| Tutkimustoiminta |
PerustutkimusSuomen valokuvataiteen museossa harjoitettu tukimus jakaantuu perus- ja syventävään tutkimukseen. Perustutkimuksen alaan kuuluvat museon kokoelmien selvittäminen ja syvennetty luettelointi, valokuvan teknis-fyysisten ominaisuuksien tunnistaminen ja määrittely sekä suomalaisten valokuvaajien elämäkerta-, tuotanto- ja arkistotietojen selvittäminen valtakunnallisesti. Museon konservointiosaston valokuvan teknis-fyysisen tutkimuksen kohteena ovat ensisijassa museon omat kokoelmat. Suomalaisiin valokuvaajiin kohdistuva perustutkimus kohdistuu maan koko valokuvaajainstituutioon ja kuva-arkistokenttään. Museon ylläpitämä henkilötietokanta Suomalaiset valokuvaajat edesauttaa tutkimusta ja kuva-arkistotyötä muistiorganisaatioiden piirissä. Kuva-arkistokenttää on selvitetty valtakunnallisesti vuosituhannen vaihteessa Valokuvan muisti -hankkeessa, jossa kartoitettiin kysymyssarjoin kuva-arkistojen tilaa sähköisiin arkistoihin siirryttäessä. Hankkeen pohjalta syntynyt tietokanta kattaa ammatillisesti hoidetun museo- ja arkistokentän sekä valikoiman valokuvaajien yksityisarkistoja. Julkisten kuva-arkistojen lisäksi museon on kartoittanut yksityisiä kuva-arkistoja: lehtitalojen, kustantajien, kuva-toimistojen sekä lehti- ja dokumenttikuvaajien osalta. Muita tärkeitä tutkimuskantoja ovat suomalaisen valokuvan varhaiskokoelmat 1840 - 1880-luvuilta.
Julkaisu- ja näyttelyhankkeetSyventävän toiminnan osalt museo harjoittaa omaa tutkimustoimintaa sekä edistää ja tukee ulkopuolista valokuvatutkimusta. Museon tutkimuksessa priorisoidaan tutkimusaiheita, joissa voidaan laajasti hyödyntää museon omia kokoelmia ja jotka tuottavat uutta tietoa suomalaisen valokuvahistorian kannalta keskeisistä valokuvataiteen ja valokuvakulttuurin ilmiöistä. Niiltä osin kuin omat kokoelmat eivät sisällä tarvittavia aineistoja, täydentäviä aineistoja etsitään muista julkisista ja yksityisistä kokoelmista. Esimerkkinä monien arkistojen yhteistyöhankkeista voidaan mainita valokuvaajamonografiat sekä aihe- tai epookkipohjaiset, kuvaston kokonaiskartoitusta edellyttävät tutkimushankkeet. Museon omia kokoelmia koskeva tutkimus liittyy ensisijaisesti näyttelyhankkeisiin, joiden puitteissa tuotetaan tutkimuksellisia julkaisuja. Museo pyrkii tuottamaan myös temaattisia kokoelmaluetteloita.
Valokuvatutkimuksen yhteistyöverkostoMuseo etsii aktiivisesti yhteistyökumppaneita projektiperustaiseen tutkimukseen, jossa voi hyödyntää museon valokuvakokoelmia ja tietovarantoja. Museon tutkimusvaliokunta ja sen ylläpitämä tutkijaverkosto on keskeisessä asemassa ylläpidettäessä yhteyksiä yksittäisiin opiskelijoihin, tutkijoihin sekä yliopistoihin. Yliopistojen ja muiden tutkimusinstituutioiden kanssa museo pyrkii toteuttamaan pitkäkestoisia tutkimushankkeita, joissa museo aineistojen lisäksi tarjoaa tutkijoille työtilaa ja välineitä. Valokuvataiteen musoen tutkimusvaliokuntaan 2011-2013 kuuluvat TaT Mika Elo, museonjohtaja Elina Heikka, erikoistutkija Jukka Kukkonen, FM Asko Lehmuskallio, tutkija Kati Lintonen, intendentti Anna-Kaisa Rastenberger, FT Elina Räsänen, FT Leena Saraste ja YTT Janne Seppänen.
Börje ja Dagmar Söderholmin apurahoja valokuvatutkimukseenSuomen valokuvataiteen museon säätiö jakaa vuosittain apurahoja Börje ja Dagmar Söderholmin rahastosta. Hakuilmoitus julkaistaan tammikuussa museon www-sivuilla. Lisätietoja valokuvatutkijoiden verkostosta sekä Börje ja Dagmar Söderholmin apurahoista museonjohtaja Elina Heikka, Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen Valokuvaaja Börje Söderholm s. 1922 Helsinki Suomen valokuvataiteen museon jakama apuraha perustuu valokuvaaja Börje Söderholmin ja hänen puolisonsa Dagmar Söderholmin testamenttiin, jolla he siirsivät omaisuutensa nimeään kantavaan rahastoon. Rahasto toimii museon vastuulla ja jakaa vuosittain apurahoja valokuvatutkimukseen. Pontena rahaston perustamiselle toimi Börje Söderholmin kiinnostus ja edistämishalu suomalaista valokuvausta kohtaan. Söderholm muistetaan valokuvauksen piirissä vahvana järjestömiehenä ja ammattikunnan aseman ja etujen edistäjänä. Hän hoiti myös alan kansainvälisiä suhteita. Valokuvaajana hänen uransa koostui lehti-, mainoskuvauksesta ja kulttuurin kuvista. Hänen erikoisalanaan muistetaan julkkismuotokuvat, joissa esiintyivät näyttelijät, valokuvamallit, mannekiinit ja taiteilijat.
Börje Söderholm, Anneli Sauli, 1957 Söderholmin ensimmäiset työpaikat liittyvät elokuvaan: vuosina 1935-1952 eri tehtävissä Paramount FilmsAb:ssa ja Filmiseppo Oy:ssä, vuodesta 1944 filmi-vuokraajana ja mainos- ja filmipäällikkönä. Söderholm tallensi 1950- ja 1960-luvuilla suomalaisia elokuvia still-kuviksi ja tähtien muotokuviksi. Hän oli todistamassa freelancer TV-tuottajana ja valokuvaajana television tulon Suomeen. Hänen tuotantoonsa ovat tallentuneet TESVISIOn alkuvaiheet 1960-luvulta ja hänen 5-osaisesta tv-sarjastaan ”Elokuva ennen meitä” ainoina säilyneet dokumenttivalokuvat.
Börje Söderhom, Holger Salin Topi Romppaisena Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Punainen viiva (kirj. Ilmari Kianto), 1959 Börje Söderholm saattoi hyödyntää elokuvan parissa opittua kuvien lukutaitoa mainosvalokuvauksessaan. Hän toimi mainoskuvaamo Laatukuvan pääkuvaajana ja toimitusjohtajana vuodet 1952-1972.Valokuvaamon arviolta 100 000 kuvan ja negatiivin tuotannon hän lahjoitti aikanaan Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin.
Börje Söderholm, elokuvatähdet Belinda Lee ja Tauno Palo, 1956 Lehtikuvat sisältävät mm. Suomen 1950-60-luvun poliittista historiaa: valtiovierailuja, koulu- ja seurakuntaelämää, perheitä, sosiaalista työtä, Helsingin rakentamista, liike-elämää, kuuluisuuksia koteineen, vierailevia kansainvälisiä tähtiä, erilaisia kokous- ja tapahtumakuvia jne.
Börje Söderholm, Elina Salo, 1956 Taiteilijamuotokuviin hän loi oman, persoonallisen tyylin, missä samaan kuvakompositioon on liitetty päällekkäin henkilö eri kuvakulmista yhdessä teoksensa kanssa. Hän käytti myös tuotekuviin tätä trikkikuvamontaasitekniikkaa, jossa samalle negatiiville tai diapositiiville valotetaan useita eri otoksia. Näin mm. Nokian eri tuotantoaloja symboloivat tuotteet saatiin samaan mainoskuvaan. Tänään samantapaiseen tulokseen päästään kuvan digitaalisen käsittelyn avulla.
Börje Söderholm, Pirkko Mannola, 1967 Kaunotarkuvat kertovat 1960-luvun kuvaamistavoista poseeraustapoineen, ajan muodista ja suosituista mannekiineista. Söderholm kuvasi muotia myös ulkona: puistoissa, kaduilla. Helsinkiläisten muotiliikkeiden näytökset, mutta myös suomalaiset mallit Pariisissa ovat säilyneet reportaasi- ja tuotekuvissa. Oman ryhmän muodostavat usein leikkisät henkilötutkielmat tunnetuista laulajattarista ja näyttelijöistä.
Börje Söderholm, Lenita Airisto, 1970 Börje Söderholm luetaan yhdeksi suomalaisen valokuvajärjestöelämän ja tekijänoikeuskysymysten voimahahmoista. Hän toimi mm. Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton FINNFOTO ry:n ja lukuisissa muissa alan luottamustehtävissä ja puheenjohtajana. Hän osallistui valokuvaajien tekijänoikeuslain kehittämiseen Suomen tekijänoikeudellisen yhdistyksen ja Kopioston hallituksen jäsenenä. Vuosina 1985-1994 hän oli Tekijänoikeusneuvoston jäsen ja toimi Pohjoismaisen valokuvaajien tekijänoikeusneuvoston puheenjohtajana vuosina 1989-1991. Söderholm hoiti aktiivisesti pohjoismaisia valokuvakentän suhteita myös Nordiska Fotograf Förbundetin ja Pohjola-Nordenin kulttuuriedustajiston kautta toimien näiden puheenjohtajanakin. Valtion Kamerataidetoimikunta ja sitä kautta Taiteen keskustoimikunta olivat hänen vaikutuskenttänään kahtena kolmivuotiskautena 1970-1975. Tuolloin luotiin Valtion valokuvataidetoimikunta, jonka toiminta alkoi vuoden 1976 alusta. Söderholm oli Suomen valokuvataiteen museon säätiön edustajiston ja hallituksen jäsen useita vuosia museon perustamisesta 1969 lähtien. Tunnustuksena merkittävästä työstään Söderholm vastaanotti mm. valokuvataiteilijoiden valtionpalkinnon 1979, Nordiska Fotograf Förbundetin mitalin sekä Norjan, Puolan, Liettuan, Latvian ja pohjoismaisia ansiomerkkejä, taidepalkintoja ja mitaleja. Hän oli Filmivuokraajakerho ry:n ja Suomen Mainosvalokuvaajat ry:n kunniajäsen. Söderholm sai apurahoja näyttelyitä ja julkaisuja varten. Hän piti kaikkiaan neljä yksityisnäyttelyä: ”Valokuvia 1952-1977” vuonna 1977, ”Puuhun veistetty” vuonna 1991, ”Näin näin” vuonna 1992 eri puolilla Suomea sekä Baltian maissa vuosina 1977-1993 sekä ”Elämäni naiset” Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1997. Hänen kuvittamiaan teoksia ovat: Ilmari Kianto, Punainen viiva 1964 ja Esa Anttala, Hopeaa rajan takaa 1966, sekä omia kuvateoksiaan: Puuhun veistetty 1991, Näin näin 1992 ja Elämäni naiset – lähihistoriamme naisenkuvia 1997. Viimeiset vuotensa Söderholm toimi ohjaajana Yleisradion Finlands Svenska Televisionin perhetoimituksessa vuosina 1980-1984. Sen jälkeen hän toteutti itseään vapaana valokuvaajana nauttien valtion taiteilijaeläkettä vuodesta 1985 alkaen. Pirjo Porkka, amanuenssi |
