Valokuvausateljeen kulisseissa

Joseph Hart Atelier Wahlströmin studiossa, 1907, Suomen valokuvataiteen museo, D1973:4/2254/1.

Joseph Hart (1882–1957) poseeraa studiossa suureen ateljeekameraan nojaten. Kuva on otettu Helsingin Neljännellä linjalla Atelier Wahlströmissä, jossa Hart työskenteli valokuvaajana vuosina 1907–1911 ja 1914–1917.

Studiossa on viisto katto ja luonnonvaloa lävitseen päästävät suuret katto- ja sivuikkunat. Sali on täynnä muotokuvauksessa tarpeellista rekvisiittaa ja kalusteita. Takaseinää vasten nojaa maisema- ja kasviaiheisia taustakankaita. Katosta roikkuvat tummat verhot olivat  hillitympää kuvaustaustaa arvostavan valinta. Ikkunan vierustalla olevasta tuolirivistöstä saatettiin poimia kuhunkin kuvaustuokioon ja asiakkaan tyyliin sopivin. Irtopylväillä ja tekstiileillä tuotiin muotokuviin niin ikään haluttua tunnelmaa ja miljöötä.

Varhaisissa valokuvausateljeissa luonnonvalo oli ollut välttämättömyys ja länteen tai etelään suunnatut ikkunat tarkan ateljeekuvaajan valinta. Myös Atelier Wahlströmissä kuvattiin 1900-luvun ensivuosikymmeninä päivänvalossa, ilman sähköä. Filmilevyjen kehittyessä herkemmiksi huoneeseen pääsevän valon sääteleminen muodostui kuitenkin yhä tärkeämmäksi kuvaustilanteen kannalta. Suomessa lasikattoisen ateljeen haasteena oli etenkin kesäaikoina ylhäältä lankeava, kova auringonvalo. Atelier Wahlströmissä katto- ja sivuikkunoiden eteen pingotettiinkin vaaleasta kankaasta ohuet verhot, joita saattoi liikutella tarpeen mukaan.

Olga Albinsson salin ovella, 1910–1920-luku, Atelier Wahlström, Suomen valokuvataiteen museo, D1974:3/649.

Joseph Hartin kanssa ateljeessa työskenteli valokuvaaja Olga Albinsson (1885–1973). Kuvaamon oli perustanut Selinda Wahlström, mutta Hart osti liikkeen omaksi vuonna 1914, palattuaan kolme vuotta kestäneeltä matkaltaan Australiasta. Atelier Wahlströmin muusta henkilökunnasta ei ole säilynyt tietoja, joten Hart ja Albinsson hoitivat kuvanvalmistuksen pitkän prosessin valokuvauksesta kehittämiseen, kopiointiin ja korjailuun ehkä kokonaan itse. Muutamaa vuotta myöhemmin Hart perusti omaa nimeään kantaneen valokuvaamon lähemmäs kaupungin keskustaa Kaisaniemenkadulle ja luovutti Atelier Wahlströmin kokonaan Olga Albinssonin omistukseen. Hartin ja Albinssonin tiivis yhteistyö kuitenkin jatkui ja he avioituivat vuonna 1932 työskenneltyään vuosikaudet yhdessä molemmissa kuvaamoissa.

Helsingissä perustettiin pelkästään 1910-luvulla ainakin 60 uutta valokuvausliikettä, ja tahti jatkui samankaltaisena seuraavalla vuosikymmenellä. Joidenkin liikkeiden toiminta-aika jäi muutamaan vuoteen, mutta monille ateljeekuvauksesta tuli kannattavaa yritystoimintaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Atelier Wahlström palveli Pitkänsillan pohjoispuolella nopeasti kasvavan työläiskaupunginosan väestöä ainakin 1920-luvun lopulle saakka.

Kaupungin hienoimmissa ja suurimmissa ateljeissa oli yksi tai kaksi salia, jossa kuvaukset tapahtuivat, vastaanotto- ja odotushuone asiakkaille, sekä omat tilansa kuvien kehittämiselle, kopioimiselle ja huuhtelulle. Asiakkaita saattoi käydä arkipäivinä useita kymmeniä. Viikonloppuisin kaikkein suosituimmissa kuvaamoissa varauduttiin jonotusnumeroin, sillä istuntoja kertyi parhaimmillaan yli sata.

Kuvanvalmistuksessa tarvittavia työvälineitä, 1920-1930-luku, Atelier Wahlström, Suomen valokuvataiteen museo, D1973:4/591b/1.

Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa on Hartin ja Albinssonin yhteinen valokuvajäämistö. Säilyneistä kuvista päätelleen Atelier Wahlström oli 1910–1920-lukujen ajan Hartin ja Albinssonin elämän keskipiste. Ateljeessa työskenneltiin yötä päivää, todennäköisesti myös asuttiin. Ikkunalaudalla kasvatettiin viherkasveja ja työpöydän maljakossa vaihtuivat sesonginmukaiset leikkokukka-asetelmat. Kolme lemmikkipapukaijaa asustivat niin ikään ateljeessa. Hart ja Albinsson valokuvasivat ahkerasti toisiaan ja lähipiiriään ja kalustivat ateljeen nurkkauksia tuokiokuville sopiviksi.

Luonnollisuus ja kodikkuus olivatkin aikakauden uusia ihanteita. Ammattilaisille suunnatussa Suomen valokuvaaja -lehdessä esiteltiin vuonna 1922 ateljeesisustamisen viimeisimpiä virtauksia suoraan Saksasta ja Ruotsista. Lehdessä oli huolestuttu muotokuvien liukuhihnamaisesta tehtailusta ja peräänkuulutettiin valokuvaajan persoonallista luomistyötä. Ammattimaisuuden tuli näkyä myös ateljeen sisustuksessa. Mauttomiksi koetuista ja ulkoilmavaikutelman luovista maalatuista taustoista sekä kaikenlaisista vieraista esineistä oli äkkiä luovuttava. Seinän väriksi suositeltiin himmeän vihreää. Jos tapettia halusi käyttää, tuli sen olla hillitysti kuvioitua. Ateljeen huonekaluiksi kelpasivat parhaiten mukavat ja tyylikkäät, jokapäiväisessä elämässäkin käytössä olevat pöydät ja tuolit:

”On parasta koettaa valita esikuvat itse elämästä ja sisustaa atelieri niin, että voi asettaa kuvattavan sellaisiin asentoihin, kuin hän on jokapäiväisessä olossaan”.

Vasemmalla: Joseph Hart ateljeen teepöydässä Helsingin Sanomat kädessään, 1920-1930-luku, Suomen valokuvataiteen museo, D1973:4/2051.
Oikealla:
Olga Albinsson ja papukaijat, 1920-1930-luku, Suomen valokuvataiteen museo,  D1973:4/1144b.

Teksti: Laura Gelmi, kokoelma-amanuenssi, 2019

Kevään 2019 aikana Suomen valokuvataiteen museo uudisti suositun Kuka kuvasi? -verkkopalvelunsa tuomalla hakemistoon runsaasti tietoa 1950-lukua aloittaneista Suomessa toimineista valokuvaamoista. Palvelun tiedot ovat avuksi esimerkiksi vanhojen perhevalokuvien ja visiittikorttien ajoittamisessa.

Lähteet:

Flodin, Ferd.: Atelierin rakentamisesta, Suomen valokuvaaja no:t 4/1921 ja 2/1922, (vapaasti suomentanut Fabian Suomela).
Suomela, Fabian: Atelierin sisustamisesta, Suomen valokuvaaja no:t 5/1922 ja 6/1922.

Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy