Kaksi koiraa. Molemmilla toppatakki sidottuna selkään ja korvat hiukan kallellaan taaksepäin. Etutassuissa vankka haara-asento, tukeva ote kadun pintaan. Koira istuu ravintolan edessä ja odottaa. Sen asento viestii koiramaista kärsivällisyyttä. Isäntä on mennyt sisään ja jättänyt koiran narikkavahdiksi. Ehkä säästösyistä. Ehkä siksi, että koiran on takin kanssa mukavampi olla. Isännän tuttu tuoksu ehkä pitää koiran kärsivällisenä. Kylmän vuoksi takkia tuskin jätettiin. Ben Kaila kertoi, ettei silloin ollut kylmä.
Yksi koira, kaksi vedosta samasta kuvasta. Toinen on kuvatoimiston välitettävänä ollut käyttökuva. Sen selkää koristavat tarrat, viivakoodi ja kuvan luokituksen osoittava numerosarja. Käytön jäljet näkyvät lähemmässä tarkastelussa kuvapuolellakin. Toinen on hankittu museon teoskokoelmaan ja käsitelty puuvillahansikkaat kädessä. Se näyttää niin uudelta, että se olisi yhtä hyvin voitu vedostaa eilen.
Yksi valokuva on voinut päätyä kuvatoimistosta vaikkapa aikakauslehteen, mainokseen, kirjan kanneksi tai kalenterin kuvitukseksi. Toista kuvaa vaalitaan taideteoksena paitsi Suomen valokuvataiteen museossa, myös Saastamoisen säätiön taidekokoelmassa, johon kuuluu toinen vedos samasta valokuvasta. Monistettavuus ja monikäyttöisyys. Valokuvan ominaisuudet, jotka kopioitavan negatiivin keksiminen mahdollisti.
Monistettavuudelle ja monikäyttöisyydelle on sittemmin alettu asettaa rajoja. Valokuvaaja-ammattien erikoistuminen on johtanut lajityyppien väliseen hygieniaan, jossa kuvajournalismi ja valokuvataide, mainoskuva ja kuvittaminen harvoin kohtaavat. Nykyvalokuvataiteen teosten monistettavuutta rajoittaa usein taidekaupan tarpeisiin kehittynyt editiokäytäntö. Vain sovittu määrä valokuvia lasketaan markkinoille.
Ben Kailan (1949-) kuvat sijoittuvat näiden tosilleen kaukaisten kuvakulttuurien ulkopuolelle. Arkaaiselle alueelle, jossa se missä yhteydessä valokuvaa käytetään, ei tyhjentävästi määrittele sen olemusta. Se mikä on tärkeää, on kuvassa itsessään: valo ja varjo, koira, odotus, ratkaisematon kysymys yksinäisyydestä ja kumppanuudesta, tai ehkä sittenkin varattomuudesta. Pysyväksi tehty muisto.
Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi
*Kuvatoimisto Gorilla perustettiin vuonna 1987 valokuvaajien omaksi kuvamyynnin kanavaksi. Ben Kaila kuului sen perustajajäseniin. Alkuvaiheessa osuuskuntana toimineen kuvatoimiston toimintaperiaatteet muuttuivat vuosituhannen vaihteen jälkeen, jolloin pääosa alkuperäisistä kuvaajista jättäytyi toiminnan ulkopuolelle.
Kuvatoimisto Gorillan luopuessa vedos- ja diakuva-arkistostaan 2008 Suomen valokuvataiteen museo alkoi kerätä kokoelmiinsa valikoimaa toimiston käytössä olleista kuvista. Museon Gorilla-kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä yli 2000 valokuvaa: kuvitus- ja käyttökuvia, joiden joukkoon mahtuu niin taiteen, journalismin kuin käsityöläisyydenkin kirjo.
