Syyskuussa Suomen valokuvataiteen museossa avautuva näyttely Näkymätön rotu tarkastelee, miten valokuva ja visuaalinen kulttuuri ovat ylläpitäneet ja normalisoineet rasismia sekä muokanneet käsitystä ihmisyydestä rodullistettuna ilmiönä. Ryhmänäyttelyssä on mukana 35 teosta 18 taiteilijalta sekä yli 20 kuvaa museon kokoelmista.
Näkymätön rotu -näyttelyn keskiössä on Valkoisuuden käsite. Valkoisuus on muokannut tapaamme katsoa ja ymmärtää maailmaa niin syvästi, että siitä on tullut lähes ihmisyyden synonyymi – rakenne, johon muuta rodullisuutta verrataan. Näyttely nostaa esiin sen, miten Valkoisuus on oikeuttanut vallan ja resurssien epätasaista jakautumista ja miksi sen näkyväksi tekeminen on välttämätöntä.
“Rasismista puhuttaessa keskitytään harvoin Valkoisuuteen ja siihen, mitä se rakenteena tarkoittaa. Myös siitä, millainen rooli valokuvalla on ollut rasistisen yhteiskunnan ylläpidossa on keskusteltu kansainvälisestikin harvinaisen vähän. Rasismin ollessa nousussa sekä Suomessa että Euroopassa laajemmin, on meille valokuvan vastuumuseon edustajina tärkeää nostaa esiin näiden asioiden välisiä yhteyksiä”, sanovat näyttelyn kuraattorit Päiviö Maurice Omwami ja Orlan Ohtonen Valokuvataiteen museosta.
Näkymätön rotu -näyttely tuo Suomeen ensimmäistä kertaa esille teoksia kansainvälisesti merkittäviltä taiteilijoilta, kuten Rene Matić, Kahlil Joseph ja Sim Chi Yin.
Museoilla ja arkistoilla on keskeinen rooli käsityksessämme yhteiskunnasta. Suomen valokuvataiteen museo kerää ja tallentaa valokuvakulttuuria Suomessa ja luo siten jatkuvasti uusia tulkintoja historiasta. Näyttely tuo näkyviin, miten myös arkistot ja kokoelmat kantavat Valkoisuuden vaikutuksia.
Muistiorganisaatioiden kokoelmissa on pyritty lisäämään rodullistettujen vähemmistöjen näkyvyyttä, mutta samalla jako rodullistettuihin ja Valkoisiin on usein vahvistunut. ”Suomalaisten museoiden luettelointitiedoissa kuvailtavien ihmisten Valkoisuus on ollut vaiettu olettamus, ominaisuus, jota ei erikseen tarvitse mainita. Näyttelyhankkeen johdosta olemme tarkastelleet kriittisesti omien luettelointikäytäntöjemme rakenteellista Valkoisuutta ja tehneet toimenpiteitä niiden yhdenvertaistamiseksi”, sanoo Valokuvataiteen museon kokoelmaintendetti Max Fritze.
Näyttely kutsuu todistamaan Valkoisuuden tuottamaa eriarvoisuutta. Häpeän sijaan se kehottaa lähestymään syyllisyyttä rakentavana tunteena, joka paljastaa epäoikeudenmukaisuudet ja avaa tietä kohti korjaavia tekoja.
Valkoisuus kuvakulttuurin rakenteena
Valokuvalla on ollut merkittävä rooli Valkoisuuden rakentajana ja ylläpitäjänä. Kuvalliset teknologiat ja arkistot ovat tukeneet rodullisia hierarkioita ja kolonialistisia käsityksiä.
Arthur Jafan (s. 1960) The White Album on 29-minuuttinen visuaalinen mixtape, joka tutkii Valkoisuuden ja Valkoisten ihmisten välisiä eroja ja erotteluja. Teos esittää väkivallan ja vihan tekoja, jotka kumpuavat performatiivisesta Valkoisuudesta.
Minna L. Henrikssonin (s. 1976) teos Sensitometrinen koe Polaroidilla paljastaa valokuvausteknologioiden rakenteellista rasismia. Seinäpiirros Nordic Race Science (2016–) kartoittaa Pohjoismaisen rotutieteen verkostoja vuosilta 1850–1945.
Äärioikeiston kuvasto ja ideologiat
Visuaaliset merkit, meemit ja kulttuuriset koodit voivat kätkeä sisäänsä ääriajattelua. Jakob Ganslmeierin (s. 1990) ja Ana Zibelnikin (s. 1995) videoveistos BEREITSCHAFT havainnollistaa, kuinka sosiaalisessa mediassa leviävät kuntoiluihanteet ja harmittomalta vaikuttava kuvallinen ilmaisu voivat kytkeytyä naisvihaan sekä äärioikeiston ja Valkoisen ylivallan ideologioihin. Rene Matić (s. 1997) käsittelee nationalismin ja Valkoisuuden poissulkevia ideologioita. Teos Many Rivers kertoo taiteilijan isän kautta rodullistamisen, luokkaerojen ja selviytymisen monisukupolvisen tarinan.
Identiteetti ja representaation merkitys
Kenellä on mahdollisuus tulla nähdyksi, ja millaisia tarinoita heidän kokemuksistaan kerrotaan? Näyttelyn taiteilijat tutkivat identiteettiä, diasporan kokemuksia ja representaation merkitystä vähemmistöille ja marginalisoiduille yhteisöille.
Nayab Noor Ikramin (s. 1992) teokset Jess ja Anjali tarkastelevat BIPOC- ja eteläaasialaiseen diasporaan kuuluvan Suomessa asuvan nuoren identiteetin rakentumista merkityksellisten elokuvahahmojen kautta.
Yujie Zhoun (s. 1997) teos An Oriental Girl syntyi taiteilijan havainnosta museon arkistojen parissa: aasialaisen diasporan edustukset Suomessa puuttuivat lähes täysin.
Elham Rahmatin (s. 1989) Questions For My Aunts purkaa yksinkertaistavia mielikuvia musliminaisista. Videoteos esittää keskustelua taiteilijan äidin, tätien ja isoäidin kanssa hijabiin liittyvistä kokemuksista Iranissa ennen ja jälkeen vuoden 1979 vallankumouksen.
Zanele Muholin (s. 1972) visuaalinen aktivismi tekee näkyväksi Mustien ja queer-yhteisöjen kokemuksia Etelä-Afrikassa.
Suomalaisuuden ja Valkoisuuden haastaminen 
Suomalaisuuden visuaaliset symbolit ovat usein rakentuneet Valkoisuuden ympärille. Raakel Kuukan (1955–2022) Rebekka ja kansallispuku sekä Karl Ohirin (s. 1983) Taiteilija joulupukkina nostavat esiin kysymyksen siitä, kuka voi edustaa suomalaisia perinteitä. Samaan aiheeseen kiinnittyy Erkki Raskisen (s.1947) valokuva Lola Odusoga kruunataan Miss Skandinaviaksi. Vaikka Valkoisuus on juurtunut syvälle suomalaiseen visuaaliseen kieleen ja representaatioihin, voidaan kuvastoa myös määritellä jatkuvasti uudelleen.
Mustien kehojen historia ja nykyisyys 
Kolonialismin perintö ja rodullistavat katseet ovat muokanneet tapoja, joilla Mustia kehoja on esitetty. Näyttelyn taiteilijat ottavat takaisin vallan oman kuvastonsa määrittelyssä ja rakentavat vaihtoehtoisia, monimuotoisia tarinoita historiasta ja nykyisyydestä.
Tayo Adekunlen (s. 1997) kuvasarja Reclamation of the Exposition #3 käsittelee Mustan naiskehon tuotteistamista, fetisointia ja seksualisoimista 1700- ja 1800-lukujen etnografisissa näyttelykuvissa.
Kahlil Josephin (s. 1981) BLKNWS on jatkuvasti päivittyvä videoteos ja käsitteellinen uutisohjelma, joka haastaa käsityksen uutisista puolueettomana ja neutraalina kuvauksena Mustasta elämästä ja kulttuurista.
Ima Iduozeen (s. 1989) After We Are Gone kartoittaa afrikkalaisen kulttuuriperinnön historiaa, muutoksia sekä tulevaisuutta, ja juhlistaa Mustan kulttuurin monimuotoisuutta.
Kolonialismin perintö ja vaihtoehtoiset historiat 
Arkistojen ja kuvastojen kautta kolonialismin historia jatkaa elämäänsä, ja taiteilijat vastaavat siihen luomalla vastakuvia ja vaihtoehtoisia kertomuksia.
Historioitsija Leena Lindellin tutkimus Matkailijayhdistyksen kuvakokoelmasta 1900-luvun alusta tuo esiin, kuinka valokuvaa hyödynnettiin Saamenmaan kolonisaatiossa ja Suomen valtiollisen identiteetin rakentamisessa. Lada Suomenrinteen (s. 1995) kuvasarja Gállábártniid jávri (Ensimmäisten saamelaisten järvi) haastaa museon kokoelman kolonialistiset saamelaiskuvat ja rakentaa vaihtoehtoista saamelaista valokuvahistoriaa.
Sim Chi Yinin (s. 1978) teos The Suitcase Is A Little Bit Rotten käsittelee Malesian siirtomaahistoriaa ja sen seurauksia taiteilijan suvussa. Vanhoihin taikalyhtydioihin tehdyissä taiteellisissa interventioissa menneet ja tulevat sukupolvet asettuvat samaan maisemaan, jossa väkivaltainen ja traumaattinen historia voidaan kuvitella uudelleen.
Näkymätön rotu
19.9.2025–8.3.2026
Suomen valokuvataiteen museo, Kaapeliaukio 3, Helsinki
Median vierailuaika näyttelyyn torstaina 18.9. klo 11–12
RSVP: jaakko.laasanen@fmp.fi
Kuvat:
1. Ana Zibelnik & Jakob Ganslmeier: Bereitschaft, 2024. Still-kuva teoksesta.
2. Arthur Jafa: The White Album, 2018. Still-kuva teoksesta. © Arthur Jafa. Courtesy of the artist, Gladstone, and Sprüth Magers.
3. Rene Matić: Destination/Departure, 2020. Courtesy: The Artist and Arcadia Missa, London.
4. Elham Rahmati: Questions For My Aunts, 2025. Still-kuva teoksesta.
5. Raakel Kuukka: Rebekka ja kansallispuku, 2003. Diptyykin oikea puoli. / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
6. Tayo Adekunle: Artefact 02, 2020.
7. Sim Chi Yin: The Suitcase Is A Little Bit Rotten, 2023. Yksityiskohta teoksesta.
