Menneet näyttelyt

Ian Waelder tutkii taiteessaan skeittauskulttuurin toistettavuutta videon, valokuvan ja äänen muodossa. Yksikään näyttelyn kuvista ei ole alun perin hänen ottamansa: teokset ovat kokoelma erilaisin tekniikoin ”omittuja”, uudelleenrajattuja ja muokattuja kuvia, joita Waelder on koonnut skeittauskulttuurin keskeisistä filmeistä, lehdistä ja kirjoista.

Miltä sinun arkesi tuntuu: aamuruuhkalta vai pitkiltä aamu-unilta, linjastolounaalta tai kaupasta ohimennen napatuilta eineksiltä? Vuonna 2016 kymmenen valokuvaajaa dokumentoi suomalaista arkea valitsemistaan näkökulmista. Lähtökohtana oli tutkia eriarvoistumiskehitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Osaan kuvien tarinoista voi olla helppo samaistua, osa tuntuu ehkä vieraammilta.

Valokuvaaja Heidi Piiroinen ja toimittaja, kirjailija Kimmo Oksanen ovat 10 vuoden ajan seuranneet Romanian Transilvaniasta kotoisin olevan romaninaisen Mihaela Stoican ja hänen sukunsa elämää Suomessa, Romaniassa, Kreikassa, Virossa ja Ranskassa. Mihaelan henkilötarinan kautta tekijät pureutuvat laajemmin yhteiskuntaan, Romaniaan, Eurooppaan, ja romanien vastaanottoon Suomessa.

Arki on toistuvaa, se ei katoa. Usein arki on harmaata ja tylsää. Arki on vain arkea. Se on herätyskellon pirinää, bussiin juoksemista, läksyjä, kavereita, pelaamista... Kaikkea mitä haluat sen olevan. Museon kummiluokan (Vuoniityn peruskoulun 7D) näyttely esittelee arkea nuorten näkökulmasta. Näyttely on esillä museon Prosessi-tilassa, johon on vapaa pääsy.

Miia Aution teoksissa tansanialaisten nuorten muotokuvat on käännetty negatiiveiksi, joissa alkuperäiset värit näkyvät vastaväreinään. Valoisat kohdat näkyvät varjoisina, tummat kohdat vaaleina. Kolme Variation of White -sarjan teosta on esillä museon Kuvakulma-tilassa.

Valokuvataiteilija Andrei Lajunen (1969–1999) piti filosofi Ludwig Wittgensteinin teoksia Varmuudesta ja Huomautuksia väreistä yhtenä tärkeimmistä vaikutteista taiteellisessa ajattelussaan ja työskentelyssään. Museon Kuvakulma-tilassa esillä oleva kymmenen kuvan sarja on Lajusen ensimmäisten opiskeluvuosien tuotantoa Taideteollisesta korkeakoulusta.

Abstrakti! juhlistaa valokuva-abstraktion satavuotista historiaa. Yli sadan teoksen näyttely esittelee valokuvauksen uudistajia ja kokeilijoita eri vuosikymmeniltä: suuren joukon kotimaisia taiteilijoita sekä teoksia ilmiön varhaisilta ulkomaisilta kuuluisuuksilta.

Galleria Lapinlahti esittelee edesmenneen valokuvataiteilija Andrei Lajusen (1969–1999) tuotantoa. Näyttely on Suomen valokuvataiteen museon ja Taiteilijakollektiivi Kunstin yhteistyötä.

Sofia Okkosen näyttely Rose on valokuvallinen esileikki ja naisen profiili. Se esittää studioon eristetyn, kameralle poseeraavan naisen. Malli on kuin koekuvauksiin kutsuttu amatöörinäyttelijä, joka saa käsikirjoituksen vasta valitsijaraadin arvioivan katseen edessä.

Jari Silomäen kuvasarja Harjoitelmia aikuisuuteen on kertomus nuoresta miehestä, hänen ihastuksestaan ja tuon ihmissuhteen kipukohdista. Museon kokoelmiin kuuluva, vuosina 1997–2001 kuvattu sarja on esillä Kuvakulma-tilassa.

Miten vanhat valokuvat voivat auttaa nykynuoria historian ilmiöiden ymmärtämisessä? Näyttelyssä esitellään, mitä mahdollisuuksia museon digitaaliset kuva-aineistot ovat antaneet eri-ikäisten ilmiöoppimiseen – esimerkisi työn, lähihistorian ja Suomen sotien käsittelyssä eri luokka-asteiden opetuksessa.

Amerikkalainen valokuvaaja Francesca Woodman (1958–1981) loi lyhyen ja intensiivisen elämänsä aikana tunnevoimaisen intiimien kuvien maailman – ennen kuolemaansa vain 22-vuotiaana.

Suomalainen maaseutumaisema muuttui voimakkaasti 1960-luvulta alkaen. Valokuvaaja Kaius Hedenström (1943–2006) oli työssään lehtikuvaajana seurannut, miten pihapiireihin ja kirkonkyliin kohosi uusia rakennuksia. Maaseutumme tänään -sarjan valokuvat alleviivaavat maisemanmuutoksen rajuutta ja väkivaltaisuutta.

Nykyään on vaikeaa puhua yhtenäisestä pohjoismaisesta taidekentästä, tai edes yhtenäisistä kansallisista taidekentistä. Nordic Delights on yritys rikkoa homogeenisuus. Kaikki näyttelyn taiteilijat elävät ja työskentelevät Pohjoismaissa, mutta useimpien juuret ovat toisaalla. Tällä kertaa niin kutsutut vähemmistöt ovatkin enemmistössä.

Myyttinen matka kertoo eläinten ja ihmisten vuosituhansia jatkuneesta suhteesta. Se pyrkii tavoittamaan jääkauden aikana eläneen metsästäjän kokemuksen luonnosta ja eläimistä. Lähtökohtana näyttelyn teoksille ovat olleet ihmiskunnan vanhimmat tunnetut taideteokset: luola- ja kalliotaide. Matkaoppaina toimivat karhut, hirvet, peurat, sukupuuttoon kuolleet alkuhärät, mammutit ja villihevoset.

Valokuvaaja Marta Zgierska selvisi hengissä vakavasta auto-onnettomuudesta. Kuvasarja Post käsittelee hiljaista, jännitteisiin jäätynyttä traumaa. Jokainen voi löytää teoksista omat kipukohtansa: oma traumaattinen muisto on kohdattavissa toisen ihmisen kokemusten kautta.

Ruoka ei ole vain yksinkertainen perustarvike, jolla nälkä tyydytetään. Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia.

Suomen valokuvataiteen museo toteutti keväällä 2016 yhteistyössä Helsingin yliopiston museologian oppiaineen ja Poliittisen valokuvan festivaalin kanssa hankkeen, jossa tallennettiin hiljattain Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden valokuvia, sekä kuviin liittyviä muistoja ja tarinoita. 

Kuvia kaupungistumisesta, teollistumisesta sekä hyvinvointivaltion ja kulutuskulttuurin synnystä – tarina on tuttu suomalaisen yhteiskunnan suurista muutoksista. Näkökulma 100-vuotiaaseen Suomeen on tällä kertaa työväenluokan. Näemme työn ja työläiset siirtymässä kylistä kaupunkeihin, pelloilta teollisuuden tuotantolinjojen ääreen. Lähiöiden valoisat kodit korvaavat ahtaat hellahuoneet.