Valokuvaaja Börje Söderholm (1922-1998) tunnetaan muoti- ja mainoskuvaajana ja laaja-alaisena valokuva-alan vaikuttajana. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen työnsä elokuvan palveluksessa: hän valokuvasi stillkuvat, rekvisiittakuvat ja tähtipotretit kolmeentoista tuotantoyhtiö Fennada-Filmin elokuvaan 1950-60-luvuilla.
Söderholmilla oli oma valokuvaamo Laatukuva vuosina 1952-1972. Kuvaamon negatiiviarkiston Söderholm lahjoitti Valokuvataiteen museon kokoelmiin jo heti vuonna 1970, kun vastaperustetun museon alkupääomaa koottiin. Arkisto on hyvässä järjestyksessä vuosittain ja aakkosittain tilaajien mukaan järjestettynä. Tämän lisäksi kokonaisuuteen kuuluu vähemmän hyvässä järjestyksessä ollut elokuva-aineisto: vedospaperilaatikoihin elokuvittain pakatut negatiivit, pinnakkaisvedokset, elokuvien levittäjille ja medialle lähetetyt mallivedokset sekä niin kutsuttuja kaappikuvia. Kun Valokuvataiteen museolla vuonna 2026 järjestettiin stillkuvaaja Malla Hukkasen näyttely, esiteltiin ensimmäisen kerran museon historiassa stillkuvausta genrenä. Näyttelyn yhteyteen päätettiin kuratoida pieni otos Söderholmin stillkuvia, ja järjestää tämä Ruususen unta uinunut kokonaisuus vihdoin löydettävään ja käytettävään muotoon.

Börje Söderholm Laatukuva –kuvaamonsa toimistossa vuonna 1960. SVM
Elokuva-ala kiehtoi Börje Söderholmia jo nuoresta pojasta lähtien. Hän hakeutui jo teinipoikana Paramount Filmsin ja lyhyt- ja mainoselokuvia tuottaneen Filmisepon palvelukseen. Jälkimmäisessä hän toimi filmivuokraajana ja mainos- ja filmipäällikkönä 1940-luvun puolivälistä lähtien. Fennada-Filmin pariin Börje lienee hakeutunut 1950-luvun lopulla. Vuonna 1950 perustettu Fennada oli yksi kolmesta suuresta elokuvatuotantoyhtiöstä Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin ohella. Se tuli tunnetuksi erityisesti suomalaisen kirjallisuuden klassikoiden filmatisoinneista. Fennada pyrki olemaan ehkä hiukan taiteellisesti kunnianhimoisempi kuin kilpailijansa, vaikka toisaalta sekin tuotti valtavan määrän nopeasti kyhättyjä farsseja ja komedioita.

Asessorin naishuolet –elokuvan kuvauksista, 1958. Ohjaus Lasse Pöysti. Börje Söderholm / SVM
Elokuva-ala oli noina vuosikymmeninä valokuvajaalle mitä antoisin työnantaja. Vaikka helposti luulisi, ettei elokuvatuotannoissa ole niin paljon tehtävää valokuvaajalle, on stillkuvaajan työnkuva todella monipuolinen. Iso syy siihen, miksi stillkuvausta käsittelevä näyttely haluttiin tehdä onkin se, että elokuvien stillkuvaajat ovat jääneet pitkälti vaille ansaitsemaansa huomiota. Fennada-elokuvien krediiteissä Söderholmia ei ainakaan suurimmassa osassa elokuvia mainita lainkaan. Usein ajatellaan, että leffojen markkinoinnissa käytetyt stillkuvat ovat vain negaruutuja elokuvafilmiltä, mutta näin ei ole. Elokuvafilmi on nimensä mukaisesti kinokokoa, eli hyvin pientä filmiruutua, ja sen jatkokäyttö, esimerkiksi suurennosten tekeminen on tunnistettu hankalaksi jo elokuvan alkutaipaleelta.
Useimmiten stillkuvat kohtauksista otetaan varsinaisen elokuvauksen jälkeen, eli stillkuvaaja tavallaan lavastaa kohtauksen uudelleen ja pyytää näyttelijöitä asettumaan takaisin samoille sijoilleen. Stillkuvaussessio on ilmeisesti usein ollut näyttelijöiden ja muun kuvausryhmän mielestä hiukan ärsyttävä lisäkierre, eikä stillkuvien ottamiselle varata juurikaan aikaa – vain muutama minuutti ennen siirtymistä seuraavaan kohtaukseen. Näin ollen stillkuvaajan on oltava hyvin perillä elokuvan käsikirjoituksesta. Hänellä täytyy olla jo etukäteen käsitys siitä, mitkä kohtaukset ovat avainkohtauksia, ja mistä kuvakulmista ja miltä etäisyydeltä mikäkin kohtaus on parhaiten edukseen.
Mikä sitten tekee hyvän stillkuvan? Voi sanoa, että se kiteyttää jotain olennaista koko elokuvasta. On sanottu, että stillkuvaajan linssin läpi koemme ja muistamme elokuvien ikonisimmat kohtaukset ja kasvot.

Yksi avainkohtauksista Kaasua, komisario Palmu! –elokuvassa. Ohjaus Matti Kassila, 1961. Börje Söderholm / SVM

Stillkuva näyttelijä Liisa Nevalaisesta Punainen viiva –elokuvassa oli Söderholmin omia suosikkeja. Ohjaus Matti Kassila, 1959. Börje Söderholm / SVM

Pentikulman punaisia viedään sorakuopalle teloitettavaksi Täällä Pohjantähden alla –elokuvassa. Ohjaus Edvin Laine, 1968. Börje Söderholm / SVM
Stillkuvan kukoistusaikaa oli elokuvan kultakausi ylipäätään, sotien molemmin puolin, jolloin elokuva nousi suureksi kansanhuviksi eikä televisioita vielä juurikaan kodeissa ollut. Toisen maailmansodan jälkeen elokuvia tuotettiin Suomessa valtavia määriä. Filmiyhtiöt puskivat markkinoille elokuvia toisensa perään, ja edelleen vallalla oleva käsitys klassisesta Suomi-elokuvasta syntyi. Isoin tuottaja oli Suomen Filmiteollisuus, joka julkisti 1950-luvulla noin kymmenen elokuvaa vuosittain. Vuosi 1955 oli ennätysvuosi: kotimaisia ensi-iltoja oli yli 30. On arvioitu, että Suomessa tuotettiin näinä vuosina enemmän elokuvia suhteessa väkilukuun kuin missään muualla maailmassa.

Hämeen Kino, Hämeenlinna, 1950. Börje Söderholm / SVM

Bio Maxim, Helsinki, 1962. Börje Söderholm / SVM
Joka taajamassa oli elokuvateatteri, ja kaupungeissa useita: esimerkiksi Helsingissä toimi 1950-luvulla kymmeniä elokuvateattereita. Stillkuvien näkyvintä käyttöä olivat elokuvateatterien sisäänkäyntien yhteydessä olleet vitriinit eli kuvakaapit, joihin koottiin tulevista ja parhaillaan pyörivistä elokuvista noin kuuden-kahdentoista kuvan mininäyttelyitä. Nämä olivat aikansa ennakkomainontaa, jonka ovat nykyään korvanneet ennen elokuvanäytöstä salissa pyörivät trailerit. Isojen kaupunkien kivijalkateatterien näyteikkunat ja kuvakaapit muodostuivat kiehtovaksi osaksi modernia kaupunkikuva. Etenkin maaseudulla, missä näyteikkunoita oli vähemmän, kuvakaapit olivat mielikuvitusta kutkuttava ikkuna suureen maailmaan, fantasiaan ja seikkailuihin. Niiden ympärillä kävi ennen ensi-iltaa kova kuhina, etenkin jos kuvissa vilahti hiukankaan paljasta pintaa. Alastomuus ja erotiikka ylipäätään olivat sallitumpia elokuvan yhteydessä julkaistuissa valokuvissa, kuin vaikkapa sanomalehtikontekstissa.

Jukola, Lappeenranta, 1950. Börje Söderholm / SVM

Kaappikuva elokuvasta Kaasua, komisario Palmu! Ohjaus Matti Kassila, 1961. Börje Söderholm / SVM
Stillkuvat ja filmitähtien muotokuvat levisivät toki myös suosittujen elokuvalehtien sivuilla, joista tunnetuin oli Elokuva-Aitta. Muita kuvien leviämisreittejä olivat muun muassa posti- ja keräilykortit. Samoin elokuvajulisteet pohjautuivat useimmiten still- ja muotokuviin. Usein hyvä stillkuva toimi myös tähtipotrettikuvana, joita käytettiin tähtikultin luomiseen.

Tauno Palo antamassa nimikirjoituksia Elokuva-Aitan keräilykuviin vuonna 1957. Börje Söderholm / SVM

Iskelmäketju –elokuvan tähti Viola Talvikki. Ohjaus Hannes Häyrinen, 1959. Börje Söderholm / SVM
Elokuvien markkinointikuvien valinta meni käytännön tasolla niin, että Söderholm valitsi käyttöön lähtevät stillit tekemällä negatiiveista pinnakkaisvedokset. Hän suunnitteli kaappikuvarajauksen jo pikku vedokseen, ja merkitsi tussilla pinnakkaisarkkiin omasta mielestään onnistuneet otokset. Valitsemistaan ruuduista hän valmisti 9x12 cm -koon vedoksia, joita hän on nimennyt laatikoiden kyljissä ”mallikuviksi”. Kuvat ovat todennäköisesti niitä, joita hän näytti tuotantoyhtiölle ja lähetti lehtiin. Yhdessä tuotanto- ja levitysyhtiön kanssa valituista kuvista vedostettiin 24x30-senttisiä kaappikuvia, joissa on aina Fennadan ja Adams-filmin logot painettuna. Nämä kuvat toimitettiin elokuvateattereille, ja ilmeisesti teatterin henkilökunnan vastuulle jäi kuvien sommittelu kuvakaappeihin.

Pinnakkaisarkki Täällä Pohjantähden alla –elokuvan stilleistä, 1968. Börje Söderholm / SVM
Stillkuvien ottamisen lisäksi kuvaajan työhön elokuvatuotannoissa kuului paljon muutakin. Kuvaaja kävi esimerkiksi ottamassa kuvat kuvauspaikoilta etukäteen, jos luvassa oli ulkokuvauksia. Näin voitiin suunnitella kohtauksen kuvakulmia, kuvausryhmän sijoittelua paikalle ja niin edelleen. Myös elokuviin sopiviksi katsottuja eksteriöörejä ja interiöörejä stillkuvaaja kävi kuvaamassa, ja näiden perusteella rakennettiin lavastettuja ympäristöjä studioon ja myös ulkotiloihin. Fennada-Filmillä varsinaisia ulkokuvauksia tehtiin aineiston perusteella lopulta yllättävän vähän. Paljon operoitiin studiossa kuvasuurennosten kanssa, jotka oli otettu kaupunkimiljöössä.

Punainen viiva –elokuva (1959) tapahtuu suurimmaksi osaksi Korpiloukko –pientilalla, joka elokuvassa oli Söderholmin Lieksassa ottamien kuvien perusteella Viikkiin rakennettu lavaste. Luultavasti lavasteen rakentamiseen päädyttiin siksi, että koko työryhmän kuljettaminen ja majoittaminen Lieksaan olisi ollut liian kallista. Kohtauksia kuvattiin myös studiossa, siten että taustalla oli suurennos Lieksassa otetusta valokuvasta ja kohtaukseen saatettiin sirotella tekolunta tikkailta käsin. Fennadan studio toimi Kulosaaressa vanhassa tennishallissa, isossa puurakennuksessa, jossa oli korkea kaareva katto. Sinne saattoi rakentaa hyvin monipuolisia lavasteita. Börje Söderholm / SVM

Myös esimerkiksi Syntipukki –elokuvan (1957) kaupunkimiljöössä tapahtuvia kohtauksia lavastettiin studioon. Kohtauksessa Sampo –tavaratalon johtaja ja kemikalio-osaston myyjä, joiden väärinkäsityksiin perustuvaa romanssiaan elokuva pitkälti kuvaa, ovat ajelulla Helsingin keskustassa. Kuva paljastaa, että oikeasti edes autoa ei ollut olemassa, ja tuomiokirkkomaisema perustuu Söderholmin ottamaan valokuvaan ja siitä tehtyyn suurennokseen. Ajelukohtauksessa näkyy muitakin katunäkymiä, kuten takana oleva kuvasuurennos. Börje Söderholm / SVM

Komisario Palmu –elokuvista tuttu Sofiankadun poliisiaseman näkymä tuomiokirkolle on lavastettu. Tämän Palmu-fanit ovat huomanneet jo kauan sitten: tuomiokirkon kellossa on aina sama aika, eikä oikeasti Sofiankadulla sijainneen poliisiaseman ikkunoista avaudu tällaista näkymää. Börje Söderholm / SVM

Toki ulkokuvauksiakin tehtiin, ja usein Helsingin näkymät ja kaupungin muutos tallentuivat hauskalla tavalla Fennada-elokuviin. Justus järjestää kaiken –komediassa (1960) Justus (Lasse Pöysti) asuu purettavassa puurakennuksessa, jota esitti elokuvassa Kolmannen linjan ja Suonionkadun kulmasta elokuvanteon aikaan purettu talo. Börje Söderholm / SVM
Toinen tärkeä osuus stillkuvaajalla elokuvatuotannoissa oli erilaisten rekvisiittakuvien ottaminen. Elokuvissa valokuvia tarvittiin erinäisiin tarkoituksiin, ja nämä kuvat otti ja valmisti haluttuun muotoon stillkuvaaja hyvissä ajoin ennen elokuvan kuvaamista.

Tähdet kertovat, komisario Palmu –elokuvassa (1962) Tähtitorninmäeltä löytyy ruumis, joka on ilmiselvästi murhattu ja Palmun porukka ryhtyy asiaa selvittämään. Elokuvassa rikospaikkakuvien ottaja on Pentti Siimeksen esittämä toimittaja Nopsanen, mutta oikeasti kuvat ruumiiksi maskeeratusta näyttelijästä otti Söderholm. Börje Söderholm / SVM

Näitä kuvia painettiin sanomalehtiin, joita elokuvaa varten valmistettiin, ja joita murharyhmä elokuvassa lukee. Börje Söderholm / SVM

Komediassa Syntipukki tavaratalon johtajan huoneessa nähdään kehystetyt potretit johtajan esi-isistä, jotka ovat niin ikään toimineet perinteikkään Sampo-tavaratalon johtajina. Söderholm otti kehystettyjä vedoksia varten muotokuvat eri tavoin maskeeratusta näyttelijä Rolf Labbartista, ja käsitteli ne edeltävien vuosikymmenten tapaan vedostetuiksi muotokuviksi. Börje Söderholm / SVM

”Vanhinta” muotokuvaa on tarkoituksellisesti haalistettu – seinällä roikkuva valokuvahan haalistuu oikeastikin vuosikymmenten kuluessa. Kuva, jota Labbart osoittaa, on käsitelty näyttämään vinjetoidulta, mikä oli 1900-luvun alussa muodikas piirre ateljeemuotokuvissa. Börje Söderholm / SVM

Justus järjestää kaiken –komediassa Lasse Pöystin esittämä Justus haastaa nyrkkeilijä ”Tiikerin”, ja hakeutuu kyseiseen tapahtumaan tämän julisteen nähtyään. Börje Söderholm / SVM

Maalattua julistetta varten Söderholm kuvasi nyrkkeilijää näytelleen Kullervo Kalskeen studiossa nyrkkeilijäksi maskeerattuna. Börje Söderholm / SVM
Stillkuvaajan arkisto kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia elokuvan teosta, sekä rajaamattomien negatiivien paljastaessa käyttökuvan ulkopuolelle jäänyttä todellisuutta, että elokuvanteon dokumenttikuvien kautta. Stillkuvat tosiaan rajattiin kaappikuvaformaattiin, joka oli suorakaiteen muotoinen, usein vaakakuva. Rajauksen ulkopuolelle jää hauskoja yksityiskohtia lavastuksista, jotka toki näkyvät 6x6-koon negatiiveissa. Tämä seikka tarjoaa hyvin kiinnostavaa tutkittavaa esimerkiksi elokuvalavastamisesta tai elokuvatuotannoissa käytetystä tekniikasta.

Syntipukki –elokuvassa Sampo –tavarataloa näyttelevä Stockmannin tavaratalo rajattiin elokuvaakin kuvatessa siten, että Stockan valokirjaimet eivät näy. Börje Söderholm / SVM

Syntipukki –elokuvan ravintolainteriöörin lavaste paljastuu negatiivissa, jossa tavaratalon johtaja ja kemikalio-osaston myyjä ovat treffeillä. Börje Söderholm / SVM

Usein lavastetun interiöörin paljastaa negatiivissa pieni yksityiskohta, kuten Tähdet kertovat, komisario Palmu –elokuvan kuvassa majuri von Vadenblickin kartanointeriöörikuvassa. Börje Söderholm / SVM
Yksi tärkeä osa stillkuvaajan työtä on elokuvatuotannon ja työryhmän kuvallinen dokumentointi, ihan tarkoituksellakin. Elokuvatuotantoonhan liittyy ilmeisen paljon odottelua ja luppoaikaa, sillä välin kun seuraavaa kuvattavaa kohtausta järjestellään. Tällöin stillkuvaajalla on hyvää aikaa näpsiä työkuvia tai ikuistaa työryhmän ajanviettoa.

Kuva elokuvan Sotapojan heilat kuvaustauolta, jolla nuoret näytteliljät huvittelivat hyppimällä hiekkakuoppaan. Tommi Rinteen tyylinäyte. Ohjaus Aarne Tarkas, 1958. Börje Söderholm / SVM

Kirjailija Ilmari Kianto ja ohjaaja Matti Kassila Punainen viiva –elokuvan kuvauksissa Romppasen perheen tuvassa. Tupainteriööri rakennettiin Fennadan studiolle. Börje Söderholm / SVM

Punainen viiva –elokuvaa varten Viikkiin rakennettu Korpiloukko –mäkitupamiljöö. Börje Söderholm / SVM

Rengon Pyhän Jaakon kirkossa kuvattiin Punaisen viivan kohtauksia. Kirkossa oli riittävästi tilaa kamera-ajoille, ja kuvausta saattoi suorittaa lehtereiltä. Börje Söderholm / SVM

Punaisen viivan hourejakson lavasteet ja kuvaustekniikkaa Fennadan studiolla Kulosaaressa. Börje Söderholm / SVM

Rengon kirkonkylällä ei ollut riittävästi lunta Punaisen viivan tarpeisiin talvella 1958-1959. Börje Söderholm / SVM

Iskelmäketju –elokuvassa (1959) esiintynyt yhdysvaltalainen lauluyhtye Delta Rhythm Boys kahvitauolla Kulosaaren studiolla. Börje Söderholm / SVM

Kaasua, Komisario Palmu –elokuvassa (1961) merkittävä tapahtumapaikka, rouva Skrofin kotitalon portaikkokin rakennettiin studioon. Kuvaustelineellä mm. ohjaaja Matti Kassila. Börje Söderholm / SVM

Ympyrä sulkeutui stillkuvaajankin työrupeamassa, kun elokuva sai ensi-iltansa. Kuvassa presidenttipari Urho ja Sylvi Kekkonen nousevat elokuvateatteri Bristolin portaita Helsingin Aikatalossa ohjaaja Edvin Laineen kanssa Täällä Pohjantähden alla –elokuvan kutsuvierasensi-illassa 12.9.1968. Börje Söderholm / SVM
Stillkuvaaja on tärkeä osa elokuvatuotannon työryhmää, jonka työpanoksesta jää näkyvä jälki, mutta silti hän ei suinkaan loista tekijyytensä vuoksi. Hyväkin stillkuva on aina lopulta elokuvaajan näkemys, jonka stillkuvaaja toistaa – valaistus ja kompositiot luotiin elokuvaajan tarpeisiin. Stillkuvaaja on elokuvatuotannon työmyyrä ja kompromissien tekijä, joka sovittelee oman työnsä muun työryhmän ehdoilla. Verrattuna studiokuvaamiseen stillkuvaus on työlästä, mutta antoisaa – useimmiten yksinäistä työtä tekevä valokuvaaja pääsee harvoin osaksi työryhmää.

Iskelmäketju, 1959. Ohjaus Hannes Häyrinen. Börje Söderholm / SVM
Fennada-Filmin tuottamat elokuvat, joiden valokuvat Söderholm kuvasi:
Syntipukki, 1957. Ohjaus Matti Kassila
Asessorin naishuolet, 1958. Ohjaus Lasse Pöysti
Sotapojan heilat, 1958. Ohjaus Aarne Tarkas
Punainen viiva, 1959. Ohjaus Matti Kassila
Iskelmäketju, 1959. Ohjaus Hannes Häyrinen
Justus järjestää kaiken, 1960. Ohjaus Lasse Pöysti
Kultainen vasikka, 1961. Ohjaus Ritva Arvelo
Kaasua, komisario Palmu, 1961. Ohjaus Matti Kassila
Tähdet kertovat, komisario Palmu, 1962. Ohjaus Matti Kassila
Sissit, 1963. Ohjaus Mikko Niskanen
Hopeaa rajan takaa, 1963. Ohjaus Mikko Niskanen
Rakkaus alkaa aamuyöstä, 1966. Ohjaus Jarno Hiilloskorpi
Täällä Pohjantähden alla, 1968. Ohjaus Edvin Laine
Olemme koonneet Finnaan kokonaisuuden Börje Söderholmin elokuva-aiheisia valokuvia. Käy tutustumassa!
Teksti: amanuenssi Leena Sipponen, lokakuu 2026
Lähteet:
Laine, Kimmo; Santakari, Minna; Seitajärvi, Juha; Hupaniittu, Outi; Römpötti, Tommi; Seppälä, Jaakko (toim.): Unelmatehdas Kulosaaressa. Fennada-Filmi Oy:n tarina. SKS, 2026
Finler, Joel W.: Hollywood Movie Stills. Art and Technique in the Golden Age of the Studios. Titan Books, 2012
elonet.fi