Kuusi pientä lasta tanssahtelee piirissä juhlavaatteet päällä. Posket ovat jo rivakasta pyörimisestä punaiset, mutta yhteinen laulaminen ja liike tuntuu vievän mennessään.
Lasten vaatteet vievät ajatukset 1800-luvun loppupuolelle, porvariston hulppeisiin saleihin ja juhlahuoneistoihin, mutta Jokisalon Piiritanssia ei tanssitakaan perinteisen tarinan mukaan. Alkuperäisestä, skannatusta ja suurennetusta kiiltokuvasta Jokisalo on poistanut piiriläisten keskeltä joulukuusen ja sijoittanut lapset tanssimaan keijujen tavoin keskelle metsää. Monikerroksellisuus, yllättävät ajalliset leikkaukset, mittakaavan muutokset ja erilaisen kuvaston rinnakkaisuus vievät ajatukset unimaailmaan tai lapsuuden juuri ja juuri muistinvaraisiin, häilyviin kokemuksiin.
Ulla Jokisalo (s.1955) kutsuu itseään tarinankertojaksi, sepittäjäksi ja kuva-addiktiksi. Jokisalon teosten lähtökohtana ovat usein vanhat painokuvat, kiiltokuvat, divareista löytynyt kuvamateriaali tai vaikkapa vanhan Anttilan postimyyntiluettelon kuvat. Kotiompelija-äidin työvälineet – sakset, neulat ja langat – löytävät myös luontevasti paikkansa Jokisalon kuvaston osaksi.
Erja Salo, museolehtori
