Väriä elämästä

Harald Rosenberg, Lukeva tyttö, 1907–1910. Autochrome-diapositiivi. Suomen valokuvataiteen museo / AFK:n kokoelma

Mielikuvissa vanhojen valokuvien tytöillä on aina kireät letit, jäykkä ryhti ja tuima ilme. Ehkä heitä jännittää tai sitten he eivät viihdy tärkätyissä pyhämekoissa, joihin heidät on pakotettu valokuvan ottoa varten. Todellisuus ei kuitenkaan välttämättä vastaa näitä mielikuvia.

Esimerkiksi sopii vaikka nuori neiti Karin Rosenberg. Hän makaa sohvalla ja näyttää syventyneen kirjaan. Mustat nyörikengät on nostettu jugend-kankaan verhoamalle sohvalle ja kirja lepää laiskasti sylissä. Pää nojaa tyynyyn kampauksen mahdollisesta litistymisestä piittaamatta.

Karinin kuvan takana on kymmenen vuotta vanhempi isoveli Harald Rosenberg (1883–1931), jonka koulupoikana aloitettu valokuvaharrastus johti ensin lehtikuvaajaksi ja sittemmin Helsingin rikospoliisin pitkäaikaiseksi valokuvaajaksi. Valokuvataiteellisia intressejään Harald toteutti ajan tavan mukaan kameraseurassa, Helsingin Amatörfotografklubbenissa (AFK), ja kun Suomen toinen yleinen valokuvanäyttely avautui Ateneumissa syyskuussa 1907, oli Haraldkin mukana. Osa tuossa näyttelyssä esillä olleista mustavalkovedoksista on päätynyt mukaan myös Karinin muotokuvaan. Ne voi nähdä seinällä sohvan yläpuolella.

Vuoden 1907 näyttelyssä oli esillä Haraldin autochrome-tekniikalla tehtyjä värillisiä kuultokuvia. Tekniikka oli uunituore, vasta samana vuonna markkinoille saatettu. Kyseessä oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt värikuvausmenetelmä, jonka takana olivat ranskalaiset elokuvakeksijät Auguste ja Louis Lumière. Koskaan aikaisemmin suuri yleisö ei ollut nähnyt valoherkälle materiaalille kaikkine väreineen tallentunutta näkymää. Tunne oli oletettavasti melko samanlainen kuin mustavalkotelevisioiden parissa varttuneen sukupolven ensikokemus värillisestä tv-lähetyksestä.

Vanhimmat värivalokuvat hätkähdyttävät edelleen. Näyttäytyyhän merkittävä osa modernin maailman historiaa meille harmaan sävyissä. Mustavalkoisten valokuvien kautta värittömyydestä on tullut jopa menneen luontainen ominaisuus.

Siksi Karin Rosenbergin muotokuvakin tuntuu ihmeen tuoreelta, ei sadan vuoden takaiselta.

 

Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi, 2010

Lähde: Carpelan, Bert Kiistanalainen valokuvanäyttely 1907, Valokuvauksen vuosikirja 1984. Suomen valokuvataiteen museon säätiö, 1984.

 

Valokuvataiteen museoon deponoidussa AFK:n kokoelmassa on kopio Harald Rosenbergin autochrome-kuvasta.

 

Kokoelmanosto
Miten noin kauan sitten otetut valokuvat voivat olla värillisiä?
Kokoelmanosto
Tiede ja taide kohtaavat toisensa Lauri Anttilan kuvasarjassa Colors.
Kokoelmanosto
Kaikki Valokuvataiteen museon yli 3,5 miljoonasta valokuvasta ja negatiivista eivät suinkaan ole tulleet tarkan harkinnan tuloksena.
Kokoelmat
Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa lähes 3 miljoonaa valokuvaa. Museolla on myös tuhansien valokuvaukseen liittyvien esineiden kokoelma, valokuvakirjasto ja asiakirja-arkisto.
Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy