Näyttely Myös meidän sydämet voivat särkyä esittää havaintoja vihasta, jota seksityöntekijät kohtaavat Suomessa. Taiteilija toimii sekä kasvoina että kertojana asetelmassa, jossa vastakkain ovat internet-yhteisöjen anonyymit hahmot sekä arkityötään tekevät seksityöntekijät.
Helmikuussa 2021 Me Naiset -lehti julkaisi Iiris Elena Rusista Toisintekijä -juttusarjassa haastattelun, jossa keskityttiin häneen seksityöntekijänä ja kuvataiteilijana. Haastattelua on sittemmin jaettu eri sosiaalisen median alustoilla ja keskustelupalstoilla. Niiden kommenttiosiot ovat täyttyneet viesteistä, jotka ottavat kantaa muun muassa Rusin ulkonäköön, haluttavuuteen sekä tämän moraaliseen toimintaan. Artikkelin julkaisun jälkeen Asematunnelissa viestiä kirjoittamaan pysähtynyttä Rusia lähestyi nuori mies, joka Rusin nostaessa katseensa huusi “Maksa veroja, huora!” ja poistui paikalta hymyillen. Netissä kirjoitetut kommentit eivät synny ja elä tyhjiössä, vaan peilaavat yhteiskunnan sosiaalista ilmapiiriä.
Seksin yksityinen myyminen ja ostaminen ei ole laitonta Suomessa, mutta Suomen laki ei tunne termejä seksityö, seksityöntekijä tai vastikkeellinen seksi. Lainsäädännöllisten epätarkkuuksien lisäksi seksityöhön liittyy edelleen vuonna 2026 voimakas stigma riippumatta siitä, kuka seksityötä tekee ja mistä syistä.
Seksityöntekijöiden joukko on monenkirjava, eikä lähtökohtaisesti toteuta tiettyä kaavaa tai edusta tiettyä ihmistyyppiä. Myös meidän sydämet voivat särkyä keskittyy Suomessa vapaaehtoisesti ja itsenäisesti seksityötä tekeviin eri-ikäisiin ihmisiin. Näyttelyä varten Rusi haastatteli kasvotusten seksipalveluita tarjoavia tekijöitä, joiden palvelut voivat sisältää esimerkiksi seksuaalisen kanssakäymisen, suuseksin, manuaalisen stimulaation tai muun fyysisen seksuaalisen kontaktin. Kaikki haastateltavat ovat osallistuneet projektiin anonyymisti ja nimimerkeillä siten, ettei edes Rusi tiedä heidän todellista henkilöllisyyttään.
Iiris Elena Rusi (s. 1991) on Helsingissä työskentelevä monialainen kuvataiteilija, joka tarkastelee teoksissaan moraaliin, seksuaalisuuteen sekä yhteiskunnan ja yksilöiden välisiin erilaisiin valtarakenteisiin liittyviä kysymyksiä. Käsittelemällä omia kokemuksiaan ja asettamalla itsensä katsojan nähtäväksi Rusi kommentoi itselleen merkityksellisiä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Oli lopullinen teos muodoltaan installaatio, video tai valokuva, kaikki Rusin teokset ovat performansseja, jotka ovat läpikotaisin ja kivuliaan rehellisiä.
Näyttely kuuluu avoimen haun kautta valittuun näyttelysarjaan teemalla Turvan tekstuurit. Näyttelysarjan on kuratoinut Valokuvataiteen museon kuraattoritiimi, sekä vieraileva taiteilija-kuraattori Farbod Fakharzadeh. Museovirasto on tukenut gallerian näyttelyohjelmistoa.
Suomen valokuvataiteen museo
0. kerros
Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki
