Valokuvataiteilijoiden liitto ja Suomen valokuvataiteen museo jakavat Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon yhdeksättä kertaa.
Vuoden valokuvataidekirja 2025 -palkinnon finalistit ovat:
Ulla-Maija Alanen: Veden horisontit
Natalia Kopkina: Liiketutkielma (Veen emo)
Juliana Irene Smith: Good Feelings Every Day
Finalistit valitsi raati, johon kuuluivat Sakari Tervo, näyttelytila Pitted Datesin perustaja ja yliopisto-opettaja (Aalto-yliopisto) sekä Mariia Niskavaara, kirjailija ja amanuenssi (Espoon modernin taiteen museo EMMA).
Molemmat raatilaiset ilahtuivat palkintoa tavoittelevien kirjojen monipuolisuudesta. ”Minua innosti tarjonnassa myös se, kuinka monella eri tavalla tarinallisuutta ja kertovuutta oli hyödynnetty”, Maria Niskavaara sanoo. ”Antaisin erityismaininnan Utu Pressille, jonka kirjoista yksi ylsi myös shortlistalle. Utu pitää yllä ja kehittää valokuvakirjojen traditiota hienolla energialla”, Sakari Tervo sanoo.
Palkinnon saajan valitsee Emma Bowkett, joka on FT Weekend Magazine -lehden valokuvajohtaja sekä valokuvauksen kuraattori ja yliopiston apulaisluennoitsija London College of Communicationissa (LCC).
Voittaja julkistetaan yleisölle avoimessa vapaan pääsyn tilaisuudessa torstaina 23.4. klo 17–19, Valokuvagalleria Hippolytessä (Yrjönkatu 8-10, sisäpiha).
Palkinnon saajalle ja finalisteille myönnetään rahapalkinnot: voittajalle 2000 euroa ja muille finalisteille 500 euroa.
Median edustajat voivat sopia kirjoihin tutustumisesta Valokuvagalleria Hippolytessä. Yhteystiedot löytyvät tiedotteen lopusta.
Vuoden valokuvataidekirja -palkinnon päämääränä on kannustaa korkeatasoisten valokuvataidekirjojen tekemiseen sekä herättää yleistä kiinnostusta valokuvataidekirjoja kohtaan. Palkinto myönnetään suomalaiselle tai Suomessa asuvalle valokuvataiteilijalle vuonna 2025 ilmestyneestä valokuvataidekirjasta. Vuoden valokuvataidekirja -palkinto nostaa kirjan esiin valokuvataiteen muotona ja itsenäisenä taideteoksena.
Valitsijaraadin esittelyt finalisteista:
Ulla-Maija Alanen: Veden horisontit
Teos omaksuu perinteisen valokuvakirjan muodon määrätietoisesti ja hallitusti. Kansi ei pyri näyttävyyteen, vaikka se kätkee sisäänsä yhden kirjan vaikuttavimmista hetkistä. Huolelliset materiaalivalinnat ja harkittu taitto rakentavat rauhallisen kokonaisuuden, jossa vuosien tutkimustyö tiivistyy visuaalisesti eheäksi ja paikoin koskettavaksi lopputulokseksi.
Perusteellinen taustoitus ankkuroi lumpeita esittävät valokuvat osaksi laajempaa keskustelua Suomen herkkien metsäjärviekosysteemien tilasta, tuoden teokseen painokkuutta. Kirjan näennäinen perinteisyys kääntyykin sen vahvuudeksi. Se hidastaa katsomista ja ohjaa lukijan tarkastelemaan tuttua aihetta uudella intensiteetillä. Muoto ja sisältö resonoivat keskenään hienovaraisesti mutta johdonmukaisesti.
Natalia Kopkina: Liiketutkielma (Veen emo)
Teoksen muoto kiinnittää ensimmäisenä huomion. Isokokoinen mutta samalla herkkä teos hyödyntää hienosti haurauden estetiikkaa. Ohut, kuultava paperi vastaa valokuvissa esitettyä vesiaihetta ja liikkeen hienovaraisuutta. Auringon kuluttamat kierrätyspaperit sopivat täydellisesti teoksen kuvaamaan hetkeen veden äärellä.
Julkaisussa yksinkertainen, pieni tapahtuma kasvaa itseään suuremmaksi. Teoksen vahvuus syntyy siitä, että se ei selitä mitään, vaan ainoastaan näyttää. Kirjaan tekee mieli tarttua uudelleen ja uudelleen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarjoaa jokaisella selauskerralla jotain uutta löydettävää.
Henkilön päättäväinen liike ja lopulta veteen katoaminen välittyvät yllättävän tehokkaasti paperiarkkien suuresta koosta ja hauraudesta huolimatta. Teos on hieno esimerkki siitä, kuinka sisällöllinen yksinkertaisuus yhdistettynä harkittuun esitysmuotoon voi kasvaa yllättäviin mittasuhteisiin avomielisen lukijan kädessä.
Juliana Irene Smith: Good Feelings Every Day
Teoksen tietoisesti arkinen ja jopa banaali estetiikka asettaa kirjan lähelle jokapäiväisiä esineitä, kuten muistivihkoja, kalentereita tai perhealbumeita. Sen värikäs muoto solahtaa osaksi arkea, jota se myös käsittelee.
Sivuilla vilisee tekijän lapsuuden ja nuoruuden kuvia, jotka lomittuvat arkisiin kuviin hänen omista lapsistaan ja puolisostaan. Aikatasot sekoittuvat toisiinsa ilman selkeää hierarkiaa, ja lukijana alkaa väistämättä pohtia, mikä toistuu sukupolvien läpi.
Teoksen näennäinen leikkisyys ei kuitenkaan jää pintaan. Se etäännyttää juuri sen verran, että lukija uskaltaa katsoa kohti kipeää aihetta. Henkilökohtainen trauma avautuu osaksi universaalia jokapäiväisyyttä, jossa ilon ja surun rajat ovat huokoiset. Suorasanaiset lauseet ja yksittäiset sanat rikkovat kuvallista keveyttä ja muistuttavat, että tahra voi syntyä yhtä hyvin riemusta kuin tuskasta.
Teoksessa arki näyttäytyy valkoisena sukkana kirjopyykin joukossa – hulvattomana ja eloisana, mutta samalla peruuttamattomasti muuttuneena.
Vuoden valokuvataidekirja 2025
https://photobookaward.fi/
Tiedotteen kuvat: Minna Kurjenluoma
Tiedustelut ja pressikuvat:
Näyttelyvastaava Anna Airaksinen, Valokuvataiteilijoiden liitto
+358 50 397 7339 | anna.airaksinen@hippolyte.fi
Toiminnanjohtaja Henna Harri, Valokuvataiteilijoiden liitto
+358 40 591 0770 | henna.harri@hippolyte.fi
