Kehon kirjaaminen – Suomen passin historiaa

Kehon kirjaaminen – Suomen passin historiaa

Valokuvataiteen museo, Kuvakulma

17.1.–24.5.2020

Passi on kehon liikkeen rytmittäjä, mahdollistaja ja ovet avaava dokumentti, mutta vain jos keho yhdistyy selkeästi passiin. Kun 1800-luvulla passin myöntänyt taho oli dokumenteissa identifioitu ornamentein ja leimoin, ei passin haltijasta löytynyt välttämättä muuta tietoa kuin nimi.

Valokuva lisättiin passiin passin haltijan tunnistamisen helpottamiseksi vasta 1.maailmansodan aikaan, ja ensimmäisinä vuosikymmeninä passikuvat saattoivat olla alun perin yksityiskäyttöön tarkoitettuja studiopotretteja, kyläkuvaajan ulkona ottamia otoksia, tai hääkuvasta leikattuja kasvokuvia.

Vasta toisen maailmansodan jälkeen alkoi passikuva yhtenäistyä omaksi kuvatyypikseen, jonka juuret juontavat 1800-luvun kriminalistiikkaan ja antropometriaan. Biometrisen passin tulo jatkoi kehon kirjautumista osaksi matkustus- ja identifikaatiodokumenttia, nyt yhä enemmän koneluettavaan muotoon.

Vaikka passin historia on monisyinen, on sillä yhä pitkälti sama funktio kuin ennen: se on yhtäältä passin myöntämän tahon suosituskirje, jonka tarkoitus on avata ovia passin haltijalle, ja toisaalta identifikaatiodokumentti, jonka avulla vastataan kysymykseen: Kuka olet?

 

Kehon kirjaaminen – Suomen passin historiaa on Suomen Akatemian rahoittaman Banaali valvonta -projektin ja Suomen valokuvataiteen museon toteuttama näyttely Suomen passin historiasta.

Näyttelyn kuraattorit: Asko Lehmuskallio (apulaisprofessori, Tampereen yliopisto), Paula Haara (tutkija, Tampereen yliopisto), Tiina Rauhala (intendentti, Suomen valokuvataiteen museo), Anna Björklund (kuraattoriharjoittelija, Suomen valokuvataiteen museo) ja Max Fritze (kokoelma-amanuenssi, Suomen valokuvataiteen museo).

Valokuvataiteen museo, Kuvakulma

17.1.–24.5.2020