Oodi oologille

Armas Viitasalo, Teollisuusneuvos Kreugerin munakokoelma, 1956. Suomen valokuvataiteen museo.

Onko täydellisempää muotoilua kuin tämä ovaali, luonnostaan virheetön ja symmetrinen design – linnunmunan muoto? Ikivanha ja muuttumaton, aina silmää hivelevä.

Siinä on pirteitä pilkkuja, se on silkosen sileä ja täydellinen kerrassaan”, huokaavat ihmiset ja eläimet nähdessään kauniin, pilkullisen huuhulinnun munan (Huhuu – kuka siellä?, Hannele Huovi & Kristiina Louhi, 2011).

Pääsiäinen ilman munia on mahdottomuus, koska muna on elämän ja syntymän symboli. Mutta teollisuusneuvos Ragnar Kreugeria (1897–1997) munat kiehtoivat ympäri vuoden. Hän oli oologi, munien tutkija – ensisijaisesti keräilijä ja harrastajatutkija, mutta hyvin omistautunut alalle. Kreuger aloitti linnunmunien keräilyn jo teini-iässä ja kartutti kokoelmaansa ostamalla ja vaihtamalla, tilasi munia myös ulkomailta, kaikilta mantereilta. Lopulta laaja kokoelma käsitti kymmeniä tuhansia munia, se sisälsi näytteitä kaikkien maailman lintulahkojen munista, ja vaati varmasti paljon tilaa ja huolenpitoa. Kuvista näkyy, miten huolellisesti kokoelma oli järjestetty Kreugerin työhuoneessa korkeisiin lipastoihin. Nykyisin se kuuluu Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, jonka kokoelmasta se muodostaa yli puolet. Kreugerin munakokoelma on edelleen tallella yhtenäisenä kokonaisuutena, mutta se ei ole avoinna yleisölle.

Kreugerin nuoruudessa luonnonvaraisten lintujen munien keräily oli vielä suosittu ja arvostettu, tiedettä edistävä harrastus, mutta nykyisin se on laitonta. Munia on jo kerätty enemmän kuin tarpeeksi. Varhaisten keräilijöiden munakokoelmat ovat kuitenkin arvokkaita tutkimusaineistoja. Kreugerin kokoelmastakin on ollut hyötyä tutkimukselle: se on ollut lähteenä laajalle oologian käsikirjalle, Schönwetterin ja Meiselin teossarjalleHandbuch der Oologie (1960–1992).

Freelancer-lehtikuvaaja Armas Viitasalo kuvasi teollisuusneuvos Kreugerin munakokoelmineen vuonna 1956. Viitasalon negatiivikuoreen käsin kirjoittaman merkinnän mukaan kuvat oli otettu Apu-lehden juttua varten – kenties juuri pääsiäisnumeroon – mutta ainakaan sen vuoden Avuissa kuvia ei julkaistu. Kenties toimituksen suunnitelmat muuttuivat tai teollisuusneuvos ei sittenkään halunnut esitellä kokoelmiaan lehdessä.

 

Sofia Lahti, amanuenssi

Kokoelmanosto
”Kymmeniä tuhansia kilometrejä matkustettuaan he huomasivat viidakon kadonneen. Mitään ei ollut enää tehtävissä; saattoi vain nojautua taaksepäin ja yrittää viihtyä.” Näillä sanoilla alkaa Merja Salon foliokokoinen valokuvakirja Musta kasvisto – illuusioita luonnosta, 1984. Salo kuvasi mustavalkoisen sarjansa valtaosin 1980-luvun alun Helsingissä.
Kokoelmanosto
Puutarhanhoidossa muodit vaihtelevat, mutta parhaat puutarhat ovat saaneet kasvaa yhden tai useamman ihmisen – joskus useamman sukupolven – elämän mittaisina projekteina, hoitajansa näköisinä. Tämä näkyy Aarne Tengénin valokuvissa 1950-luvulta.
Kokoelmanosto
Heinrich Ifflandin kuvissa Hotelli Pohjanhovi hohtaa uutuuttaan. 1930-luvun Rovaniemellä ollaan luomassa tarmolla uutta Suomi-kuvaa. Tuolla minäkin olisin halunnut vierailla ja virkistyä!
Kokoelmat
Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa on yli 2 miljoonaa valokuvaa. Kokoelmat painottuvat suomalaiseen 1900-luvun valokuvaukseen – sekä valokuvaajien teoksiin että laajoihin valokuva-arkistoihin. Museolla on myös tuhansien valokuvaukseen liittyvien esineiden kokoelma, valokuvakirjasto ja asiakirja-arkisto.
Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
12/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
12/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy