Näkymätön rotu

Tunnen itseni eniten värilliseksi, kun minut heitetään vasten terävää valkoista taustaa.
 – Zora Neale Hurston

Näkymätön Rotu tarkastelee sitä, miten valokuva ja visuaalinen kulttuuri ovat osaltaan pitäneet yllä rasistista yhteiskuntaa, sekä sitä, miten valokuva on vaikuttanut yleiseen ymmärrykseen ihmisyydestä rodullistettuna ilmiönä. Viime vuosina rasistiset puolueet ja liikkeet ovat nousseet esiin entisestään Pohjoismaissa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, tehden rasismista jälleen keskeisen aiheen yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa.

Valkoisuus toimii ihmisten sisäistämänä ihanteena, johon muuta rodullisuutta verrataan. Silti sitä käsitellään rasismiin liittyvissä keskusteluissa harvoin. Valkoisuus on muokannut tapaamme katsoa ja ymmärtää maailmaa niin perusteellisesti, että siitä on tullut lähes synonyymi käsityksellemme ihmisyydestä. Valkoisuus toimii yhteiskunnassamme oikeutuksena vallan ja resurssien epätasaiselle jakautumiselle, minkä vuoksi on olennaista tehdä sitä näkyväksi, kun pyrimme kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa. 

Muistitietoa säilyttävinä instituutioina museoilla on keskeinen rooli siinä, miten ymmärrämme yhteiskuntia, joissa elämme. Keräämällä ja arkistoimalla valokuvakulttuuria Suomessa tämä museo luo jatkuvasti kuvaa ja tulkintaa Suomen historiasta. Osa näyttelyn taiteilijoista käsittelee Valkoisuuden vaikutusta arkistoihin ja sitä, miten se näkyy Suomen valokuvataiteen museon kokoelmassa. Näyttely lähestyy Valkoisuutta sekä suoraan että epäsuorasti, tarkastellen sen ilmenemistä sosiaalisessa mediassa, arjen vuorovaikutuksessa, kansallisuuden mielikuvissa, kauneusihanteissa ja tarinoissa, joita kerromme sekä niissä, joita emme kerro.

Näkymätön Rotu osoittaa, että tapa, jolla rasismia yleensä tarkastellaan, on perustavanlaatuisesti puutteellinen. Rasistisessa yhteiskunnassa ei ole olemassa ulkopuolista paikkaa, vaan me olemme kaikki osa rotuun perustuneita vallan hierarkioita. Siksi on tärkeää ymmärtää, miten Valkoisuus toimii ja millaista tuhoa se on maailmassa saanut aikaan. Valokuvauksella, videolla ja arkistoilla on ollut keskeinen rooli Valkoisen ylivallan normalisoinnissa. Tiedon ja muistin tuottamisen välineinä niillä on myös tärkeä asema vastarinnassa sekä dekolonisoivan ja antirasistisen tietoisuuden rakentamisessa.

Näyttelyn taiteilijat:

Tayo Adekunle
Sim Chi Yin 
Yujie Zhou 
Minna Henriksson 
Ima Iduozee 
Uwa Iduozee 
Nayab Ikram 
Arthur Jafa 
Kahlil Joseph 
Raakel Kuukka
Rene Matić
Zanele Muholi
Karl Ohiri
Elham Rahmati 
Lada Suomenrinne 
Ana Zibelnik and Jakob Ganslmeier