Muodollisesti Mads Gamdrupin teokset liittyvät suoran valokuvauksen traditioon. Gamdrup ei manipuloi tai lavasta. Lähtökohtana on todellisuus sellaisena kuin hän itse on sen kohdannut. Gamdrup ei kuitenkaan pyri topografiseen kuvaamiseen vaan hänelle valokuva on enemmänkin tapa käsitellä mm. sellaisia kysymyksiä kuten oleminen, aika ja tila.
Gamdrupin teoksissa katsoja kohtaa tilan harvinaisen voimakkaasti. Valokuva on portti, josta käydään sisään itse maisemaan. Teosten omalaatuinen tunnelma, äärimmilleen hiottu tekninen toteutus ja monumentaalinen koko luovat voimakkaan tunteen kuvatusta tilasta ja kyseisen paikan läsnäolosta. Gamdrupin teokset ovat pysähtyneitä ja hiljaisia, lähes mykkiä. Ne eivät kerro tarinoina.
Gamdrupin työskentelymetodi viittaa klassisiin maisemamaalareihin ja romantiikan aikakauteen. Gamdrup matkustaa paljon, mutta aihe pysyy aina samana. Maanosat ja maat eivät sinällään ole merkittäviä. Tietyistä paikoista tulee tärkeitä -ja näitä paikkoja Gamdrup etsii vaelluksillaan Hän saattaa palata samalle paikalle useaan otteeseen. Kuvaaminen on hänelle prosessi.
Näyttely liittyy tanskalaista nykytaidetta esittelevään Nousuhumala-projektiin. Gamdrupin näyttely on projektin viimeinen. Projektin kuraattoreina ovat toimineet Mika Hannula ja Pirkko Siitari.
Projektia ovat tukeneet Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto ja DCA (Danish Contemporary Art Foundation).
Suomen valokuvataiteen museo
1. kerros
Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki
