Kuvassa nainen istuu patjalla mustissa vaatteissaan huoneessa, joka näyttää tyhjältä. Nainen polttaa tupakkaa ja katse on kohdistettu suoraan kameraan, katsojaan. Ikkuna on auki. Ehkä on syksy, ei liian kuuma eikä liian kylmä? Hän näyttää itkeneen.
En näe kuvassa haavoittuvuutta. Näen naisen, joka on kokenut surua, mutta päättänyt jatkaa. Hän polttaa tupakan omassa huoneessaan, omassa tilassaan. Tässä minä olen ja olen menossa eteenpäin.
Nämä ovat ensimmäisiä ajatuksiani Elina Brotheruksen valokuvasta This is the first day of the rest of your life III, 1998.
En aluksi pitänyt ollenkaan Elinan töistä. Ehkä pelkäsin sitä alastomuutta ja katsetta. Paljastavuutta. Uskon että hänen työnsä osuivat minussa paikkaan jota en tiennyt olevan. Sivuutin hänet, en halunnut kuulla hänestä mitään. Nyt muutaman vuoden jälkeen löysin Carpe Fucking Diemin. Kyseinen valokuvateos kosketti suunnattomasti rehellisyydellään ja toi Elinan taiteen elämääni. Halusin tietää enemmän hänestä ja hänen taiteestaan.
Kuvassa This is the first day of your life III hän on kokenut eron. Hänelle on jäänyt erossa patja, tyyny ja peitto sekä muutamia tavaroita pahvikasseissa. Jokainen pystyy samaistumaan tähän kuvaan, josta välittyy läheisen ihmisen lähtö, yksinäisyys, surun käsittely sekä nuoren elämän fuck it -asenne. Haastatteluissa Elina kertoo aina pyrkivänsä heijastamaan ajan omaan elämäänsä.
”Kuvassa olen minä, mutta en kuitenkaan. Siinä olet myös sinä jollain tavalla.”
Teksti: Sonja Hyytiäinen, marraskuu 2017
Kirjoittaja on valokuvaopiskelija, joka työskenteli harjoittelijana Valokuvataiteen museolla.
Lähteet:
Brotherus, Elina; Artist and her model; Bright, Susan – No and Then; Kelaranta, Timo – How to become an artist, 2012
Youtube; Louisiana Channel; Elina Brotherus interview – It’s not me, it’s a photograph
Youtube; YIT; Elina Brotherus – Photography is a time machine
