AJANKOHTAISET TUTKIMUSHANKKEET

I. K. Inha - Valokuvaajan tuotanto

Valokuvataiteen museon pitkäaikainen tutkimustyö I. K. Inhan (1865-1930) koko valokuvatuotannosta on edennyt julkaisun kirjoitusvaiheeseen. Museoviraston ja Valokuvataiteen museon yhteistyössä valmisteleva teosluettelo on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Tarkoituksena on luoda kokonaiskuva tekijän valokuvatuotannosta, joka käsittää yli 2000 yksittäisotosta. Julkaisun artikkelit esittelevät valokuva-arkistoihin kohdistuvan tutkimustyön erityispiirteitä ja Inhan asemaa suomalaisen valokuvataiteen ja kuvataiteen historiassa sekä  Inhan keskeisten  maisemakohteiden uudelleenkuvausta. Arkistotutkimuksesta ja teosluetteloinnista vastaa projektin johtaja, erityistutkija Jukka Kukkonen, maisemien uudelleenkuvauksesta kertoo biologivalokuvaaja Kari Ennola ja hänen asemaansa valokuvataiteen ja kuvataiteen historiassa käsittelee tutkija Kati Lintonen. Julkaisun on määrä valmistua vuonna 2012.

Hankkeen osaprojekti: I. K. Inhan tuotanto Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa

(Kuva: I. K. Inha, Tervehdys Venehjärvestä, 1894. D2002:35/7)

Pohjan tähdet - The Making of Polar Stars

Suomalaisen valokuva- ja videotaiteen kansainvälistyminen on suomalaisen valokuva- ja videotaiteen lisääntynyttä näkyvyyttä kansainvälisessä nykytaiteen kentässä tarkasteleva tutkimushanke. Suomen Akatemian rahoituksella vuosina 2005-2009 toteutetussa tutkimusprojektissa analysoidaan kansainvälisille markkinoille hakeutumisessa käytettyjä taiteellisia ja markkinointistrategioita. Hanke tarkastelee myös vaikutuksia, joita kansainvälistymisellä on ollut kotimaisessa taidekentässä. Suomalaisen taiteen läpimurto nähdään tutkimuksessa osana laajempaa muutosprosessia, joka on ollut käynnissä länsimaisessa taidemaailmassa 1990-luvun alusta lähtien.

Monitieteisessä tutkimusryhmässä on viisi jäsentä, jotka edustavat taidehistoriaa, sosiologiaa, sukupuolentutkimusta ja valokuvausta. Kolme tutkijoista on jo väitelleitä, kaksi valmistelee hankkeessa väitöskirjojaan. Yksittäisten tutkijoiden tutkimusten lisäksi projekti tuottaa yhteisjulkaisun keväällä 2011. Projekti on järjestänyt useita aiheeseen liittyviä kotimaisia ja kansainvälisiä tutkijatapaamisia.

Tutkimusryhmän vastuullinen johtaja
FT, dos. Leena-Maija Rossi
Muut jäsenet
YTT, dos Sari Karttunen, TaT Juha Suonpää, FM Kati Kivinen ja FM Anna-Kaisa Rastenberger.
Lisätietoja hankkeesta saa Leena-Maija Rossilta, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

(Kuva: Juha Suonpää, Hades, Finland, 2010)

TAKO-nykydokumentointihankkeet

Suomen valokuvataiteen museo on mukana suomalaisten museoiden yhteisessä tallennus- ja kokoelmayhteistyössä (TAKO). TAKO on museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoiva ammatillisten museoiden yhteenliittymä, joka tähtää museoiden tallennustyönjaon selkeyttämiseen ja museoiden kokoelma- ja tallennustyön kehittämiseen. TAKO-työtä tehdään sisällön mukaan muodostetuissa pooleissa. Suomen valokuvataiteen museo toimii TAKO-yhteistyössä poolissa 6, ’Koulutus, taide, korkeakulttuuri, hyvinvointi'.

VALMISTUNEITA TUTKIMUSHANKKEITA

Pimiöt päivänvaloon - pimiökulttuurin ja -muistojen dokumentointihanke 2012

Vuonna 2012 Suomen valokuvataiteen museo toteutti TAKO-yhteishankkeen puitteissa pimiödokumentointihankkeen, jossa tavoitteena oli katoavan tietotaidon tallettaminen, kuvanvalmistusperinteiden dokumentoiminen sekä pimiöihin liittyvän muistitiedon kerääminen. Hankkeen toinen osa-alue koostui videoiden, äänittäen, valokuvaten ja haastatellen toteutetuista pimiöiden ja niiden käyttäjien kohdedokumentoinneista.

Kohteiksi valittiin kolmen valokuvataiteilijan ja neljän yhteisön pimiöt. Toisena osa-alueena oli harrastajien ja ammattilaisten pimiömuistojen tallentamiseen tähdännyt muistitietokeruu, johon saatiin yhteensä 42 vastausta hyvin monimuotoiselta vastaajajoukolta.

Nykydokumentointihankeen myötä tuli näkyväksi se, miten moneen museotyön osa-alueeseen monipuolisesti toteutettu dokumentointi kiinnittyy. Dokumentointihanke tukee museon tulevaa näyttelytoimintaa tarjoamalla laajan ja monipuolisen aineiston näyttelysuunnittelun pohjaksi. Dokumentointihankkeessa saatiin tietoa, joka auttaa hahmottamaan, arvottamaan ja ymmärtämään entistä paremmin museon olemassa olevaa kokoelmaa.

Dokumentointikäynnit osoittautuivat merkityksellisiksi paitsi tiedon tallentamisen, myös museon sidosryhmäsuhteiden kannalta. Haastatelluille valokuvaajille ja muille pimiönkäyttäjille museo tuli ainutlaatuisella tavalla lähelle. Dokumentointikäynti on aina merkityksellinen vuorovaikutustilanne museon ja dokumentoitavien välillä. Muistitiedonkeruuhankkeessa museon yleisön rooli laajeni passiivisesta tarkastelijasta aktiiviseksi tietoa tuottavaksi osalliseksi. Museo onnistui tallentamaan perinteisen asiantuntijatiedon lisäksi pimiökulttuuriin liittyviä arvostuksia, tunteita ja muistoja.

 Pimiöhankkeen loppuraportti on luettavissa PDF-muodossa:

Pimiöt päivänvaloon - pimiökulttuurin ja -muistojen dokumentointihanke,  hankeraportti. Suomen valokuvataiteen museo 2012.

Pimiöt päivänvaloon: Muistitietokeruu ammatti- ja harrastajavalokuvaajille 1.4.2012-30.9.2012

Osana pimiödokumentointihanketta Suomen valokuvataiteen museo keräsi pimiöihin liittyvää muistitietoa huhtikuusta syyskuuhun 2012. Kyselyllä tavoitettiin monipuolinen tekijäjoukko. Yli 40 vastausta tuli sekä valokuvauksen harrastajilta että ammattilaisilta. Vastaajat asuivat eri puolilta Suomea ja heissä oli suunnilleen yhtä paljon naisia ja miehiä. Vanhin vastaaja oli syntynyt 1929, nuorin 1990.

Suurin osa vastanneista ammattilaisista oli jo luopunut pimiötyöskentelystä ja muisteli siis joko entistä ammattiaan tai entistä ammatin harjoittamisen tapaa. Harrastajistakin suuri osa oli siirtynyt digitaalitekniikkaan. Osa oli luopunut itse vedostamisesta jo useita vuosikymmeniä sitten, osa digitaalisen kuvankäsittelyn omaksuttuaan. Muutama vastaaja muisteli perheenjäsenen pimiöharrastusta, joka oli jäänyt vastaajan mieleen yhtenä lapsuuden avainkokemuksista.

Vastaajien joukossa oli pimiökonkarien lisäksi myös uuden polven valokuvaharrastajia ja valokuvauksen opiskelijoita, jotka olivat löytäneet pimiöön joko itsenäisesti tai kurssien kautta. He olivat päätyneet siirtymään digitaalisesta valokuvauksesta yhä enemmän filmipohjaiseen kuvaamiseen ja kuvien vedostamiseen. Heille pimiötyöskentelyyn päätyminen oli merkittävä, itsenäisesti tehty valinta.

Lähes kaikissa vastauksissa käsiteltiin myös vastaajien valokuvausharrastusta laajemmin kuin vain pimiötoiminnan näkökulmasta. Osa vastaajista lähetti myös esimerkkejä omista vedoksistaan.

Pimiökeruu toteutettiin osana Suomen valokuvataiteen museon pimiödokumentointihanketta, joka on osa valtakunnallista TAKO-yhteistyötä. Keruuaineisto tallennetaan pysyvästi museon kokoelmiin, sitä tarjotaan tutkijoille tutkimusaineistoksi ja tullaan hyödyntämään pimiöteemaisessa näyttelyssä, jonka ajankohta varmistuu myöhemmin.

Ilman muistitiedonkeruuta museon olisi ollut vaikeaa tallentaa näin laajan ja monipuolisen valokuvaajajoukon pimiökokemuksia. Suomen valokuvataiteen museo kiittää kaikkia keruuseen osallistuneita arvokkaasta avusta valokuvakulttuurin tallentamisessa.

Muistelun pohjana saattoi käyttää seuraavia kysymyksiä:

Taustatiedot
- Kuinka monta vuotta olet valokuvannut?
- Kuinka monta vuotta olet kehittänyt filmejä ja vedostanut?
- Oletko ammattilainen vai harrastaja?
- Onko sinulla oma pimiö?
- Vedostatko aktiivisesti tällä hetkellä ja jos, niin missä? Jos lopetit, miksi ja milloin?

Vedostushistoriani
- Aloitus: miksi ja missä aloitit?
- Opettelu, opettajat? Esikuvat ja ihanteet?
- Mihin käyttöön vedostat, vedostatko myös muille?
- Kuinka usein ja kauanko kerralla työskentelet pimiössä?
- Tunnetko tarvetta oppia lisää, käytkö kursseilla?
- Oletko opettanut?

Vedostustekniikat ja olosuhteet
- Käyttämäsi pimiöt, niiden hyvät ja huonot puolet
- Ajatteletko vedostusta kuvatessasi?
- Mitä negakokoja vedostat, rajaatko?
- Mustavalkoinen ja/tai väri, tekniikat, kokeilut
- Laitteet ja varusteet, niiden tärkeimmät ominaisuudet
- Materiaalit ja niiden hankinta; paperit, kemikaalit
- Jälkikäsittelyt
- Oletko suurpiirteinen vai tarkka vedostaja?
- Teetkö muistiinpanoja?
- Terveys- ja ympäristönäkökulmat
- Omat niksit ja omatekoiset apuvälineet

Uudet tekniikat
- Onko digitaalinen tekniikka vaikuttanut pimiötyöskentelyysi, kiinnostavatko tulostustekniikat?
- Millaisena näet pimiöiden tulevaisuuden?

Pimiötyön merkitys
- Mikä on sinulle tärkeintä pimiötyössä?
- Miksi haluat vedostaa?
- Unelmiesi pimiö
- Mitä toivot Suomen valokuvataiteen museon pimiödokumentointinäyttelyltä?

Aineistot tallennettiin Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. Osallistumalla keruuseen osallistujat antoivat museolle luvan käyttää lähettämäänsä aineistoa näyttely-, tutkimus- ja julkaisutoiminnassa. Museo ja aineiston käyttäjät vastaavat siitä, että aineistoa ei käytetä kohdehenkilöitä tai hänen omaisiaan loukkaavassa tai vahingoittavassa tarkoituksessa. Kuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajilla itsellään.

Kaikki osallistujat saivat kirjapalkinnon. Lisäksi osanottajien kesken arvottiin 10 kpl Suomen valokuvataiteen museon vuosikortteja.

Lisätietoja: Suomen valokuvataiteen museo
ti-pe klo 9-15 puh. 09 6866 360
www.valokuvataiteenmuseo.fi

Tekijä - museo - yleisö - nykydokumentointia museoyleisöjen parissa

Suomen valokuvataiteen museo osallistui vuonna 2011 poolin 6 yhteiseen nykydokumentointihankkeeseen Tekijä – museo – yleisö toteuttamalla yleisödokumentointihankkeen, jossa eri menetelmin tutkittiin museon yleisöä ja heidän näyttelykokemustaan ja museosuhdettaan. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä turkulainen historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova, vuonna 2011 yleisölle ovensa avannut Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi Sastamalassa, Hyvinkäällä sijaitseva Lasten ja nuorten taidekeskus,
riihimäkeläinen Suomen lasimuseo ja Helsingissä toimivat Suomen
kansallismuseo, Kuvataiteen keskusarkisto (Valtion taidemuseo) ja Suomen
valokuvataiteen museo.

Raportti TAKO-yhteistyön poolin 6 yhteisestä nykydokumentointihankkeesta 2011 Tekijä – museo – yleisö on luettavissa PDF-muotoisena:

Lehto-Vahtera, Johanna & Holkeri, Eeva (toim.). Tekijä ‒ museo ‒ yleisö. Nykydokumentointia museoyleisöjen parissa. Raportti TAKO-yhteistyön poolin 6 nykydokumentointihankkeesta 2011. Aboa Vetus & Ars Nova. Turku 2012. ISBN: 978-952-5820-10-2

K-G Roos

Toimittaja ja dokumenttivalokuvaaja Karl-Gustav [K-G] Roos (1937-1976) oli tinkimätön idealisti, jonka omaleimaisessa tuotannossa moderni muotokieli yhdistyy ihmislähtöiseen ja yhteiskunnallisesti tiedostavaan asenteeseen. K-G oli toisen polven valokuvaaja, jonka ura alkoi jo teini-ikäisenä. Isä Rafael Roos omisti maineikkaan Foto Roos ateljeen.

K-G Roosin keskeiseen tuotantoon kuuluvat Helsingissä ja mafian hallitsemassa Sisiliassa 1950-luvun lopulla kuvatut laajat tutkielmat. Parhaiten Roos tunnetaan yhdessä Jörn Donnerin kanssa toteutetusta kirjasta Ihmisten Helsinki (Helsingfors Finlands ansikte). Roos työsti myös Sisilia-kuvansa kirjaksi, muttei valitettavasti löytänyt teokselle kustantajaa. Alkuperäinen taittosuunnitelma ja käsikirjoitus ovat kuitenkin säilyneet.

1960-luvun alusta Roos opiskeli Ruotsissa ja elätti perheensä freelance-toimittajana. Työtä rytmittävät kuvausmatkat veivät hänet mm. Egyptiin, Marokkoon ja Intiaan. Vuonna 1967 Roos pääsi yhtenä ensimmäisistä länsimaisista toimittajista kuvausmatkalle kulttuurivallankumouksen Kiinaan.

Suomen valokuvataiteen museossa valmistui Roosin tuotannosta teosluettelo ja  2012 tammikuussa avattu näyttely (tutkijana ja kuraattorina kokoelma-amanuenssi Maria Faarinen) sekä  näyttely- ja tutkimusjulkaisu  K-G Roos.

(Kuva: K. G. Roos, Helsinki, 1956-1959)

Valokuvan muisti,
Valokuva-arkistokentän kartoitustyö, 1998-2000

Valokuvan muisti -tutkimushanke perustettiin valokuvataiteen museossa 1998. Sen tehtävänä oli luotettavan yleiskuvan hankkiminen suomalaisista kuva-arkistoista ja niiden keskeisistä kokoelmista, luetteloinnista, säilyttämisestä ja käyttöön saamisesta sekä aineiston tunnistamisesta.

Kartoittavien tavoitteiden lisäksi hankkeeseen sisältyi käytännön toimintaa: arkistotyön koulutusta ja valtakunnallisesti keskeisten kokoelmien pelastetoimia.  Hankkeen taustalla olivat Opetusministeriön Valokuvatallennus-työryhmän muistiossaan (1993:30) julkituomat tavoitteet.

Kolmen vuoden tiedonhankinta- ja koulutusjakson 1998-2000 kustannukset katettiin Suomen Kulttuurirahaston apurahoin ja valtion talousarvioon 1999-2000 sisältyneellä erillismäärärahalla. Tutkimustyöryhmään kuuluivat TaM Nina Tuittu, erikoistutkija Jukka Kukkonen, tutkija Anne Isomursu, museonjohtaja Asko Mäkelä ja vastaava konservaattori Riitta Koskivirta.

Tutkimushankkeen tulokset on koottu arkistoittain. Luotettavien, yksilöityjen tietojen saamiseksi valokuvan laaja arkistokenttä jaettiin seitsemään ryhmään, joille lähetettiin erilliset lomakekyselyt. Ryhmät muodostettiin seuraavasti:

1. Maakuntamuseot ja aluetaidemuseot
2. Valtakunnalliset erikoismuseot ja keskusmuseot
3. Paikallismuseot ja erikoismuseot
4. Taidemuseot
5. Virka-arkistot, yksityis- ja paikallisarkistot
6. Tutkimuslaitokset ja -tutkimusarkistot
7. Kuvatoimistot ja toimitusarkistot
8. Valokuvaajien arkistot

Kyselyn piiriin kuuluvien yhteisöjen valokuva-arkistot sisälsivät ainakin 20 miljoonaa kuvaa ja negatiivia. Jo yli miljoonan kuvan arkistoja niistä löytyi kymmenkunta. Tiedot kuvien kokonaismääristä vaihtelevat jonkin verran laskentatavoista ja vain arviopohjalla liikkuvan kartunnan määrästä riippuen.

(Kuva: Riitta Koskivirta, daguerrotyyppi, kuvaaja tuntematon, kuvalevyn koko 6x4,5 cm, yksityiskokoelma)

 Yksilö ja modernisaatio valokuvassa, 1998-2000

Suomen Akatemian rahoituksella Valokuvataiteen museossa toimi 1998-2000 tutkimusprojekti Yksilö ja modernisaatio valokuvassa. Tutkimusprojektin johtaja oli professori FT Ville Lukkarinen ja tutkijoina työskentelivät Elina Heikka ja Johanna Frigård.

Johanna Frigård väitteli 2008  aiheesta Alastomuuden oikeus. Julkistettujen alastonkuvien moderneja ideaaleja Suomessa 1900-1940. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema väitöskirja on myynnissä myös Valokuvataiteen museon kirjakaupassa.

Johanna Frigård
ALASTOMUUDEN OIKEUTUS
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomen valokuvataiteen museon julkaisuja 23. 2008. 307 s. Bibliotheca Historica, ISSN 1238-3503; 114. ISBN 978-951-746-976-0. 32,00 €

Projektin yhteydessä julkaistiin myös useita artikkeleita.

Leena Saraste,
Valo, muoto vai elämä,
Kameraseurat kohti modernia 1950-luvulla, 2004

Leena Sarasteen 2004 valmistunut väitöstutkimus käsittelee 1950-luvun suomalaisissa kameraseuroissa tuotettuja valokuvia ja niiden yhteydessä ilmeneviä taidekäsityksiä. Väitöskirjan pdf-versio on Helsingin yliopiston sivuilla. Kirjan painetun version voi tilata Suomen valokuvataiteen museosta sähköpostilla Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen tai puhelimitse 09-6866 360 ti-pe 9-15.

Leena Saraste
VALO, MUOTO VAI ELÄMÄ
Kameraseurat kohti modernia 1950-luvulla
Helsinki: Suomen valokuvataiteen museo. Kustannusosakeyhtiö Musta Taide. 2004. 172 s.
Kuvista sanoin 7, Suomen valokuvataiteen museon julkaisuja 18. ISSN 1239-6141, ISBN 951-9086-69-2. 40 €

Väitöskirjan materiaalista koottu verkkonäyttely.

Väitöskirjaan liittyvät tekstitaulukot

1. 1953: SKsL:n vuosinäyttelyn ja Kameraseuran Helsinki-näyttelyn kaikki kuvat sekä Kameralehden kilpailun menestyneet kuvat niminä julkaisu- ja kokoelmatietoineen. Taulukko.
2. 1959: SKsL:n vuosinäyttelyn ja kansainvälisen Helsinki-näyttelyn kaikki kuvat sekä Kameralehden kilpailun menestyneet kuvat julkaisu- ja kokoelmatietoineen (SKsL:n 1953 ja 1959 vuosinäyttelyistä löydetyt työt ovat myös kuvina mukana näyttely- tai kilpailukohtaisiksi erotelluissa taulukoissa 3-9.) Taulukko.
3. Valokuvanäyttely Helsinki 1953, tekstitaulukko.
4. SKsL:n 1953 vuosinäyttely, tekstitaulukko.
5. Kameralehden Suurkilpailun 1953 palkitut kuvat, tekstitaulukko.
6. Trond Hedströmin näyttelyn1953 kuvat, tekstitaulukko.
7. The 3rd Helsinki Exhibition of Photographic Art 1959 -näyttely, tekstitaulukko.
8. SKsL:n 1959 vuosinäyttely, tekstitaulukko.
9. Kameralehden Suurkilpailun 1959 palkitut kuvat, tekstitaulukko.
10. ARPS- ja muut kansainväliset arvot, taulukko.
11. Kameraseuran, AFK:n ja SKsL:n mestaruuksien voittajat, taulukko.
12. Tuomarit 1950-luvun kilpailuissa ja näyttelyissä, taulukko.
13. Valokuvausalan lehdet: ilmestymisvuodet, julkaisijat ja toimittajat, taulukko.
14. Matti A. Pitkäsen 1959 kansainvälisessä kierrossa olleet kuvat, taulukko.
15. Tarjottujen ja esillä olleiden kuvien lukumäärät 1950-luvun näyttelyissä, taulukko.

Taulukkomateriaalin taustaa

Tutkituissa 1953 ja 1959 näyttelyissä ja kilpailuissa olleista kuvista on jokseenkin varmasti tunnistettu alle puolet. On ajateltavissa, että ne edustavat aikalaisnäkemyksen mukaan parhaimmistoa. Esim. Kameralehden kilpailun aloittelijasarjan kuvia on saatu näkyville hyvin vähän, samoin SKsL:n kilpailussa/näyttelyssä vähiten pisteitä saaneita.Yhteensä ko. tilaisuuksissa oli esillä 587 eri kuvaa, ja näistä on eriasteisella varmuudella tunnistettu 241 - 254.

Kokoelmiin kuvia on joutunut ilman nimeä, ajoitusta tai näyttelytunnisteita. Toinen ongelma on se, että useat kuvaajat vaihtoivat kuvan nimen herkästi uuteen, mielestään parempaan. Pitkäsen Perheriita on Hilja Raviniemen mukaan sama kuin Myöhästynyt kosinta, (SKsL ja Helsinki 1953). Allan Nousian Kaksi krysanteemia oli kahdessa näyttelyssä, tai toisessa.oli Calla, josta ei ole jälkeäkään. Tämä aiheuttaa vaikeuksia kuvien lukumääränkin suhteen. Sipilän Karkulainen, Kivalon Pimeyttä kohti ja Mietiskelijä, Pitkäsen Jäljelle jääneet, Roosin Härs och tvärs ja Egen härd olivat 1953 sekä Helsinki-näyttelyssä että SKsL:n näyttelyssä1959 myös oli samoja kuvia kahdessa näyttelyssä. Osa niistä oli ollut jo edellisenä vuonna Kameralehden kilpailussa ja julkaistu siinä yhteydessä, mikä auttoi tunnistusta. Carpelanin 1-0! ja Rantaleikkiä, Hakulisen Ensilumi, Halmeenpään Kevättalvea, Hankiman Syksy, Huhtasen Luonnon lapset, Kanervan Katontervaaja, Aamun ensi askeleet, Kuningas jalkapallo ja Valon välkettä, Kompan Savun sekaan, Riekkolan Piha kaikki 12 olivat sekä SKsL:n vuosinäyttelyssä että 3rd Helsinki Exhibition of Photographic Artissa.

Näyttää siltä, että tunnettujenkin kuvaajien töistä yli puolet on jäänyt unhoon. Trond Hedströmin ensimmäisen ykstyisnäyttelyn 60 kuvasta vain 25 on tähän mennessä selvinnyt. Matti A. Pitkäsen kansainvälisessä kierrossa 1959 olleista 68:sta kuvasta (mahd vain 65 eri kuvaa, nimien kirjoitusasun vaihtelun vuoksi) on löytynyt 32, eli vajaa puolet.