Vinayak

Babirusa vol. II – Terminal Diasporic

Kaikki tuntuu nykyään arkipäiväiseltä. Me puhumme, mutta harvoin kuulemme itseämme. Ylpeilemme päämäärättömillä harhailuillamme, mutta pelaamme ne kortit, jotka meidän oli aina tarkoitus laittaa pöytään. Luemme samoja vanhoja rivejä rivien välistä, koska pelkäämme kirjoittaa uusia. Mielikuvitus on saavuttanut terminaaliseen aikakautensa, ja tämä teos on sen anti-monumentti. Mutta sanalla "terminaali" voidaan viitata myös läpikulkupaikkaan: toveruuden, jakamisen, läheisyyden paikkaan, jossa pelkoja kohdataan ja taikuus tehdään hetkellisesti näkyväksi. Mitä tapahtuu, kun tietty matka saavuttaa T-risteyksen, joka jakautuu ikuisesti binääriseksi valinnaksi?

Vinayakin näyttely Terminal Diasporic on fiktiivinen epäpaikka—tässä tapauksessa hylätty pysäköintialue. Sen arkkitehtuuri nousee sameiden, dissonoivien kolmisäkeiden hälystä, ihmis- ja enemmän-kuin-ihmisruumiiden oikukkaista liikkeistä, talteen pelastetuista jäljistä ja lukuisista onnellisista sattumista. Terminal Diasporic on toinen osa Babirusa-nimisten kirjanäyttelyiden trilogiasta. Näyttely on poeettisin strategioin toteutettu harjoitus spekulatiivisesta maailmanrakennuksesta, joka liikkuu vaivattomasti nykyvalokuvan eri mittakaavojen välimaastossa. Tukeutuen Édouard Glissantin ajatukseen Relaatiosta sekä hänen utopian käsitteeseensä, Vinayakin teokset aktivoivat Helsingin urbaaneilta laitamilta koottuja paikallisia arkistoja sekä internetin unohdettuja jäänteitä performatiivisten eleiden ja leikin kautta. Näyttelyn visuaalinen maisema on Vinayakin omien valokuvien ja tekoälyllä tuotetun kuvamateriaalin yhdistelmä.

Terminal Diasporicin menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden lukuisat tarinat asuttavat tämän kellarigallerian seiniä, kun Vinayakin teokset muuttavat sen dynaamiseksi, rappeutuneeksi, psykotrooppiseksi maisemaksi, joka pyörii ja virtaa ilon, muistin, melankolian ja hulluuden mukana. Käsintehdyt valokuvakirjat, tilkkupeitot, videoteokset sekä kehystetyt ja kehystämättömät vedokset tarjoavat joukon vinjettejä ja fragmentteja, jotka uneksivat tämän kyseisen epäpaikan olemassa olevaksi. Terminal Diasporic toimii sekä valokuvan ylistyslauluna että sen kärkkäänä kritiikkinä. Se on inspiroitunut fiktiivinen teos, jossa valokuvaus muuttuu diasporaan kuuluvan taiteilijan luomaksi kieleksi. Sen luominen tapahtui taiteilijan navigoidessa uhkaavassa todellisuudessa, jonka olemme yhdessä muokanneet ja jossa nyt elämme, alati yhteistä maaperää etsien.

Vinayak (s. 1991) on kotoisin Keralasta, Intiasta. Hän työskentelee ja asuu tällä hetkellä Helsingissä. Valokuvakirjojen ja näyttelyiden kautta hän kerää, purkaa, analysoi ja omaksuu uudelleen erilaisia valokuvaukseen ja sen nykytilaan liittyviä trooppeja.

Näyttely on osa gallerian Turvan tekstuurit -ohjelmaa (2025–2026), jonka on kuratoinut museon kuraattoritiimi yhdessä kutsutun kuraattorin Farbod Fakharzadehin kanssa avoimen haun kautta. Näyttely on saanut tukea Museovirastolta.