Hilja Raviniemi (os. Sievänen, 1915–1973) omisti elämänsä valokuvataiteelle aikana, jolloin se oli vielä pienimuotoinen ja miehinen ilmiö. Ulkomaisista näyttelyistä saapuneet “mr. Hilja Raviniemelle” osoitetut kirjeet paljastavat, että oletusarvoisesti valokuvataiteilija oli mies. Kovalla työllä Raviniemestä tuli merkittävä vaikuttaja suomalaisen valokuvataiteen kentällä ja ensimmäisenä naisena Suomen kameraseurojen liiton puheenjohtaja.
Raviniemi erottui 1960-luvulla preussinsinisillä vedoksillaan, jotka poikkesivat aikansa usein jyrkän mustavalkoisesta valokuvataiteesta. Hän oli ammatiltaan kemisti ja työpaikka Helsingin yliopiston kuvalaitoksen laboranttina mahdollisti Suomen ensimmäiset taiteelliset röntgenkuvat. Raviniemen röntgenteokset muodostavat poikkeuksellisen kokonaisuuden suomalaisen valokuvataiteen historiassa. Hiottujen näyttelyvedosten rinnalle näyttelyssä nousevat Raviniemen uteliaasta ja huumorintajuisesta persoonallisuudesta kielivät kokeilut sekä kummalliset ja kitsahtavatkin kissakuvat.
Hiljan aviomies, kemisti Eero Raviniemi (1911–1996) oli myös ansioitunut valokuvaaja ja värivalokuvauksen uranuurtajia Suomessa. Eeron kuoleman jälkeen Raviniemien valokuvakokoelma lahjoitettiin Suomen valokuvataiteen museolle.
