Filmikuvauksen väistyminen digikuvauksen tieltä on yksi valokuvan historian isoimpia murroksia. Digitaalisen valokuvauksen tekniikkaa kehiteltiin jo 1970-luvun puolivälistä alkaen, mutta varsinainen murros nähtiin 1990-luvulla. Ensin digistä kiinnostuivat lehtikuvaajat ja mainoskuvaajat, seuraavaksi taiteilijat ja lopulta 2000-luvun taitteessa suuri yleisö. Valokuvataiteen museon kokoelmiin syntyperäistä digikuvaa on tallennettu aika paljonkin ammatikseen valokuvan parissa työskenteleviltä, mutta valokuvauksen harrastajien ja satunnaisten näppäilijöiden varhaiset digikuvat loistivat poissaolollaan. Tätä aukkoa paikkaamaan järjestimme keruun digitaalisten kuvien keruualustallamme Taskualbumilla. Pyysimme yleisöltä kuvien lisäksi muistoja ja ajatuksia digiin siirtymisestä.
Nimimerkki Saija, 2002-2003: Suomussalmen yö. "Kuva on otettu IRC-galleriaan kännykällä, mallia en muista." Suomen valokuvataiteen museo
Keruussamme keskityimme varhaiseen digiin 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun, aikaan ennen sosiaalista mediaa ja sen aiheuttamaa jättimäistä muutosta valokuvan roolissa viestintävälineenä. Halusimme ennen kaikkea tietää, millaisista syistä ihmiset siirtyivät filmistä digiin ja miten digikuvaus muutti heidän valokuvaamistaan. Hiukan epäilytti, mahtavatko ihmiset osallistua ja ryhtyä etsimään vanhoja digejään kovalevyiltä, cd:iltä tai pilvipalveluista, mutta ilahduttavan moni innostui. Saimme yli 700 valokuvaa neljältäkymmeneltä lahjoittajalta, ja näistä tallensimme pysyvästi 136 kuvaa.
Nimimerkki tanpu, 2004: Ollie kolmosista. "Kuva on otettu digipokkarilla. Valo- ja videokuvaus kuului skeittikulttuuriin olennaisesti." Suomen valokuvataiteen museo
Digiin siirtyivät luonnollisesti ensimmäisinä ne, jotka olivat kiinnostuineita viimeisimmästä tekniikasta. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin digitaaliset kamerat, kuvan laatu, kuvankäsittelyohjelmat ja kuvien säilytys- ja jakamismahdollisuudet kehittyivät huimaa vauhtia. Halpojen digipokkarien ja ensimmäisten kamerakännyköiden myötä digikuvauksesta tuli valtavirtaa 2000-luvun puoleen väliin mennessä.
Nimimerkki pni, 2003: Kadunvaltaus. "Lahjoittamani kuvat ovat otettu Canon PowerShot G1 ja G3, sekä EOS10D kameroilla. Olen valokuvannut 1980-luvun puolesta välistä saakka ja myös opiskellut alaa. Digikuvaus oli vain yksi uusi ulottuvuus valokuvien aikaansaamisen kontekstissa." Suomen valokuvataiteen museo
Se, että kuvia saattoi ottaa lähes rajattomasti verrattuna 24 tai 36 kuvaruudun filmiin, oli kyselyvastausten perusteella suurin syy hankkia digikamera. Siinä missä filmikameralla kuvatut kuvat näki vasta kehitysprosessin jälkeen, nyt kuvan näki kameran ruudulta heti räpsäisyn jälkeen, ja epäonnistuneen kuvan saattoi poistaa. Filmin osto- ja kehittämiskustannukset olivat rajoittaneet kuvaustilanteita, ja kuvaruutujen rajallinen määrä oli pakottanut harkitsemaan, mitä kuvattiin. Filmiä ostettiin usein vain tiettyä tapahtumaa varten, ja kuviin haluttiin tallentaa muistoja tärkeistä tilanteista. Digikameralla tuli paitsi kuvattua enemmän arkielämää, myös hulluteltua ja tehtyä enemmän kokeiluja. Kysymykseen “miten digitaalisuus muutti valokuvaamistasi” saimme seuraavanlaisia vastauksia:
Kuvien määrä lisääntyi räjähdymäisesti.
Tuli otettua herkemmin enemmän kuvia, ehkä myös enemmän arkisista tilanteista.
Aloin kuvata enemmän spontaanisti.
Muistan ottaneeni enemmän "kokeellisia" kuvia joissa leikin valotusajalla, erilaisilla efekteillä jne.
Otin kuvia reilusti enemmän ja ihan mistä sattuu koska ei tarvinnut enää stressata suoria kustannuksia.
Kuvia pystyi ottamaan yhdestä jutusta paljon enemmän saadakseen sen hyvän, kun kustannukset laskivat murto-osaan.
Enemmän otettuja kuvia, vähemmän harkintaa, enemmän eksperimentointia, vähemmän fyysisiä kopioita, digitaalista julkaisua.
Digitaalisuudessa oli hienoa se, että tulokset näki heti. Samoin se, ettei tarvinnut kalliita filmejä, vaan sai kuvata sydämen kyllyydestä. Valkotasapainon kanssa painiminen helpottui.
Nimimerkki TL, 2004: Makkaran paistelua Saimaalla. "Lahjoittamani kuvat on otettu Panasonic Lumix DMC-FZ2 ja Minolta DiMAGE E203 -kameroilla. Filmille kuvaus loppui, kun tarpeeksi laadukkaita kuvia pystyi ottamaan digitaalisesti ja muokkaaminen helpottui. Niistä on tehty kuvakirjoja." Suomen valokuvataiteen museo
Kuvalahjoitusten sisältöä analysoidessamme tulimme tulokseen, että harrastaja- ja näppäilykuvaajilla suosituimmat aiheet ovat pysyneet aina samoina tekniikasta riippumatta: läheiset, lemmikit, lomamatkat ja seesteiset maisemat toistuvat.
Nimimerkki Samppaaa, 2003: Kissat. "Olen kuvannut pääasiassa HP:n digikameroilla. Osa kuvista myös teetetty valokuviksi." Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki pj, 2003: Botanic garden, Wellington, NZ. "Kuvattu Canon A400 -kameralla." Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki Marabusa, 2004: Juhannus. "Kuva on otettu Hp Photosmart C 945 -kameralla." Suomen valokuvataiteen museo
Digiin siirtymisen aikakausi näkyy aineistossa selvimmin hiukan käsitellyissä kuvissa ja erilaisissa tekniikkakokeiluissa. Käsite selfie syntyi ja etenkin nuoremmat kuvaajat omaksuivat sen nopeasti. Digi salli huvittelun myös lavastettujen kuvaustilanteiden muodossa.
Nimimerkki Nepulss, 2005: Maalla. "Selfie maalla Seinäjoella. Opettelin käyttämän Adobe Photoshopia." Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki pni, 2003: Iltauinti. Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki APN201, 2002: Hupsuttelua. "Lavastettu kuva poikamieselämästä. Kuvissani on käytetty kameroita Minolta Dimage 71, Samsung digimax 130, Olympus C2020Z jne. Digitaalisuus vapautti kokeilemaan." Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki APN201, 2002: Joulukalenteri. "Kuva Liemi ry:n joulukalenteria varten." Suomen valokuvataiteen museo
Lahjoitetuissa kuvissa näkyy paljon arkisia tilanteita – aiheita, joihin filmiaikana käytettiin ehkä ne pari lomamatkasta kuvaamatta jäänyttä ruutua. Arkipäivän digitalisoitumisen murroskautta tietokoneineen ja matkapuhelimineen on myös haluttu dokumentoida digikameroin.
Nimimerkki Jarska, 2000: En syö enää. "Ensimmäistä kertaa digikamera lainassa Kamerakerholta. Kuvilta en paljoa odottanut, lähinnä kokeilua. Korppu laitettiin kameraan, johon kuva tallentui. Poika väsyneenä iltapalalla." Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki Piritams, 2000: Nuori nainen tietokoneella. "Nuori nainen harjoittelee digikuvien siirtoa tietokoneelle. Tuohon aikaan olen teettänyt vielä kuvia paperille ja pikkuhiljaa jakanut, kun kanavia on löytynyt." Suomen valokuvataiteen museo
Nimimerkki uusijani, 2002: Linuxin asennusta kannettavaan tietokoneeseen. "Debian GNU/Linux 2.2 ("potato") asentumassa DECin 486-suorittimella pyörivään kannettavaan. Asennus käynnistettiin muistaakseni 3,5 tuuman levykkeeltä, mutta enin osa paketeista ladattiin käynnistyksen jälkeen internetistä, jota varten piti asentaa PCMCIA-laajennuskortti, jossa oli ethernet-sovitin (musta hiiren näköinen mokkula kuvassa). Kuva on otettu Sony Cybershot DSC-S30 -kameralla." Suomen valokuvataiteen museo
Harvaa lahjoitetuista kuvista oli käsitelty mitenkään. Digitaaliset kuvankäsittelyohjelmat kiehtoivat kyllä:
Ehkä vielä tärkeämpänä ne labran mahdollisuudet tulivat itselle.
Yhtä kuvaa on käsitelty muuttamalla taustan väriä vaaleammaksi. Adobe Photoshopilla halusin kokeilla jotain uutta.
Nikonin mukana tuli alkeellinen ohjelma, joka selkeästi opetti kuvankäsittelyn perusteet. Käsittelyni kohdistuu kuvan sanoman ja sisällön selkeyttämiseen ja visuaaliseen parantamiseen mutta ei aihesisällön muuttamiseen.
Nimimerkki kirsikka, 2004: Risteilyllä. "Suurinta osaa kuvista ei ole käsitely muuten kuin ehkä resoluutiota pienentämällä, jotta kuva näytti kivemmalta IRC-Galleriassa. Joihinkin kuviin on tehty värikorjailua ja blurrausta myöhemmin, koska halusin fokusoida kuvissa tiettyjä asioita (usein itseäni)." Suomen valokuvataiteen museo
Ensimmäiset digikamerat ja etenkin ensimmäiset kamerapuhelimet tuottivat varsin vaatimatonta pikselikokoa. Varhaisista digikuvatiedostoista on melko mahdotonta saada aikaan kirjapainolaatuisia tai edes näyttelykokoisiksi tulosteiksi soveltuvia kuvia. Yleensä toivomme kokoelmiimme tallennettavilta kuvilta hyvää teknistä laatua, oli kuvausmenetelmä mikä tahansa. Varhaisen digikuvan keruun tapauksessa rajallinen laatu on oletusarvo, ja kokoelmakuvina ne rikkaine kontekstitietoineen kertovat ennen muuta käännekohdasta valokuvahistoriassa.
Tomi Kaartama: Dali mäyräkoirassa. "Kuvattu joko Konica KD-300Z:llä tai Nokia 6600 -puhelimella." Suomen valokuvataiteen museo
Varhaisen digikuvan keruu toteutetiin vuosina 2023-2024. Kuvan lahjoittamisen yhteydessä yleisöltä kysyttiin seuraavat kysymykset:
Mihin kuva on tallennettu?
Miksi kuva on sinulle tärkeä?
Millä laitteella kuva on otettu?
Miksi kuva on säilynyt tähän päivään asti?
Milloin ja miksi aloitit digikuvaamisen?
Miten digitaalisuus muutti valokuvaamistasi?
Miten olet käyttänyt, näyttänyt tai jakanut kuvaa?
Onko kuvaa käsitelty? Jos on, niin miten ja miksi?
Lähteet ja lisätietoa:
Merja Salo & Sari Karttunen: Jokapaikan valokuva. Suomalaisen valokuvauksen digitalisoituminen 1992-2015. Aalto ARTS Books, 2015.
Taskualbumi -keruualustasta SVM:n verkkosivuilla
Varhaisen digikuvan keruu -kokoelma Finnassa
