehtävä on hyvinvointipalveluiden tuottamisen ohella hahmottaa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Se osallistuu valokuvahistorian uudelleenkirjoitukseen sekä nykytaiteen ja laajemminkin nykykulttuurin määrittelyyn”, perusteluissa sanotaan.

 Tiedote

Lehdistökuva