Sinä ja minä rintaneulassa, sinä ja minä kalvosinnapissa

Rintaneula, tekijä tuntematon, 1800-luvun loppupuoli. Valokuvataiteen museo D2019:8.

Kaksi pikkuruista, pyöreää kehystä yhteen liitettyinä - noin sormenpään kokoiset. Kehyksissä nainen ja mies. Kuvista muodostuu rintaneula. Kuka sitä on käyttänyt? Keitä he olivat? Korun historia on tuntematon.

Toinen, tismalleen yhtä pieni ja pyöreä kuva on kalvosinnappina. Siinä on nuori nainen. Onkohan toisessa napissa ollut sama nainen vai kenties mies? Kuvittelen, että nämä valokuvakorut on hankittu jonkin juhlapäivän, vaikkapa kihlauksen kunniaksi. Sellaisina päivinä myös mentiin valokuvaamoon kuvattavaksi.

Kalvosinnappi, tekijä tuntematon, 1800-luvun loppupuoli. Valokuvataiteen museo D2019:12.

120 vuotta sitten nuo valokuvakorut ovat saattaneet olla muoti-ilmiö, vaikka itse törmäsinkin niihin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ne hankittiin vastikään museon kokoelmiin esimerkkeinä valokuvan käyttämisen ja näyttämisen historiasta.

Mielitietyn kuva korussa on toki ollut mahdollinen jo ennen valokuvan keksimistä: 1700-luvulla sydämen valitusta maalattu miniatyyrimuotokuva olisi ollut medaljongin sisällä, piilossa kannen alla. Nämä valokuvakorut olivat kuitenkin aikansa uutuuksia. Tyypillisin valokuvan formaatti tuolloin oli kyllä myös helposti mukaan otettavaa taskukokoa: pahville pohjustettu, hiukan älypuhelinta pienempi visiittikorttikuva. Ne sijoitettiin albumiin tai kehyksiin.

Nyt meillä on taskussamme tuhansia valokuvia. Tai miljoonia, jos otetaan huomioon oman puhelimen muistikortin lisäksi kaikki ne, jotka saa esiin avaamalla vaikka Instagramin. Myös puhelimen suojakuorta, paitaa tai kangaskassia voi koristaa tulostettu tai painettu valokuva – kuten myös hiirimattoa, mukia, kenkää tai kelloa. Kaikki on nähty. Minkähän takia nämä pienet, vanhat korut kuitenkin tuntuvat niin erityisiltä? Johtuisiko se siitä, että ne ovat nyt harvinaisuuksia, silminnähden kaukana nykyajan valokuvatuotteista? Vai olisiko niihin tallentunut aavistus siitä noin 120 vuoden takaisesta uutuudenviehätyksestä ja juhlan tunnusta?

Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi

 

Suomen valokuvataiteen museolla on hallussaan mittava kokoelma, jonka monipuolisuus saattaa toisinaan yllättää museon työntekijätkin. Kokoelmanosto-sarja on vuonna 2010 aloitettu, jatkuvasti kasvava verkkonäyttely museon kokoelmista. Museon työntekijät nostavat esiin kokoelman helmiä, sattumia ja yllätyksiä sekä valokuvahistorian ja nykypäivän ilmiöitä.

Kokoelmanosto
Valokuvataiteen museon uusi kokoelma-aarre on daguerreotyyppi, jossa poseeraa taistelussa kasvoihin haavoittunut luutnantti Schatelowicz. Luutnantti on saanut kasvoilleen vienon punan, mutta takin kaulukset, epoletti olkapäällä ja rinnan yli kulkeva kultavitja on väritetty voimakkaasti.
Kokoelmanosto
Valokuvien lisäksi museo tallentaa esineitä: valokuvaajien työvälineitä ja muuta valokuvaukseen liittyvää esineistöä.
Kokoelmanosto
Helsinkiläinen nuori aristokraatti Nils Wasastjerna vietti kesää Ahvenanmaalla eikä unohtanut valokuvausharrastustaan. Lisäjännitystä puuhaan toi varsin tuore keksintö, ns. salapoliisikamera tai napinläpikamera.
Kokoelmat
Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa on yli 2 miljoonaa valokuvaa. Kokoelmat painottuvat suomalaiseen 1900-luvun valokuvaukseen – sekä valokuvaajien teoksiin että laajoihin valokuva-arkistoihin. Museolla on myös tuhansien valokuvaukseen liittyvien esineiden kokoelma, valokuvakirjasto ja asiakirja-arkisto.
Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
12/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
12/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy