Marja Helander: New York self-portraits, Coney Island. Work in progress.
Kolmen taiteilijan yhteisnäyttely esittelee pääosin aivan uusia teoskokonaisuuksia tunnetuilta valokuvataiteen tekijöiltä. Aloite yhteisen näyttelyn työstämiseen lähti taiteilijoilta itseltään, ja näyttelyä on valmisteltu uusien teosten luomiseen ja yhdessä tekemiseen vapautuneesti heittäytyen. Lopputuloksesta on kehittymässä kokonaisuus, jossa leikki ja vakavuus törmäävät toisiinsa odottamattomin seurauksin, tekijät itsensäkin yllättäen.

Kaikki näyttelyn taiteilijat ovat jo pitkään asettautuneet omiin teoksiinsa, toimien itse taiteensa materiaalina. Marja Helander pukee teoksiaan varten toistuvasti ylleen arkipukeutumisestaan eriävän seremoniallisen vaatteen, saamenpuvun. Uusimmissa teoksissaan hän on omaksunut myös uusia rooleja länsimaisen pukeutumisen ja kuvaston kautta. Kari Soinio ottaa uusissa teoksissaan kontaktia kuvanveistoon, muovaten itsestään muun muassa hahmot Auguste Rodinin (1840—1917) patsasasetelmaan. Omakuvat Jääkäri- ja Hymypoikaveistosten kanssa kommentoivat kotimaisen kulttuurin maskuliinisia ideaaleja. Harri Pälviranta tuo alastomuuden kautta teoksiinsa ideaaleja ja ikonisuutta, jotka kulttuurissamme liittyvät terveeseen, vahvaan ja suorituskykyiseen ihmiskehoon. Lapsuudenkodissaan kuvaamassaan teossarjassa hän pukeutuu talosta löytyneisiin asusteisiin tehden näkyväksi ruumiin verhoamisen merkityksellisyyttä.

Näyttelyn teoksista voi löytää yhtymäkohtia niin alastomuuden ja vaatetuksen nykymerkityksiin kuin taustalla vaikuttavaan historiaankin. Keskeiseen rooliin nousee erityisesti vaatteiden ja ruumiillisuuden merkitys yksilön itsemäärittelyn ja erilaisten roolien omaksumisen välineenä.

Näyttelyn toiseksi keskeiseksi teemaksi nousee kuvatun kohteen suhde ympäröivään paikkaan ja maisemaan. Kolmen taiteilijan uusissa, parhaillaan tekeillä olevissa teoksissa maisema on kulissi, jonka roolista, luonteesta ja merkityksistä kilvoitellaan.

 

Marja Helander (s. 1965) on saamelainen valokuva- ja videotaiteilija. Hän on käsitellyt teoksissaan muun muassa identiteettiään saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin välissä. Helanderin tuore lyhytelokuva Eatnanvuloš lottit (Maan sisällä linnut) voitti Risto Jarva -palkinnon 2018.

Harri Pälviranta (s. 1971) on valokuvataiteilija ja tutkija. Hänen teostensa keskeisiä teemoja ovat olleet maskuliinisuus ja väkivalta. Pälviranta on valmistunut taiteen tohtoriksi Aalto-yliopistosta.

Kari Soinio (s. 1962) on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka tunnetaan erityisesti sukupuolta, ruumiillisuutta ja miehen identiteettiä käsittelevistä teoksistaan. Toinen Soinion keskeinen teema on maiseman ja paikan esittäminen.

The Finnish Museum of Photography

5.12.–24.2.
The broken window of Tyyne Böök's photography studio in Siltasaarenkatu, Helsinki, April 12, 1918. Photo: Tyyne Böök / The Finnish Museum of Photography
How did the civil war look like for a young female photographer in Helsinki in 1918? Tyyne Böök had a popular photography studio in Hakaniemi. Elsa Sillman was a medical student and an amateur photographer. When the war erupted, both women grabbed their cameras. The mini exhibition will be on view at the museum's collection corner Kuvakulma this summer.

At Kuvakulma, we present photographs from the museum's collection.

The Finnish Museum of Photography, Collection corner Kuvakulma

8.6.–18.11.
Tyyne Böökin valokuva-ateljeen särkynyt näyteikkuna Helsingissä Siltasaarenkadulla 12.4.1918. Kuva: Tyyne Böök / Suomen valokuvataiteen museo.
Miltä sisällissota näytti kahden nuoren helsinkiläisnaisen silmin? Tyyne Böökillä oli suosittu valokuvaamo Pitkänsillan pohjoispuolella, Helsingin työväentalon naapurissa. Elsa Sillman oli lääketieteen opiskelija ja innokas valokuvauksen harrastaja. Kun sota tuli kynnykselle, kumpikin tarttui kameraan.

Pienoisnäyttely Tyyne Böökin ja Elsa Sillmanin vuonna 1918 ottamista kuvista tulee esille museon Kuvakulma-tilaan.

Kuvakulmassa esitellään Valokuvataiteen museon kokoelmia.

The Finnish Museum of Photography, Collection corner Kuvakulma

8.6.–18.11.
Everyday life is repetitive; it does not go away. It's there again tomorrow, not going anywhere. Everyday life is often grey and dull. Everyday life is just everyday life. It’s the alarm clock ringing. It’s running to catch the bus; it’s homework, friends, playing games... It’s everything you want it to be. Everyday life is always there, but sometimes you forget it. The exhibition by our museum's friendship class in Vuoniitty Comprehensive School examines the everyday life of a 7th-grader.

Photographs in the exhibition by Aida Sero, Annika Perkiö, Ella Toivonen, Miika Toikkanen, Miska Rosnell, Ninja Nordberg, Iina Sivula, Julius Pusa, Jarek Öövel, Johanna Monto, Kiia Markkula, Otto Liikanen, Sisu Sonck, Sofia Roos, Topi Tanskanen

In association with teachers Heli Sandström (tutor), Taina Meriläinen (arts) and Paula Degerman (Finnish)

Class 7D of the Vuoniitty Comprehensive School (Vuosaari, Helsinki) is the “friendship class” of the Finnish Museum of Photography from 2017 to 2020. The aim of friendship class activities is to develop the media and visual literacy of young people, and to enable the emergence of young people’s own image culture. The activities also provide an opportunity for the museum to develop new museum education and school cooperation practices together with pupils and teachers.

Read more about friendship class activities in a blog written by the pupils (text in Finnish)

 

The exhibition is on view at the museum's Process Space. Free admission!

Please note that Process Space is also used for museum's workshops and courses, so the exhibition may be closed also during opening hours.

 

The Finnish Museum of Photography, Process Space

28.3.–20.5.
Arki on toistuvaa, se ei katoa. Se tulee aina huomenna, ei lähde mihinkään. Usein arki on harmaata ja tylsää. Arki on vain arkea. Se on herätyskellon pirinää, bussiin juoksemista, läksyjä, kavereita, pelaamista... Kaikkea mitä haluat sen olevan. Arki on aina olemassa, mutta joskus sen unohtaa. Museon mediakasvatuksen kummiluokan näyttely esittelee arkea nuorten näkökulmasta.

Näyttelyn valokuvat: Aida Sero, Annika Perkiö, Ella Toivonen, Miika Toikkanen, Miska Rosnell, Ninja Nordberg, Iina Sivula, Julius Pusa, Jarek Öövel, Johanna Monto, Kiia Markkula, Otto Liikanen, Sisu Sonck, Sofia Roos, Topi Tanskanen

Yhdessä tekemässä opettajat: Heli Sandström (luokanvalvoja), Taina Meriläinen (kuvataide) ja Paula Degerman (äidinkieli).

Vuoniityn peruskoulun 7D (Vuosaari, Helsinki) on Valokuvataiteen museon mediakasvatuksen kummiluokka vuosina 2017 - 2020. Kummiluokkatoiminnan tavoitteena on kehittää nuorten media- ja kuvanlukutaitoa sekä mahdollistaa nuorten oman kuvakulttuurin esiintulo. Toiminta antaa myös mahdollisuuden kehittää yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa uusia museopedagogian ja kouluyhteistyön työskentelytapoja.

Kummiluokkatoimintaa voit seurata oppilaiden pitämässä blogissa.
 

Näyttely on esillä museon Prosessi-tilassa, johon on vapaa pääsy.

Huom. Prosessi-tilassa järjestetään museon työpajoja ja kursseja, joten näyttely saattaa olla kiinni museon aukioloaikoina.
 

The Finnish Museum of Photography, Process Space

28.3.–20.5.
Erica Nyholm: Menetys, 2014. Osuuskunta Tradekan kokoelma, Suomen valokuvataiteen museo.
Motivet för Erica Nyholms fotografier är människor. Verken uppstår ur minnen, erfarenheter och fantasibilder. Deras berättelser är fiktiva, men de grundar sig på verkliga händelser, stunder som känts betydelsefulla. Bilderna uttrycker ofta en stark känsla antingen av närhet mellan de fotograferade personerna eller av deras ensamhet. De får oss att fundera över hurdana vi är som människor: vad som binder oss samman eller skiljer oss åt.

Nyholm bygger noggrant upp sina verk: väljer modeller, iscensätter den absolut rätta miljön, planerar bildvinkeln och ljusets riktning. Hon fotograferar sina verk med en stor bälgkamera på en 4x5 tums bladfilm. ”Min kamera är som en liten resväska som har en otrolig förmåga att fånga världen sådan jag ser den.” Metoden är långsam och kräver övervägande. Bilden är färdig i Nyholms sinne redan långt innan den är klar att förevigas av kameran.

Erica Nyholms verk visades på de ungas utställning i Konsthallen för två år sedan. Finlands fotografiska museum köpte då två av verken till sin verksamling. Det ena, Menetys (Förlust), vann samma år Pilar Citoler-stiftelsens fototävling i Spanien. En del av priset var en soloutställning, som visas våren 2018 på museet Sala de Exposiciones Vimcorsa i Cordoba i Spanien. Till sommaren kommer Nyholms verk till Finlands fotografiska museum. På utställningen deltar också alldeles nya verk, som kommit till våren 2018.

Erica Nyholm (f. 1982) är en fotokonstnär som bor och arbetar i Helsingfors.

Menetys köptes in till Finlands fotografiska museums samlingar med Andelslaget Tradekas stöd.

 

”Fotografin ger när den är som bäst en möjlighet att avslöja något som vi inte lägger märke till i vårt dagliga liv. Det kan vara en liten gest eller en blick hos modellen, som kommer oombedd, eller ett överraskande ljus som man inte väntade sig. Oftast är det något man inte kan kontrollera. Men när det avslöjas ger det liv åt fotografiet och fängslar betraktaren som bedåras av den kraft fotografin kan ha.”
– Erica Nyholm

The Finnish Museum of Photography

8.6.–12.8.
Erica Nyholm: Bereavement, 2014. Tradeka Collection, The Finnish Museum of Photography.
Erica Nyholm’s photography is about people. She creates her works from memories, experiences and mental images. The stories of the photographs are fictional, but they are based on actual events and moments that have felt meaningful. In Nyholm’s photographs, there is often either a strong sense of intimacy between the characters, or of their loneliness. They make us think about ourselves as human beings. What bonds us together and what separates us?

Nyholm constructs her works carefully. She chooses the models, stages the exactly right environment, plans the angles and the direction of the light. She shoots her images with a large format camera on 4x5 inch sheet film. “My camera is like a little suitcase with an unbelievable ability to capture the world as I see it.” The method is slow and requires consideration. The desired image is ready in Nyholm’s head way before it is ready to be captured by the camera.

Erica Nyholm's works were on view at the group exhibition Nuoret 2015 in Helsinki Kunsthalle. The Finnish Museum of Photography acquired two of her works for the museum collection. The following year, another one of those works, Bereavement, won the VIII Pilar Citoler International Prize for Contemporary Photography. As part of the prize, Nyholm’s solo exhibition is on view at Sala de Exposiciones Vimcorsa in Cordoba, Spain, in spring 2018. Works from the exhibition, as well as brand new works made in 2018, will be on view at Erica Nyholm’s solo exhibition at The Finnish Museum of Photography.

I find in photography, when it works its best, a potential to reveal something we don't recognise in our daily life. [---] It can be a small gesture of the model, the model’s gaze you didn't ask for, a sudden light you didn’t expect. Most often it’s something you cannot control. But when it´s exposed, it makes the photograph alive and it captures the viewer to be fascinated by the strength of photography as it is.”
— Erica Nyholm

 

Erica Nyholm (b. 1982) is a photographic artist living and working in Helsinki, Finland.

Bereavement was acquired to the collections of the Finnish Museum of Photography with support from Tradeka.

 

The exhibition will share the large exhibition space together with Noémie Goudal's solo exhibition.

The Finnish Museum of Photography

8.6.–12.8.
Miia Autio: Variation of White
Miia Autio
In Miia Autio's works, portraits of Tanzanian youths have been converted into negatives, in which the original colours become their opposites. Bright spots appear as shadows, and dark spots as light. There is a red dot in the middle of each image that enables you to restore the original colours.

Stare at the red dot for 30 seconds. Shift your gaze onto a blank wall surface and blink your eyes. Your brain produces an after-image in which the colours appear true to life. What was dark skin becomes pale.

Are dark and light skin opposites, like a positive and a negative, or like an image and an after-image? What types of comparisons or generalisations cross our minds when we look at someone who appears different?

The people in the portraits are representatives of the albino minority. The genetic change that causes albinism is more common in Tanzania than elsewhere in the world. Albinos often face discrimination and violence, which is based on prejudices and misbeliefs.

In her video work, Miss Albino (2016), Autio has filmed the first beauty competition for albino women to be held in Dar es Salaam, which was conceived with the aim of promoting understanding of, and support for, the minority.

The photographic artist Miia Autio (born 1986) has studied photography in Lahti, Finland, and Bielefeld, Germany, and her work has been shown at several international exhibitions.

The three works on view at museum's collection corner Kuvakulma, from the series Variation of White, are inkjet prints from 2016. They are part of the collection of the Finnish Museum of Photography and the Co-operative Tradeka.

The Finnish Museum of Photography, Collection corner Kuvakulma

6.3.–20.5.
Miia Autio: Variation of White
Miia Autio
I Miia Autios verk har porträtt av tanzaniska ungdomar förvandlats till negativ, där de ursprungliga färgerna syns som sina motsatsfärger. Ljusa fält ter sig skuggiga, mörka fält ljusa. Mitt på bilderna finns en röd fläck, med vilken du kan förvandla bildens färger till de ursprungliga.

Stirra på den röda fläcken i 30 sekunder. Flytta blicken till en tom väggyta och blinka. Din hjärna skapar en efterbild där färgerna är de verkliga. Mörk hud är egentligen ljus.

Är mörk och ljus hud motsatser liksom positiv och negativ eller bild och efterbild? Hurdana jämförelser eller generaliseringar rör sig i vårt sinne när vi betraktar någon som är annorlunda?

Personerna på bilderna är representanter för albinominoriteten. I Tanzania är den genetiska avvikelse som leder till albinism vanligare än i den övriga världen. Albinor utsätts ofta för diskriminering och våld, som baserar sig på fördomar och trosföreställningar.

I sitt videoverk Miss Albino (2016) har konstnären fotograferat den första skönhetstävlingen för albinokvinnor i Dar es Salaam, ordnad för att skapa mer förståelse och stöd för minoriteten.

Fotokonstnären Miia Autio (f. 1986) har studerat fotografi i Lahtis och i Bielefeld och deltagit i flera internationella utställningar.

De tre verken i serien Variation of White är bläckstråleutskrifter från 2016. De ingår i Finlands fotografiska museums och Andelslaget Tradekas samling.

The Finnish Museum of Photography, Collection corner Kuvakulma

6.3.–20.5.
Miia Autio: Variation of White
Miia Autio
Miia Aution teoksissa tansanialaisten nuorten muotokuvat on käännetty negatiiveiksi, joissa alkuperäiset värit näkyvät vastaväreinään. Valoisat kohdat näkyvät varjoisina, tummat kohdat vaaleina. Kuvien keskellä on punainen täplä, jonka avulla voit kääntää kuvan värit oikein päin.

Tuijota punaista täplää 30 sekuntia. Siirrä katseesi tyhjään seinäpintaan ja räpyttele silmiäsi. Aivosi tuottavat kuvasta jälkikuvan, jossa värit näkyvät todenmukaisina. Tumma iho onkin vaalea.

Ovatko tumma ja vaalea iho toistensa vastakohtia kuten positiivi ja negatiivi tai kuva ja jälkikuva? Millaisia vertailuja tai yleistyksiä omassa mielessämme liikkuu, kun katsomme jotakuta, joka on erilainen?

Kuvien henkilöt ovat albiinovähemmistön edustajia. Tansaniassa albinismia aiheuttava geneettinen poikkeama on yleisempi kuin muualla maailmassa. Albiinoihin kohdistuu usein syrjintää ja väkivaltaa, joka perustuu ennakkoluuloihin ja uskomuksiin.

Videoteoksessa Miss Albino (2016) taiteilija on kuvannut Dar es Salaamissa järjestettyä ensimmäistä albiinonaisten kauneuskilpailua, jonka tarkoituksena on tuoda vähemmistölle enemmän ymmärrystä ja tukea.

Valokuvataiteilija Miia Autio (s. 1986) on opiskellut valokuva-alaa Lahdessa ja Bielefeldissä ja osallistunut useisiin kansainvälisiin näyttelyihin. Hän on työskennellyt afrikkalaisten identiteettien parissa myös pakolaisten maisemasuhdetta käsittelevässä teossarjassaan I Called Out for Mountains, I Heard them Drumming, joka nähtiin museolla Poliittisen valokuvan festivaalin päänäyttelyssä vuonna 2016.

Kuvakulmassa esillä olevat kolme teosta Variation of White -sarjasta ovat mustesuihkutulosteita vuodelta 2016. Ne kuuluvat Suomen valokuvataiteen museon ja Osuuskunta Tradekan kokoelmaan.

The Finnish Museum of Photography, Collection corner Kuvakulma

6.3.–20.5.

Pages