Sekatyömies Vesa Peltolan muotokuva (n. 1959) on kiertänyt maailmaa ja kerännyt mainetta kameraseurojen näyttelyissä ja kilpailuissa. Dramaattisen tummasävyiseksi vedostettu muotokuva saa miehen ihon hohtamaan metallisena. Pään asennossa ja ilmeessä on muinaista sankaria tai vaikenevaa oraakkelia.
Teos on pitkän linjan muotokuvaajamestari Kalervo Puskalan (1934–2021) uran alkuvaiheen täysosuma. Lähtökohtana oli sekatyömies Peltolan ilmeikäs hahmo, jonka väkevimmät piirteet valokuvaaja toi esiin harkitulla valaistuksella ja tismalleen oikealla ajoituksella: ”Se on vilkkaan keskustelun tiimellyksessä nopeasti syntynyt hetkellisen ilmeen taltiointi, johon kuitenkin pystyn hakemaan ennakkoon tyypillisen profiilikuvan valaistuksen," muistelee Puskala kirjassaan ”Kalervo Puskala: valokuvaaja Pohjanmaalta” (2003).
Jylhä, keskittynyt hahmo onkin siis vaiennut vain lyhyesti kesken toimittelemisen, kehumisen tai trossaamisen, jotka ovat pohjalaisen keskustelun lajityyppejä. Puskalan muistelmista välittyy, miten vahvasti hänen praktiikkansa perustui keskustelulle ja ylipäätään sosiaaliselle, ihmisistä aidosti kiinnostuneelle luonteenlaadulle.
Täysosumat eivät kuitenkaan olisi onnistuneet ilman ammattilaisen silmää visuaalisuudelle, valolle ja ajoitukselle. Puskala muisteli kiitollisena Suomen Valokuvaajain Liiton kursseja, joilla taito kehittyi. Tärkein opettaja oli Salme Simanainen, jonka vaikutusta näkyykin Puskalan mustavalkomuotokuvissa.
Toinen kantava voima oli mustavalkovedostus, josta Puskala piti kiinni pitkälle digiaikaan: kirjassaan hän kehuu, notta vielä 2000-luvun alussa noin puolet hänen kuvaamonsa asiakkaista tilasi muotokuvansa hopeagelatiinivedoksina, jotka vedostettiin kuvaamon omassa pimiössä. Muualla maassa mustavalkokuvien suosio oli jo laskenut noin kymmeneen prosenttiin.
Suuri osa Valokuvaamo Puskalan vedostuksesta oli puoliso Taina Puskalan vastuulla. Valokuvaus ja vedostus olivat vahvasti läsnä perheen elämässä alusta saakka, ja ammatin opettelu vaati 1950-luvulla nuorelta parilta sinnikkyyttä: ”Kamaristamme johtivat raput yläkertaan, jonne olin rakentanut pimiön. Se oli samalla meidän makuuhuoneemme. Sydäntalvella vintissä ei tarjennut, vaan jouduimme muuttamaan makuutilat ja pimiön alakerran huoneeseen. Ikkuna peitettiin ja sängyn eteen rakennettiin tilapäinen pöytä. Opettelimme Tainan kanssa yhdessä kuvan tekoa”.
Teksti: Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi, 2021
Lähde:
Kalervo Puskala, 2003: Kalervo Puskala: muotokuvaaja Pohjanmaalta. Omakustanne.
