Lue ääniopas Myydään kuvan mukaisessa kunnossa -näyttelyyn

1. 49 309 225 aurinkoa

Kun laskeudut hissillä kohti K1 galleriaa, yläpuolellasi on digitaalinen kollaasi, joka koostuu 1 600:sta yksittäisestä auringon kuvasta. Kuvat ovat projektistani Suns from Sunsets from Flickr. Aloitin projektin 2006, kun hakusana ”sunset” (suomeksi auringonlasku) toi 541 795 tulosta tuolloin suositussa kuva- ja videoyhteisöpalvelu Flickrissä. Vuonna 2006 se tuntui valtavalta määrältä, mutta vain vuotta myöhemmin kuvia oli 2 303 057, ja tätä kirjoittaessani sivustolla on 49 309 225 auringonlaskua. Kuhunkin installaatioon työn nimeksi tulee sen hetkinen ”sunset”-hakutulosten lukumäärä Flickrissä sekä haun päivämäärä. Nimi kommentoi alati kasvavaa kuvayhteisöpalveluiden käyttöä verkossa sekä kuvaa niiden kollektiivista sisältöä. Koska luku säilyy samana vain hetken, on sen tallentaminen verrattavissa auringonlaskun kuvaamiseen.

Luulen meidän kaikkien tietävän, että auringonlaskukuvia on paljon; me kaikki kuvaamme niitä. Kenties osa auringonlaskun kuvaamisen kauneutta onkin siinä, että sitä kuvatessasi miljoona muuta ihmistä tekee sen myös. Ja täsmälleen samaan aikaan. Rakastan tällaista ajatusta kollektiivisesta toiminnasta, johon me kaikki osallistumme pohtimatta se kummemmin sen taiteellista arvoa. Tiedämme, että miljoonat ovat tehneet niin, ja miljoonat tulevat tekemään niin jatkossakin. Vaikka auringonlaskun kuvaamisen tarkoitus voi olla jonkin ohimenevän vangitseminen tai yksilön subjektiivisen näkökulman tarjoaminen, lopputulos on päinvastainen. Tavanomaisten kameroidemme avulla me koemme miljoonien yhtäläisten näkökulmien voiman; ne kaikki on jaettu samalla tavalla, samaan aikaan. Yksilöllisen tekijyyden korostaminen auringonlaskua kuvatessa merkitsee irtautumista kollektiivisesta toiminnasta, mikä suurelta osin kumoaa syyn, jonka takia auringonlaskun kuvaaminen ylipäätään on niin vastustamatonta. 

 

2. Kun keinovalo korvaa auringonvalon

Ymmärsin jokunen vuosi sitten, että suurin osa studioajastani kuluu ruudun ääressä, ja että ehkäpä Suns from Sunsets from Flickr -projektin perustavanlaatuisin näkökanta on se, että katsoessasi verkossa kuvia auringosta koet ruudun valon, et auringonvaloa. Mitä tarkoittaa elää näyttöavaruudessa, jossa auringonvalon on korvannut elektroninen signaali, aika on kadonnut, eikä kuvilla ole määrättyä paikkaa?

Auringonvalon korvaaminen keinovalolla tuntuu erityisen merkittävältä valokuvauksessa, kun otetaan huomioon sen riippuvuus auringonvalosta aikojen saatossa sekä heijastavan välineen, eli paperin, käyttö projisoivan välineen, eli ruudun, sijaan. Tässä kontekstissa ruutu korvaa paperin ja kuva valokuvan. Mitä yleisempää tai näkymättömämpää teknologia on, sitä vähemmän olemme siitä tietoisia.

Videoni, Screen Sun, on animaatio, joka koostuu verkosta löytämistäni auringosta otetuista kuvista. Kuvien hidas vaihtuminen synnyttää moaree-kuvioita, koska kunkin kuvan resoluutio eroaa seuraavasta. Seurauksena on aurinko, joka näyttää ilmestyvän ja katoavan ruudulla. 

 

3. Ruudun materia 

Kuvien katsomisen alustana näyttö on näkymätön, kunnes jotain menee pieleen. Vertaiskauppasivustoilla, kuten eBay ja Craigslist, on myytävänä tuhansia erikuntoisia näyttöjä. Rikkinäisten ja osiksi myytävien ruutujen myyjät käynnistävät laitteet valokuvaamista varten osoittaakseen, että niiden elektroniikka toimii yhä. Ruutu, joka yleensä projisoi kuvia, puhuvia päitä, historiaa ja draamaa, on näissä kuvissa mykkä. Joissain kuvissa nestekiteet ja signaali kohtaavat ja luovat modernistisia sommitelmia. Joskus myyjä osoittaa vian tai vaurion nuolilla tai ympyröillä; näissä kuvissa myyjän käsi on ikuisesti sulautunut epäkuntoiseen ruutuun. Toisissa kuvissa ruudut ovat niin huonossa kunnossa, ettei niistä välity yhtään valoa. Ne ovat pimeitä, säröillä tai kuoriutuvat; valo, joka niitä valaisee, on myyjän kameran salamavalo. 

On ironista, että ruutujen sattumanvarainen kauneus juontuu niiden lupaavan teknologian pettämisestä. Keskittymällä hajonneisiin ruutuihin kiinnitän huomion niiden fyysiseen olemukseen. Kiinnittämällä tulostetut kuvat purkamilleni rikkinäisille ruuduille, nämä ohimenevät kuvat vaurioituneista esineistä yhdistyvät niiden kuvaamiin esineisiin. Niistä tulee samanlaista materiaa kuin esineistä, joita ne aiemmin edustivat. Tulostettu valokuva korjaa väliaikaisen kuvan ja tuo näkyviin teknologian ja valokuvauksen fyysisen pinnan; molempien tavoite on pysyä näkymättömänä.

Installaatiossa nämä puretut ruudut kurottavat seiniltä kohti näyttelytilaa. Valo kulkee polarisoivien kalvojen läpi, mikä aktivoi niiden väliin asetetut kuvat ja herättää ne henkiin. Sen sijaan, että toiminta tapahtuisi ruudun takana kiinteästä näkökulmasta, kuten me yleensä ruutua katsomme, toiminnan luo tilassa liikkuva katsoja, kun ruudut ja valo ovat kanssakäymisessä. 

 

4. Valosta pimeään

Gallerian installaatiossa on: 1 852 yksittäin tulostettua kuvaa sisä- ja väliseinillä; viisi videota, jotka koostuvat 763 kuvasta; 75 eBaystä ja Tori.fi:stä ostettua posliinikissaa, jotka istuvat postituspakettiensa päällä; kolme veistosta, jotka on tehty posliinikissoista ja puretuista kannettavista tietokoneista; ja 24 purettua nestekidenäyttöä ja kannettavan tietokoneen näyttöä, jotka ovat peräisin sähkölaiteromun käsittelylaitoksista. Väliseinien tulosteet ovat valikoima käytettyjen tavaroiden myynti-ilmoituskuvia, jotka olen viimeisen 10 vuoden aikana löytänyt eBaystä. Asioita, joita voi ostaa ruuduilta. Ulommilla seinillä on kuvia rikkinäisistä tai hylätyistä ruuduista. Järjestelin kuvat karkeasti järjestykseen alkaen niistä, joista lähti valoa ja päätyen niihin, joiden sisällä ei ollut valoa. Installaatio alkaa valoisista ruuduista ja päättyy pimeisiin ruutuihin; liike on auringonvalosta ruuduilla öisiin salamavaloihin. 

On myös muuta liikettä. Jokainen omistamamme ruutu on kynnys. Kun ylitämme tämän kynnyksen, kuvat muuttuvat paikallisista globaaleiksi, yksittäisistä moninaisiksi, yksilöllisistä kollektiivisiksi, yksityisistä julkisiksi.

Tämä liike aktivoi installaation pimeimmät ruudut - kuvat Craigslistissä myytävänä olleista TV-ruuduista. Sisätiloista näkyvät heijastukset toimivat myyjien omakuvina ja tarjoavat tahattomia, intiimejä vilahduksia. Mikä kiinnostavinta, kun älypuhelimien teknologia paranee ja myyjät kykenevät ottamaan kuvia ilman salamavaloa, nämä hämärät kuvat paljastavat yhä enemmän yksityiskohtia.

Vaikka kuvat ovatkin täysin utilitaristisia - niiden tarkoitus on myydä TV - niihin kaikkiin on upotettuna kuvaajan/myyjän subjektiivisuus ja yksilöllisyys. Näemme viitteitä intiimistä: yksityisiä makuuhuoneita, vaatekasoja, likapyykkiä, keskustelevia pareja, yksilöitä enemmän tai vähemmän pukeissa. Kaikki tämä on tarjolla anonyymille yleisölle, joka sattuu etsimään televisiota.

On todennäköistä, että myyjät eivät tiedä näkyvänsä kuvissa, sillä Craigslistin kuvat ovat pieniä esikatselukuvia. Kun mietin lupausta intiimiydestä, jota internet edustaa, mutta jota ei lopulta ole, en voi olla ajattelematta, että kuviin sisältyy jokin alitajuinen ekshibitionismin vivahde - eräänlainen huomion tai kommunikaation tarve. Kaupungista toiseen kulkeminen Craigslistillä televisioita etsien on joskus tuntunut hieman tirkistelevältä. Kuvien kautta minut kutsutaan vapaaehtoisesti ihmisten olo- ja makuuhuoneisiin katsomaan myytävänä olevia televisioita. Siellä he ovat petaamatta olevilla sängyillä ja joskus täysin alasti. Heijastuksena television ruudulla, jota he eivät enää halua. Se on oikeastaan surullista. Televisio oli joskus olohuoneen keskipiste, mutta nyt hylätyn ruudun viimeinen kuva on aavemainen kuva sen omistajasta... Tai se aavemainen kuva on ikuisesti kiinni koneessa, jota sen omistaja ei enää halua. 

 

5. Friisi, fuuga, tai fugue state 

Ruutujen, niillä nähtyjen asioiden ja niiden kautta myytävien asioiden representaatioissa on tietty abstraktisuus - sekä muodollinen että käsitteellinen: ruudulla kaikki on simulaatiota, lukuun ottamatta ruudun konkreettista materiaalia ja sen valoa. Ehkä kaikkiin kokemuksiimme liittyy nykyään tietty abstraktisuus, yhteenkuuluvuuden tunne ilman yhteenkuuluvuutta. En voi olla ajattelematta, että kyse on modernin teollistumisen aiheuttamasta vieraantumisesta. On kiinnostavaa, miten ruudun hajoaminen jäljittelee modernistisen edeltäjänsä muodollista estetiikkaa. Ruudut ovat ikkunoita. Kun ne toimivat, ne kertovat tarinoita, mutta kaikki ruudulla näkyvä koostuu vaaka- ja pystysuorista komponenteista - resoluutiosta, pikseleistä ja koodista. Ruudun purkaminen on kuin tutkisi modernismin DNA:ta. 

Nämä ruudut, jotka ovat modernin teollisen järjestyksen peruja, kuvastavat rikkinäisinä sitä, missä me olemme nyt; jokin näkymätön varjostaa meitä, jotain, mistä on selvittävä tiedostimme sitä tai emme. Ruutu on esine, joihin meillä on lähin suhde; moni meistä on sellaisen kanssa tekemisissä suurimman osan hereillä olemastaan ajasta. Se voi olla ensimmäinen asia, jota katsomme herättyämme ja viimeinen, jonka näemme ennen nukahtamista. Ruutu on kynnys, mutta myös kokoon kasautumisen paikka, missä kaikki tila ja identiteetit romahtavat, hajoavat ja toivon mukaan joskus uudistuvat. Ruudun jokainen aspekti voi kertoa tarinaa siitä, keitä me olemme. 

Loin friisin, ja kuten kaikki friisit, tämäkin kertoo tarinan. Tämä tarina käsittelee valoa, pintaa ja heijastuksia komponenttien, noiden teollisen teknologian abstraktien elementtien, kautta. Näissä kuvissa valo on joko ruudun edessä, sisällä tai takana. Tämä on nykyaikainen kertomus kokemuksistamme juuri nyt. Ruutujen edetessä valoisasta pimeään ja takaisin ajattelen myös fuugan toistavuutta. Muodollisesti sen useat kerrokset keskustelevat keskenään, mutta mielessäni on myös dissosiatiivinen pakkovaellus (englanniksi fugue state), johon liittyy hämmennystä, identiteetin menettäminen ja kuljeskelua. Minusta tämä hämmentynyt tila kuvaa hyvin nykyistä kokemustamme; korvaamme auringonvalon näyttöjen valolla ja kokemus luonnosta nivoutuu verkkoalustoihin ja ruutuihin. On uskomatonta, miten nopeasti totumme uusiin asioihin, mutta mielestäni siihen, että aivan kaiken kokee verkossa, liittyy kognitiivinen dissonanssi.

 

6. Vaihtokauppa  

Myyjille heidän kuvaamillaan tavaroilla on jokin arvo, mutta itse kuvilla ei. Minulle kuvien tavaroilla ei ole arvoa, mutta kuvilla on. Pidän tästä taidemaailman ja kuluttajamarkkinan rinnastamisesta. Se pyytää kuluttavaa yleisöä (me kaikki) pohtimaan oman visuaalisen sanastonsa avulla luodun taide-esineen arvoa. Samalla se pyytää tiedostavaa taideyleisöä (myös me kaikki) asettamaan tutusta kulutusesineestä tehdylle tavaralle jotain arvoa. 

Olisi kiinnostavaa seurata näiden tavaroiden kiertoa tuotannosta jätteeksi. Mineraalit tulevat Afrikasta, ne lähetetään Kiinaan, kulutetaan USA:ssa ja lähetetään takaisin Afrikkaan tai Kiinaan jätteenä. Jälleen toistuva fuuga! Tämä on näkymätöntä monella tasolla, erityisesti isolle osalle kuluttajista. Useimmiten alkuperäinen tavara päätyy (jossain vaiheessa) kaatopaikalle. Kuvani antavat niille uuden elämän; ne päätyvät museoihin.

Vaikka iso osa töistäni viittaa näiden kuvien ja myytävien tavaroiden tavanomaisuuteen tai teknologian pettämiseen ja vanhentumiseen, olen löytänyt myös tiettyä kauneutta näissä muodoissa ja uudessa elämässä, jonka niille annan. Näin ”huono” kuva, jonka ainoa tarkoitus oli myydä ei-toivottu tai rikkinäinen tavara, saa uuden elämän ja täysin uuden tarkoituksen. Tämän kuljeskelun ja identiteetin menettämisen myötä ne saavat uuden identiteetin: niistä kasvaa taideteoksia, jotka kanssakäyminen ja katsojan katse herättää eloon. 

 

7. Viileitä kissoja 

Kissat tuntuvat olevan läsnä kaikkialla verkossa. Ne viihdyttävät meitä syöksyvinä, lentävinä ja tanssivina giffeinä ja edustavat meitä emojeina. Ne tekevät tämän kaiken ilman toimijuutta. Nämä loputtomilta vaikuttavat meemit ovat sitäkin viihdyttävämpiä, kun ottaa huomioon kissojen totaalisen itsetietoisuuden puutteen ja haluttomuuden ottaa osaa. Koirat eivät ole samalla tavalla välinpitämättömiä, vaan ne rakastavat huomiota. Kissoja ei voisi vähempää kiinnostaa. Ehkä kissat ovat tästä syystä meistä niin viihdyttäviä verkossa. Niiden tyyneys torjuu kaikki vitsimme. 

Lasisilla ja muovisilla näytöillämme kissat eivät tuo ilmi mitään niistä positiivisista piirteistä, joita niillä on todellisessa maailmassa. Ei lämpöä, ei kosketuksen tuomaa tyydytystä. Tämä puolittain kesytetty eläin (lähinnä se vain sietää meitä) muuttuu verkossa joksikin täysin muuksi. Siitä tulee jotain, johon me voimme liittää omat ajatuksemme siitä, mitä/kuka se on. Verkossa kissalla ei ole mahdollisuutta paeta, kuljeskella tai piiloutua, kuten ei sisäkissallakaan. Se on suljettu meidän kulttuuristen arvojemme ja kanssakäymistemme kuplaan. 

eBayssä on myytävänä lukemattomia ”käytettyjä” kissafiguriineja. Kissat on kuvattu erilaisissa kotoisissa tilanteissa. Ne on usein kuvattu lämmöllä, ja joskus ne ”katsovat” suoraan kameraan. Toiset tuntuvat poseeraavan kuvissa. Vaikka ne ovat kylmiä posliiniesineitä, ne tuntuvat vastaavan omistajien/myyjien rakastaviin katseisiin. Toiset kääntävät meille selkänsä aivan kuin ne hylkäisivät ja torjuisivat omistajansa/myyjänsä sekä myös potentiaaliset ostajat (ja installaatiossani myös katsojan).

Minusta on kiehtovaa, miten omistajat kuvailevat näitä kissoja tavaranvaihtosivustoilla: ”tosi ihana”; ”se on nostanut tassuaan ja näyttää herttaiselta”; ”se on tosi söpö ja tarvitsee rakastavaa kotia”; ”tosi rakastettava”; ”lämmitä kotiasi näillä kahdella söpöllä kissalla”. Tunneskaala, johon ei koskaan vastata. Yhteytemme tähän epäempaattiseen ja piittaamattomaan esineeseen tuntuu sosiaalisen abstraktion malliesimerkiltä. Posliinikissa on kirjaimellisesti läpinäkymätön, heijastava ja kylmä. Se ei anna itsestään mitään ja kieltäytyy vastaamasta tai paljastamasta... Silti me projisoimme siihen tunnearvoa. Näitä ei-toivottuja kissoja ei voi vain heittää menemään.

Aloin kerätä valkoisia, käytettyjä posliinikissoja eBaystä. Valkoinen on läpinäkymättömin, heijastavin pigmentti. Se on myös aavemaisin. Ne ovat lähtöisin kaikkialta maailmasta, ja osoitelaput niiden alla ovat kuin pieniä neliöitä auringonvaloa. Pakkaukset (kuten huone tai ruutu) kertovat vaihdosta ja sijainnista, sillä kussakin on lähettäjän sekä minun osoitteeni. Installaation viimeisessä huoneessa ajattelin Auringon ja Kuun välistä dialogia; Aurinko on projisoiva, ja Kuu heijastaa auringonvaloa. Nämä kissat ovat kuin Kuu. Ne ovat viileitä ja luoksepääsemättömiä; ne eivät ole romanttisia kuten laskeva aurinko. Ne ovat yöeläimiä.  

 

Muualla verkossa

Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
12/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
12/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy