”Missä on naisen paikka kameran suhteen, sen edessä vaiko takana? "
Hilja Raviniemi, jonka näyttely Sinisen kosketus parhaillaan on esillä Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla, oli monella tapaa valokuvamaailman uudistaja. Raviniemen ”ansioluettelo” on hengästyttävä: hän otti valokuvakenttää uudistaneita taiteellisia röntgenvalokuvia tiettävästi ensimmäisenä Suomessa, osallistui aktiivisesti keskusteluun valokuvauksesta ja kentän uusista suuntauksista, toimi ensimmäisenä naisena Suomen Kameraseurojen liiton puheenjohtajana sekä työskenteli Kamera-lehden toimituksessa. Yhdessä puolisonsa Eero Raviniemen kanssa hän omisti elämänsä valokuvaukselle ja Raviniemien vapaa-aika täyttyikin valokuvauksesta ja Kameraseurassa toimimisesta.
Taiteellisen kunnianhimon lisäksi Hilja Raviniemen uudenaikainen näkemys ulottui myös valokuvauksen mahdollistaviin rakenteisiin. Kiinnostava osa-alue Raviniemen toiminnasta on se, millä tavoin hän raivasi omalla toiminnallaan tietä muille naisille vielä 1950–1960 -lukujen erittäin miehiseen valokuvamaailmaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Raviniemen Kamera-lehdessä vuosikausia pitämä palsta ”Nainen ja kamera”.
”Missä on naisen paikka kameran suhteen, sen edessä vaiko takana? Nuorena ja kauniina se on useimmiten edessä, siitä todistavat lukemattomat valokuvat, joita näkee lehdissä ja perhealbumeissa. Mutta se saattaa olla myös kameran takana.” (Hilja Raviniemi, Kamera-lehti 3/1954.)
Näin alkaa palstan teksti vuonna 1954. Raviniemi oli huomannut, miten miesvaltainen valokuvamaailma olikaan ja omalla toiminnallaan hän halusi inspiroida muita naisia valokuvauksen pariin. Esteitä naisten valokuvaamiselle oli tuona aikana monia, joista ehkä yksi keskeisimpiä oli ajan asenteet: teknisen valokuvauksen ei katsottu sopivan naisille, jotka eivät luonnostaan ymmärtäisi tekniikan ja mekaniikan päälle – miehille tekniikasta kiinnostumista pidettiin taas luonnollisena.
Hilja Raviniemi otti tiettävästi ensimmäiset taiteelliset röntgenkuvat Suomessa. Kuva: Hilja Raviniemi, 1960-luku / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma
Teksteissään Raviniemi pyrki murtamaan tätä vanhanaikaisena pitämään ajatusta naisista kykenemättöminä valokuvaamaan. Samaisessa vuoden 1954 kirjoituksessaan hän kuvailee ihastuttavasti, millaisen maailman avautumisen kamera voisikaan mahdollistaa naisille:
”Sillä tämän apparatuurisen puolen takana, jonka kyllä pian oppii hallitsemaan, avautuu valokuvauksen ihmemaailma, joka sopii kenelle naiselle tahansa. Se on maailma, jossa voi käyttää sekä mielikuvitustaan että sydäntään ja samalla kehittää silmänsä näkemään sellaista, mitä ei ole ennen koskaan nähnyt.” (Hilja Raviniemi, Kamera-lehti 3/1954.)
Raviniemen argumentaatiossa on havaittavissa myös lakonista huumoria sekä ajan naisasia-aatteelle tyypillistä sukupuolieron korostamista. Raviniemi tuntuu kysyvän pilke silmäkulmassaan, että mitä jos naissukupuoli olisi itseasiassa parempi valokuvaamaan kuin miehet.
”Naisella on usein enemmän mielikuvitusta aiheita valitessaan ja niiden käsittelyssäkin. Hän saattaa saada enemmän lämpöä kuviinsa kuin miehet, joiden kuvat ovat usein kylmiä ja sen vuoksi mitäänsanomattomia ahtaassa pelkistyksessään.” (Hilja Raviniemi, Kamera-lehti 3/1954.)
Sisällöltään ”Nainen ja kamera” -palstan jutut vaihtelivat vuosien aikana. Usein Raviniemi haastatteli palstalle jotakin valokuvaavaa naista ja kertoi tämän työskentelystä, välillä Raviniemi kirjoitti itse kannanottoja naisten valokuvaukseen liittyen. Vuosikymmenten aikana Raviniemi haastatteli palstalle niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin naiskuvaajia.
Kamera-lehden numerossa 9/1964 Raviniemi matkusti Sveitsiin tapaamaan Kamera-seurojen kansainvälisen liiton FIAP:n uutta naispuolista lehdistöpäällikköä Odette Bretscheriä. Jutun otsikko ”Viehättävä lehdistöpäällikkö – hyvä valokuvaaja” antaa osviittaa Raviniemen halusta murtaa naiskuvaajiin kohdistuneita ennakkoluuloja. Leppoisasti kirjoitetussa reportaasissa, jossa Raviniemi kuvaa vierailuaan sveitsiläisen Bretscherin luona, Raviniemi osoittaa, että nainen voi olla sekä viehättävä että erinomainen valokuvaaja.
Kamera-lehden numeron 2/1963 pääkirjoitus on otsikoitu Raviniemen palstan mukaisesti ”Nainen ja kamera” ja jatkaa Raviniemen palstan pohdintoja ja kysyy, miksi naisia on valokuvaharrastuksen parissa niin vähän. Päätoimittaja P.K. Jaskarin mukaan ”Näyttää vain kerta kaikkiaan siltä, että miehet ovat ilman muuta omistaneet muutamia harrastuksia, joiden piirissä nainen on harvinaisuus ilman näkyvää syytä”. Lehden ilmestymisen aikaan Raviniemi on juuri laajentanut toimintaansa seurassa perustamalla ”tyttöjen kerhon”, joka kokoaa yhteen seuran naisia. Päätoimittaja Jaskari onkin iloinen uudesta toiminnasta ja peräänkuuluttaa lopuksi moninaisuuden tuomaa piristystä:
”Tämä on esimerkki, jota kannattaa suosittaa muuallakin noudatettavaksi. Hyvällä syyllä voi uskoa, että tämänlaatuisella toiminnalla on piristävä vaikutus valokuvausharrastukseen yleenäsä.”
Lähteet: Kamera-lehti 3/1954, 9/1964, 2/1963
Teksti: Vilma Malmgren, viestintäassistentti
