Alexander Ivanovitch Ijas syntyi Loviisassa vuonna 1869, palveli Venäjän keisarillisen armeijan upseerina ja diplomaattina Persiassa yli kymmenen vuotta ja kuoli nykyään Iraniin kuuluvalla Länsi-Azerbaidžanin alueella 1914. Nuoruudessaan Ijas valmistui Haminan kadettikoulusta, lähti sen jälkeen Pietariin opiskelemaan kieliä ja oleskeli 1900-luvun alusta lähtien Persiassa ja Keski-Aasiassa työskennellen ja matkustellen. Sekä jokapäiväistä elämäänsä että sen merkkipaaluja hän dokumentoi valokuvaten. Ijas oli innokas valokuvauksen harrastaja. Kuollessaan hän jätti jälkeensä laajan kuvakokoelman, joka sisältää sekä itse kuvattua materiaalia että persialaisilta kauppapaikoilta hankittuja valokuvia ja painokuvallisia postikortteja.
Suomen valokuvataiteen museon säilyttämä Alexander Ijas -kokoelma pitää sisällään satoja kuvia, joista suurin osa on Ijaksen valokuvien negatiiveja ja vedoksia, jotka hän on näistä kehittänyt. Joukossa on myös Ijaksen Keski-Aasiasta ja Persiasta hankkimia, vaihtelevin kuva-aihein varustettuja postikortteja, visiittikortti- eli käyntikorttikuvia sekä kuvattomia käyntikortteja. Alkuperäisistä negatiiveista on valmistettu Ijaksen kuoleman jälkeen uusia vedoksia, jotka ovat niin ikään osa kokoelmaa.
Ijaksen ihmisistä ottamat henkilö- ja ryhmäkuvat ovat kokoelman mielenkiintoisinta antia. Ihmisiä ja näiden elämää dokumentoivat kuvat ovat syntyneet muun muassa persialaisilla sisäpihoilla, basaareissa ja paimentolaisten asumusten edustalla Taškentissa. Ijaksen valokuvausharrastuksesta jälkipolville säilyneet kuvat ovat sisällöltään monipuolisia ja käsittävät edellä mainittujen ohella maisemakuvia, eläinkuvia ja arkkitehtuurikuvia.
Lapsia jurttien edustalla Taškentissa. Suomen valokuvataiteen museo, D1993:11/2/440.
Ijaksen Togo-koira persialaisen rakennuksen pihatiellä. Suomen valokuvataiteen museo, D1993:11/2/366/1.
Aikamatka 1900-luvun alun Persiaan ja Keski-Aasiaan Alexander Ijaksen seurassa lukeutui ensimmäisiin työtehtäviini Suomen valokuvataiteen museolla. Pääasiallinen tehtäväni oli Ijaksen kuvaamien ja kehittämien vedosten luettelointi ja niihin liittyvä tutkimus, esimerkiksi kuvauspaikkoja ja -aikoja koskevien tietojen täydentäminen ja tarkentaminen. Matkan varrella pääsin käsittelemään myös kokoelmaan kuuluvia 1900-luvun alun painokuvapostikortteja ja visiittikortti- eli käyntikorttikuvia. Postikorttien tyypillisiä kuva-aiheita ovat ihmiset ja Persian historian käännekohdat, visiittikorttikuvat esittävät poikkeuksetta Ijasta ja tämän läheisiä.
Uskollisena matkakumppaninani toimi John Tchalenkon teos Images from the Endgame: Persia through a Russian Lens 1901–1914. Kirjailijaa ja Alexander Ijasta sitovat yhteen sukujuuret, joiden kautta Tchalenko päätyi tutkimaan Ijaksen elämänvaiheita ja julkaisemaan niitä luotaavan kirjan. Kirjoitusprosessia edeltäneessä taustayössä ja tutkimuksessa Tchalenko kääntyi Suomen valokuvataiteen museon puoleen tutustuakseen Alexander Ijas -kokoelmaan.
Kolme miestä istuu ulkona tuoleilla, vasemmalla Alexander Ijas. Suomen valokuvataiteen museo, D1993:11/2/382.
Oma työni alkoi siitä, mihin Tchalenkon ja Suomen valokuvataiteen museon tutkimus kokoelmasta päättyvät. Kokoelman kuvat on numeroitu toisiaan muistuttavin, mutta välillä vaihtelevin tavoin: museon tietokannassa on oma järjestelmänsä, museon tutkimuksessa ja Ijaksesta kirjoittaneella Tchalenkolla omansa. Keskeisimpiin tehtäviini lukeutui numeroinnin tarkistaminen ja muokkaaminen tarpeen mukaan siten, että museon tietokannan numerointi ja kuvien yhteyteen toisaalla merkityt numerot täsmäävät. Lisäksi aineistoon kuuluu kuvia, joista osa on identtisiä toistensa kanssa. Moni tällainen kaksospari pääsi työn edetessä tutkittavaksi ja osaksi tietokantaa.
Kuvien järjestäminen jatkui ryhmätunnuksin. Ryhmätunnus on numero, joka kertoo aineiston tyypin: tässä tapauksessa Alexander Ijas -kokoelman negatiiveille, vedoksille ja alkuperäisistä negatiiveista myöhemmin valmistetuille vedoksille suunniteltiin kaikille omat ryhmätunnuksensa, jotta kokoelmassa esiintyvät eri aineistotyypit on mahdollista tunnistaa tietokannasta käsin. Ryhmätunnuksista on apua myös itse museo-objektien käsittelyssä. Työni keskittyi vedoksiin, joiden joukossa oli sekä valo- että painokuvia ja joista kaikki saivat pohdinnan päätteeksi ryhmätunnuksen kaksi.
Melko suoraviivaisen numerointityön ohella luettelointiin kuului monisanaista kuvien sisällön kuvailua ja asiasanoitusta. Reunaehdot työlle antoi suomalainen sanasto- ja ontologiapalvelu Finto, jonka kautta löytyvillä käsitteillä pyritään varmistamaan kuvien paikannettavuus museon tietokannasta. Osa työrupeamaa oli paikkojen ja henkilöiden nimien oikeellisen kirjoitusasun selvittäminen, joka antoi pohtimisen aihetta varsinkin silloin, kun syynissä olleelta nimeltä puuttui vakiintunut suomenkielinen muoto. Alexander Ijas -kokoelman nimihenkilöstä lähtien oli mietittävä, miten kirjaimet on käytännöllisintä järjestää. Alexander Ijaksen nimen kirjoitusasuksi vakiintui tekstissä jo monesti toistunut muoto, sillä nimi sopii yhteen muussa suomenkielisessä materiaalissa käytetyn kirjoitustavan kanssa.
Alexander Ijas istuu matka-arkun päällä. Suomen valokuvataiteen museo, D1993:11/2/425/1.
Kirjoittamisen saloihin sain perehtyä myös kokoelman kuviin tehtyjä merkintöjä tutkiessani. Käsitellyistä vedoksista löytyi tekstiä ruotsiksi, venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja puolaksi unohtamatta arabialaisia kirjaimia, joilla on mitä ilmeisimmin ilmaistu asioita persiaksi. Suurin osa Euroopassa puhutuin kielin tehdyistä painatuksista oli helposti luettavissa. Alexander Ijaksen aineistoon käsin kirjoittamat ruotsinkieliset kommentit puolestaan vaativat huolellista huomiota, ennen kuin tekstin sisältö selkeni modernille lukijalle. Ensiapua tulkkausongelmiin tarjosi sanakirja, ja pidempiaikaisesta hoidosta huolehtivat tarvittaessa vanhoja käsialoja paremmin tuntevat museon työntekijät.
Sisällöllisten seikkojen ohella luetteloinnissa oli kiinnitettävä huomiota kuvien ulkoasuun eli aineiston valmistukseen, materiaaliin ja pohjustukseen. Myös vaurioita koskevien huomioiden kirjaaminen kokoelmaa tulevaisuudessa tutkivien tiedoksi oli toisinaan paikallaan.
Teksti: Elina Laakso, korkeakouluharjoittelija
Tutkimustyössä apuna käytetyt kirjalliset lähteet:
Axworthy, Michael: Iranin historia – mielen valtakunta. Into Kustannus Oy. Helsinki, 2013.
Dölle Sirkku, Savia Satu & Vuorenmaa Tuomo-Juhani: Katse Kameraan – valokuvamuotokuvia Museoviraston kokoelmista. Museovirasto. Musta Taide. Helsinki, 2004.
Isomursu, Anne: Kuvansa kullakin – valokuva-arkiston hallinnan kysymyksiä. Suomen Valokuvataiteen museo. Helsinki, 2011.
Kuka kuvasi -verkkopalvelu, http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/
Tchalenko, John: Images from the Endgame – Persia through a Russian Lens 1901-1914. Saqi Books. London, 2006.
Ijaksen kuvakokoelman aineistoa on julkaistu seuraavissa teoksissa:
Lassy, Ivar: Hunnun ja ristikon takana – avomielisiä kertomuksia persialaisista ystävättäristäni. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki, 1917.
Lassy, Ivar: Persiska mysterier – legend, dikt, drama och ceremoni. Schildts förlags Ab. Helsinki, 1917.
Tchalenko, John: The Photographs of Alexander Iyas. History of Photography. Volume 30, Issue 3/2006.
