Kuvien, esineiden, kirjojen ja paperiarkistojen ohella Valokuvataiteen museoon on kertynyt korvaamaton valokuvaaja-tietokanta. Sen sisältämät, ennen 1950-lukua kuvaamisensa aloittaneiden suomalaisten valokuvaajien tiedot on koottu Kuka kuvasi -tietopalveluun. Sieltä löytyi apu, kun museoon saapui viesti suomalaisen muotokuvauksen grand old ladyn, Salme Simanaisen (1920–2012) poismenosta. Tunnetunkin valokuvaajan elämänvaiheissa on aina kohtia, jotka eivät palaudu mieleen niillekään, jotka itse ovat tunteneet tekijän.
Simanaisen pitkä ura alkoi jo 1935 vain 15-vuotiaana oppisopimuksella kotikadulla Ensossa sijainneessa Taide-nimisessä valokuvaamossa. Jälkeenpäin Simanainen muisteli hymyillen tuota nimeä, kuvaamossa tehty työ ei hänen mielestään missään määrin vastannut sitä. Jonkinlaisena enteenä ateljeen nimi näytti olevan nuoren aloittelijan uran muodostumisessa.
Kuuluisan Tenhovaaran studion kuvaajana Simanaisesta paljastui uutta kokeileva, lahjakas tekijä, joka pian jo signeerasi taiteilijan tavoin työnsä. Omassa kuvaamossaan hän työskenteli vuodesta 1960 vuoteen 1982.
Englannin kuninkaallisen valokuvaseuran arvon, FRPS:n, Simanainen sai ensimmäisenä pohjoismaisena naisena ja neljäntenä suomalaiskuvaajana. Monien huomionosoitusten ohella hänelle myönnettiin kaksi Valtion taiteilijapalkintoa vuosina 1969 ja 1979 sekä Finnfoton palkinto 2001.
Simanainen oli henkilökuvauksen hienovarainen ja monipuolinen taitaja; kuten Hilja Raviniemi kirjoitti, valokuvaaja, "jolla oli silmää nähdä, mikä on ihmisessä olennaisinta, psykologista vaistoa houkutella se esiin ja teknillinen taito saattaa se kuvan muotoon".
Jo nuorena Simanainen hioi valaisemisen ja vedostamisen taitojaan ja asetti Tenhovaaran studiossa, näytteille uusinta uutta: high key -muotokuvia. Tarkoin säädellyn muotokuvavedoksen tunnuksena oli lähes piirustusmaisen kevyt, vain ääriviivoja ja huippukohtia korostava kuulaus.
Muotokuva äidistä ja lapsesta esimerkkinä Salme Simanaisen high key -taidoista vuodelta 1978, Suomen valokuvataiteen museo.
Valoisien high key -töiden rinnalla Simanainen keskittyi myös tummasävyiseen low key-tyyliin. Hän kokeili yhä niukempaa ja vaativampaa valonkäyttöä ja rohkeaa vedostusta erityisesti omakustanteisissa henkilökuvissaan, joita otti leipätyönsä ohella. Taitojaan Simanainen jakoi auliisti opettajana ja järjestöaktiivina.
Simanaisen töissä elää suomalaisen mustavalkoisen muotokuvan parhaimmisto.
Kati Lintonen, tutkija
Julkaistu: Kamera-lehti 3-4/2012
