Andrei Lajunen

Varmuudesta

Varmuudesta-teossarja valmistui alkujaan portfoliona eli kuvasalkkuna. Kuvat ovat Lajusen ensimmäisten opiskeluvuosien tuotantoa Taideteollisesta korkeakoulusta. Niitä tehdessään hän pohdiskeli Wittgensteinin hengessä, miten sanat ja kuvat vastaavat aistihavaintoamme. Meillä on yhteinen sana keltaiselle värille, mutta se ei takaa, että sinä ja minä näkisimme värin samalla tavalla.

Lajusta askarruttivat kuvien tekemisessä kaaoksen ja järjestyksen, hallitun ja sattumanvaraisen, yksityisen ja julkisen väliset jännitteet. Hän totesi, että taiteen tekeminen ja siitä puhuminen ovat nekin eräänlaista filosofointia, merkitysten ja määritelmien tavoittelua.

Teokset ovat kromogeenisia värivedoksia, jotka taiteilija on vedostanut vuosina 1996–1998.

Andrei Lajusesta tuli valokuvataiteilija 1990-luvun lopulla, jolloin valokuva alkoi vallata alaa kuvataiteen kentällä. Vuonna 1998 hänellä oli yksityisnäyttely Galerie Anhavassa yhdessä opiskelutoverinsa Elina Brotheruksen kanssa. Lajunen menehtyi äkillisesti vuotta myöhemmin. Suomen valokuvataiteen museo sai vuonna 2001 lahjoituksena edesmenneen Andrei Lajusen taidevalokuvatuotannon ja negatiivikokoelman.