Jakso 34. Alastomuus valokuvassa
Erja Salo
00:10-00:31
Tervehdys, tämä on Suomen Valokuvataiteen museon kuva. Olisi kiva podcast, tänään me jutellaan alastomuudesta, mitä se on valokuvassa.
Tai mä luulen, että vähän siitäkin, että miten siitä puhutaan, siitä alastomuudesta. Ja täällä on studiossa vanha tuttu, meidän kokoelmaintendentti Max Fritze Moi.
Max Fritze
00:32-00:32
Moikka.
Erja Salo
00:33-00:37
Ja sitten taiteilija, mediataiteilija Sini Henttu Moi.
Sini Henttu
00:37-00:37
Moikka moi.
Erja Salo
00:37-01:06
No mä täs vähän kun tein taustatutkimusta tai sinne päin, niin totesin, että rakkaalla lapsella on aika monta nimeä. Voidaan puhua alastomuudesta, ruumiillisuudesta, kehollisuudesta, nudekuvausta, nudekuvauksesta, pornografiakin välillä. Mitä teillä tulee itsellänne mieleen tai sulla sini ehkä suhteessa sun työskentelyyn sanasta alastomuus?
Sini Henttu
01:06-02:51
No, alastomuudesta tulee mieleen, no ainakin se, että mun suhde alastomuuteen mun praktiikassa on muuttunut jonkin verran, ehkä joskus kymmenen tai viitisen vuotta sitten mä olin kiinnostunut alastomuudesta mun teoksissa. Etenkin siksi, että mä ajattelin, että alastonkeho on jollain tavalla riisuttu erilaisista trendeistä ja ajallisuuksista, eli mitä mä tällä tarkotan, niin mä ajattelin joskus, että jos keho on teoksessa alaston ja etenkin jos miljoakin on häivytetty, niin alastomasta ruumiillisuudesta ei voi lukea tiettyjä ajallisuuksia tai paikkoja tai trendejä.
Mutta kuitenkin tällä hetkellä mä ajattelen alastomuudesta ehkä vähän toisin. Mä ajattelen, että se on monimutkaisempaa, ja mä ajattelen, että myös alastomasta kehosta voi tietenkin lukea erilaisia asioita. Esimerkiksi jotkin eleet ja maneerit, vaikka ne voi olla myös ihmisille yksilöllisiä, niin jotkin eleet ja maneerit on myös eri ajoissa eri trendien tuottamaa.
Ja vaikka monet on tottunut näkemään erilaisia ruumiillisuuksia vaikka performanssitaiteessa, niin silti mä koen, että tässä ajassa, yhä edelleen tai jälleen taiteenkin kontekstissa. Alastomuus on jonkinlainen tabu liittyen siihen, että minkälaisessa ajassa me tällä hetkellä eletään. Mä ajattelen myös, että jonkinlainen alastomuus on poliittisempaa kuin toinen liittyen esimerkiksi sellaisiin seikkoihin, että joillekin alastomuusteoksissa on vaikkapa turvallisempaa kuin toisille.
Ja jos me kuitenkin riisutaan alaston sanasta nämä edellä mainitut merkitykset, niin sit mä ajattelen, että alastomuus on sanana aika arkipäiväinen, koska ihmisyyteen ja sen kautta siten myös aina taiteeseen on aina kuullut alastomuus.
Erja Salo
02:51-02:57
Se on ehkä just sitä, että miten siitä puhutaan ja eri aikoina. Entä samaksi?
Max Fritze
02:58-03:46
Joo, mitä just valokuvaukseen tulee, niin kuten sä aluksi sanoit jo, niin rakkaalla lapsella on monta nimeä. Että pitkäänhän Suomessakaan ei puhuttu vaikka alaston kuvista, vaan lainattiin esimerkiksi Saksasta termi akti, että puhuttiin aktikuvista, jotka viittasivat tällaiseen taiteelliseen alaston kuvaukseen. Ja tarkoituksena on ollut varmaan just häivyttää tämmöisiä alastomuuteen liittyviä, niin moraalisesti epäilyttäviä neen konnotaatioita. Myös englanniksihan se viittasi siihen nude -termiin kanssa, niin sehän on just tämä tämmöinen termi, jolla alastomuutta on nostettu sinne taiteensfääriin. Versus sitten vaikka naked -sana, mikä nyt suomeksi voisi miettiä alaston ja naku, niin nekin kuulostaa todella erilaisilta.
Erja Salo
03:46-04:17
Eli tuntuu, että ainakin joskus ennen muina on ollut iso tarve tehdä siitä jotenkin kunniallista, eli se on ollut jotenkin huono yhdistelmä. Valokuva ja alastomuus, ja sitten on mietitty, että mikä se alastomuuden voisi oikeuttaa tai mihin tässä voisi vedota ja mikä tekisi siitä kunniallista.
No, mä oon tuonut yhden kuvan meidän museon kokoelmista, niin katellaan sitä vähän aikaa. Se on nyt tämmöisenä ihan kopiokoneprinttinä. Ole hyvä, Sini.
Sini Henttu
04:19-04:19
Kiitos.
Erja Salo
04:20-04:21
Sulle max.
Max Fritze
04:22-04:22
Kiitos.
Erja Salo
04:23-04:26
Mitä sä, Sini näet kuvassa?
Sini Henttu
04:26-04:57
Mä näen tässä kaksi hahmoa lähekkäin ihokosketuksessa makavan jollain kankaalla tasolla. Ja hedelmiä, ja etenkin rypäleitä. Ja sitten jonkun suoran asian onkohan se miekka vai mikä se on, mä en tiedä, mikä tossa toisen hahmon etualalla on.
Jotenkin rauhallinen tunnelma, unenomainenkin ehkä.
Erja Salo
04:57-05:03
Mitä sellaista sä näet, että se tunnelma on sulle rauhallinen, unenomainen?
Sini Henttu
05:03-05:23
Se on jotenkin noiden asennot, kun ne on tavallaan vastakkain, mutta lähekkäin. Ja toinen kannattelee itseään ottamalla toisen niskasta kiinni ja että molemmilla on silmät, onko kokonaan kiinni vai osittain kiinni, niin sinulla on jotain sellaista raukeutta, mikä tuottaa sitä rauhallisuutta.
Erja Salo
05:24-05:30
Mitäs sulle, Max, tässä on meneillään tässä kuvassa, joka on muodoltaankin aika jännä.
Max Fritze
05:30-06:27
On joo, eli tämmöinen puolikaaren muotoon yläreunasta leikattu vedos, joka on sitten huolellisesti pohjustettu tämmöiselle värikkäälle pohjalle. Ja kaksi alastonta naisoletettua makailee ikään kuin kaulakkain tässä. Ja mullekin tulee toi sana, mitä Sini käytti, eli raukeus, tästä mieleen. Tämä on myös intiimi mun mielestä tämä neen kuvaustapahtuma tai tämä neen aihe tässä ja sitten tässä on myös tekstuaalisia neen selityksiä tai viittauksia. Eli teos. Nimi eli saksaksi bakkantiinen, joka nyt suomeksi kääntyisi bakkantiinit ja viittaa tuonne antiikin jumaltarustoihin ja viinin jumalavakkuukseen ja heidän naispuolisiin kultisteihin. Sitten selittää näitä viinirypäleitä tässä.
Erja Salo
06:28-06:36
No, sä oot selvästi nähnyt tämän alkuperäisenä ja originaalina, kun puhuit pohjustuksesta ja muusta, osatko sanoa, miten iso kuva tämä on?
Max Fritze
06:36-07:44
Tämä on melko pieni. Eli tämä on ollut tämmöinen kaupallisesti levitetty portfolio tai kuvasalkku, tämmöisiä saksalaisia taiteellisia alastonkuvia, ja tämän nimi oli muistaakseni suomennettuna tämän salkun 20 maalauksellista aktitutkielmaa. Ja tämä oli mun mielestä sen takia aika kiinnostava esimerkki, että tuossa niinku tittelissä tulee jo kolme eri tämmöistä. Niinku sä puhuit alastomuuden oikeuttamista eri tavoin, eli maalauksellinen nostaa sitten tätä massakulttuurina vähän epäilyttävää valokuvaa sinne taiteen puolelle, näillä antiikiviittauksilla ja tämmöisillä akateemisilla asetteluilla aktiverhoa sitten epäilyttävän alaston sanan, ja tutkielma on myös ollut tämmöinen taiteellisuuteen helposti mielikuvat vievä termi.
Eli kielen tasolla tämä on ollut pitkään tämmöistä niinku neuvottelua, että miten alastomia ihmisiä saa kuvat.
Erja Salo
07:44-07:59
Kyllä, ja sit vielä niinku sanoit se. Bakkantiinit tuo tämän taidehistoriallisen viittauksen, ja siinä on taas oikeutus esimerkiksi antiikin ja renesanssin alastonfigureihin ja tämmöinen linkki jonkunnäköiseen ajattomuuteen ja klassisuuteen.
Max Fritze
07:59-08:30
Juuri näin, koska vaikka niinku Suomessakin pitkään oli aika tiukat pornografiaa säätelevät lait. Mut jos oli sitten porsaan reikiä taiteellisuudelle, eli siis taiteelliset kuvat, niin meni tämän lainsäädännön ulkopuolelle, ja mikä parempi tapa niin tehdä kuvasta taiteellinen kuin viitata tällaiseen suoraan ja taiteeksi hyväksyttyyn. Ja länsimaisessa kulttuurissa sen, että korkeammalle jalustalle nostettu perintö on sieltä antiikista, ja sieltähän näitä alastomuuden esimerkkejä löytyy todella paljon.
Erja Salo
08:31-08:40
Ja tämä on vuonna 1904.
Kyllä tiedäksä yhtään, miten tämmöinen kuva on päätynyt meidän kokoelmiin tai kenen teos tämä on.
Max Fritze
08:41-09:13
Tässähän lukee itseasiassa tämä kuvaajankin nimi tämmöiseen lyhenteen, mutta Herman Ludwig Jahn niminen saksalainen kuvaaja ei ollut itsellekään tuttu. Ennen kuin luetteloin tämän kuvasalkun, meidän kokeelmissa se oli tullut lahjoituksena tai jonain kirppariostona, en enää muista kumpana, mutta sitten luetteloitiin se silloin, kun me tutkittiin tätä 1800 -luvun lopua, 1900 -luvun alun taidepalokuvaa piktorialismitutkimushankkeen yhteydessä.
Erja Salo
09:13-09:58
Mutta näin se saa nyt meiltä tässä merkityksenantoja kontekstissa alastomuus, kehollisuus ja ruumiillisuus. Mä itse laitoin googlien alastonkuvaus ja katsoin, että minkälaisen osuman se mulle heittää, ja sehän ykkösenä oli. Buduaarikuvaus tai huomenlahjakuvaus, ne eivät olleet mulle itselleni kauhean tuttuja termejä, mutta niissähän toisaalta on taas mukana se ajatus, että miten tämä tehdään kunnialliseksi, ja toisaalta buduaarisanahan viittaa sellaiseen intiimiin pieneen huoneeseen.
Ja kuten tässä kokoelmakuvassa, bakkantiinista maksaviittasitkeen, tunnelma on intiimi, eli siinä ollaan jotenkin se saman luennan äärellä.
Max Fritze
09:58-11:21
Mutta ehkä tuossa on tapahtunut jonkinlainen muutos nyt, kun miettii esimerkit, mitä sinä sanoit, ovat tällaista nykypäivän kaupallista valokuvaa, eli mitä erikoistuneet valokuvaajat tai studiot tarjoavat asiakaskunnalle. Ja tämähän kuitenkin alaston valokuvaus on ollut historiallisesti aika selkeästi. Tai ainakin se on tulkittu niin, että tällaisen miehisen katseen ja kuvaksi muuttuvien naisten dynamiikan määrittelemää. Ja just tällaiset boudoir pin up tyyliset aiheet, niin niissä on nähty selkeä valtadynamiikka.
Sitten jos tämmöinen mieskuvaaja niin selkeästi hallitsee sitä tilannetta ja kuvaamaansa naista, mutta sitten jos tätä nyt seuraa, että mitä nämä boudoir ja huomenlahja pin up kuvaukset nykyään on, niin. Se näyttäytyy minulle ainakin siltä, että tämmöiset aikaisemmin jotenkin alistettuna nähty rooli eli tämmöinen objektiksi ja haluttavaksi muuttuva nainen. Niin, että naiset on nykyään tavallaan ottaneet näitä uudestaan, määrittäneet ehkä näitä uudestaan joskus voimaannuttavaksi, eli siis tämmöistä voimaannuttavaa alastonkuvausta haetaan yhä enemmän tämmöisiltä kaupallisilta valokuvaajilta.
Erja Salo
11:21-11:51
Kyllä minä bongasin tällaisia markkinointivirkkeitä, että täydellinen tapa kokea itsevarmuutta ja tallentaa itsesi. Upeimmillaisia ja hienoja ajatuksia, että meillä on taas eri kieli, jota me käytetään eri aikana.
Mä löysin Sini sun ajatuksia netistä, sen tyyppisiä, että sulle keho on materiaali, kerro vähän siitä, ja eikö se ole sun oma keho, ja onko se oleellista, että se on sun oma keho?
Sini Henttu
11:51-13:10
Se on usein mun oma keho, mutta mulla on itseasiassa käymässä jonkinlainen murros kyllä jossain taiteellisessa praktiikassa sillä tavalla, että mä oon kiinnostunut kuvaamaan myös muita kehoja.
Jollain tavalla, kun mä oon itse sen kameran edessä, niin mä näen ja koen sen oman ruumiinimateriaalina. Juuri, että mulla on se joku lihallinen iho ja rasva ja kaikki, mitä mulla löytyy mun kehosta. Mutta sitten jonkinlainen kontrolli mulla on tietenkin siinä kameran edessä, koska mä haluan tai mä oon liikaa kiinni siinä, että miltä mä näytän, mä ajattelen niin sitten. Sen takia mä haluan myös tuoda jotenkin muita ruumiita sen mun kameran eteen, että mä pääsen jollain tavalla siitä kontrollista irti, että mä annan tavallaan muille ruumiille mahdollisuuden. Mahdollisuus on ehkä väärä sana muille ruumiille. Osan siinä mun teoksessa, että siihen tulee enemmän sattumaa, mihin suuntaan se video tai valokuva sitten pyrkii sen toisen ruumiillisuuden kautta?
Ja se materiaalisuus tulee just sillä tavalla, että.
No joo, tää liittyy myös tosi vahvasti mun taiteellisen praktiikkaan. Niin, että mä näen ja koen kaiken mun ympärillä materiaalina, myös ilman ja kaiken, mitä tässä tapahtuu, mutta myös mun keho ja muiden kehot on materiaalia itsessään.
Erja Salo
13:11-13:19
Sä sanoit, että sä tuot sun kehon kameran eteen, toivottavasti mä kuuntelin tarkkaan, siellä kameran takana ei ole siis ketä.
Sini Henttu
13:19-13:40
Usein ei, se on yleensä. Etenkin, jos mä teen videoteoksia, niin mä oon asettanut sen jalustalle ja sitten mä oon siinä tilassa yksin sen kameran kanssa. Mutta nyt, kun vaikka viime vuonna mä tein ensimmäisiä kertoja sellaisia teoksia, jossa mä kuvaan videolle muita ihmisiä, niin silloin siinä on tilassa myös minä ja hän, ketä mä kuvaan.
Erja Salo
13:42-13:49
Mites me saadaan nyt se alastomuus tähän, sä oot alasti tai ne muut ihmiset on alasti?
Sini Henttu
13:49-14:41
Mulla on usein teoksissani vähäpukeisuutta, joka on mun mielestä jollain tavalla kyllä kontekstissa siihen alastomuuteen, mutta sit mä jollain tavalla myös vierastan sitä alastomuuden sanaa. Koska se on jotenkin just niin värittynyt, kuten alunperin jotenkin sanoinkin, tai jotenkin, että ruumis on siinä kuitenkin kameran edessä, oli sillä vaatteita päällä tai ei. Niin jotenkin mä oon kiinnostuneempi enemmän siitä ruumillisuudesta kuin siitä alastomuudesta, ja sit jotenkin mä näen jollain tavalla. Jos me mennään siihen alastomuuden tematiikkaan ja teemaan, niin tää on tavallaan no tosi banaalia sanoa tää ääneen, mutta me ollaan kaikki alasti, niin sit jotenkin mä koen myös, että se on aina siinä ruumillisuudessa läsnä.
Olemme siis kaikki alasti vaatteidemme alla. Tarkoitin näin kokonaisuudessaan.
Max Fritze
14:42-16:09
Ja toi on kyllä tosi iso, tämmönen paradigma -muutos juuri siinä, että miten alastomia kehoja taiteessa kuvataan ja miten niistä puhutaan. Koska tää alastonkuva kuitenkin mullakin, jos puhutaan alastonkuvasta, niin ensimmäiseksi ajatukset menee johonkin tämmöseen modernistisempaan alastonkuvaan, jossa haetaan tämmösiä täydellisiä muotoja, ihanteellisia figuureja, sommitelmallisia mestariteoksia ja muuta. Mutta sitten taas tää ruumiillinen käänne, joka tapahtui ehkä valokuvataiteessa. Voisi Suomessa puhua 90 -luvusta ja nimenomaan siitä, että tämmönen feministinen teoria -alko vaikuttaa enemmän taiteeseen täälläkin. Niin se on kyllä kääntänyt asioita aika selkeästi päälajilleen. Eli enää ei puhuta figuureista ja alastomista ja täydellisestä muodosta tai jostain ideaaleista, vaan niin kuin sinikin tässä on ruumiillisuudesta, ja omasta ruumiillisuudesta on puhunut, niin ruumishan on jotain tämmöistä, joka on prosessissa koko ajan. Se on kaikkine eritteineen ja muine epämukavuuksineen epätäydellinen. Se on jotain, joka määrittää meitä kaikki, joka sitoo meidät tiettyyn aikaan, paikkaan ja positioon.
Se on semmoinen asia, mistä taiteilijatkin on tullut hyvin tietoisiksi tässä viimeisen 30 vuoden aikana.
Sini Henttu
16:09-16:32
Juuri näin sitten. Tällä hetkellä on ehkä nyt paljon puhetta myös siitä ruumiillisuudesta siinä nähden, että mitä kaikkea muuta meidän ruumiissa on koko ajan. Kaikki ne muutkin kuin inhimilliset asiat, kaikki eliöt ja bakteerit ja muut. Se liittyy kanssa tosi vahvasti siihen alastomuuden tematiikkaan mun mielestä nykypäivänä, että mitä kaikkea muuta meidän iholla on kuin meidän iho, kaikki ne sienet ja muut.
Max Fritze
16:32-16:42
Ja ruumis on olemassa myös tämmöisissä abstraktimmissa vallanverkostoissa liittyen nyt vaikka rotuun ja sukupuoleen ja kyvykkyyteen ja muuhun.
Erja Salo
16:44-17:21
Taisi voinut olla siis vaikka Mikrobi -jakso, jos me oltais otettu juuri näin, mutta hei, lukuisten eri arkistojen joukossa meillä on Äänite -arkisto, johon tämäkin jakso jo joskus päätyi, mutta nyt kuunnellaan vuodelta 2013 kuvataiteilijan, taiteentutkijan Harri Kalhan ajatuksia alastomuuden idyllistä. Hän on kirjoittanut tämän tekstin aikoinaan meillä täällä kaapelitehtaalla vuonna 2013 hänen kuratoimaansa näyttelyyn Surrealismia ja silmän lumetta, jossa oli esillä runsaat 500 valokuvapostikorttia.
Audio insert
17:22-18:32
1900 -luvun alku oli viattoman lapsuuden aikaa. Lasten alastomuutta ihasteltiin, koska moraalisäännöt olivat johtaneet muuten niin tiukkoihin siveellisyyskäsityksiin. Lapsuus sen sijaan miellettiin turmeltumattomaksi vapaan aistillisuuden temmelyskentäksi. Myös lasten väliset hellät kosketukset, jopa pikkulasten väliset suudelmat olivat yleisiä aiheita postikorteissa. Tässä aateilmastossa tuntuu luontevalta, että saksalainen korttifirma Neue Fotografische Gesellschaft teki moniosaisen korttisarjan, jossa kuvattiin lasten huoletonta kirmailua luonnon helmassa.
Kuvasarja kertoo ennen kaikkea aikuisten haikailusta viattomuuden toiviomaahan. Toisaalta kuvissa on toiminnallisuutta, joka saa näkemään ne kuvat ja kuvaustilanteet myös lasten seikkailuna. Sittenmin lasten alastomuus on käynyt tulen araksi aiheeksi valokuvataiteessa. Sen osoittaa esimerkiksi skandaali, joka syntyi, kun amerikkalainen Sally Mann julkaisi vuonna 1992 valokuvasarjan Immediate Family. Ohjeiset kortit taas kertovat, että matka Sally Mannista lähes sata vuotta vanhempiin kuviin on yllättävän lyhyt.
Erja Salo
18:33-18:39
Sini, minkälaisia tulkintoja tai palautetta sä oot saanut sun teoksista?
Sini Henttu
18:40-20:40
Kiinnostava kysymys. Mä muistan joskus 2019, kun mä tein Nori Kinin ja Reetta Nummen kanssa yhden videoteoksen kolmestaan, missä me esiintyimme Reetan kanssa, oltiin molemmat alasti siinä videolla. Se julkaistiin aavistusfestareilla muistaakseni ensimmäistä kertaa tai siellä oli se ensiesitys. Sitten meillä oli sellainen keskustelutilaisuus, missä me taiteilijoina kerrottiin yleisölle tästä teoksesta.
Sitten me saatiin kysymys, että miltä tuntuu olla alasti näiden kaikkien ihmisten edessä täällä.
Mä hämmennyin siitä kysymyksestä tosi paljon tai tuntui siltä, että me voitais puhua missä tahansa asiasta tässä nyt liittyen tähän teokseen. Ihmisiä kiinnostaa nimenomaan se, että me ollaan alasti tai että siihen jotenkin takerrutaan.
Mutta se oli ehkä mulle myös sellainen hyvä herätys siinä, että vaikka alastomuus, vaikka mun kehon alastomuus olisi mulle neutraalia, niin se ei ole kaikille neutraalia. Ja että se tietenkin liittyy ajasta ja paikasta, ja en mä tiedä. Ihan kaikki asiat liittyy siihen, että miten ihmiset ottaa vastaan sen alastomuuden, niin se on ehkä myös jollain tavalla antanut tai sen takia musta on tullut jollain tavalla arka sen kanssa, että haluanko mä olla alasti videolla tai kuvalla tai jossain teoksissa. Tai että mä mietin sitä tosi paljon pidempään, että liittyykö se alastomuus siihen teokseen vai ei, ja että haluanko mä, jos tämä teos julkaistaan jossain, että todennäköisesti jotkut ihmiset takertuvat siihen alastomuuteen.
Että mä jotenkin huomaan, että mä joudun perustelemaan sitä itselleni paljon enemmän kuin aikaisemmin ennen tätä kommenttia.
Erja Salo
20:41-20:44
Tavallaan se katse tuli sulle näkyväksi.
Sini Henttu
20:44-20:45
Joo, kyllä.
Erja Salo
20:47-20:54
Minkälaisia ajatuksia sulla lähti Max liikkeelle tuosta Harri Kalhan luennasta tai tästä katseesta?
Max Fritze
20:55-22:38
Ensinnäkin se on aika yllättävää, että kuinka paljon meidän kokoelmissa on vaikka kuvia alastomista lapsista nimenomaan tällaiseen varhaiseen valokuvataiteen kontekstiin tuotettuja. Tällaisia aurinkoisia kesäidyllejä suomalaisesta saaristosta ja rannoilta ja pelloilta, missä lapset kirmaa ja leikkii alasti.
Harrikin tuossa klipillä puhui, että kuvatyyppi, joka on täysin muuttanut ja saanut uusia merkityksiä. Suhtaudutaan huomattavan paljon kriittisemmin kuin silloin, vähän yli sata vuotta sitten, jolloin tämmöinen tietty naturismi ja nudismikulttuuri oli nousemassa Suomessakin. Ehkä tämmöisenä tietynlaisena vastareaktiona teolliselle kehitykselle ja modernisaatiolle tuli tämä back to nature takaisin luontoon, liike, jossa ihmiset unelmoivat tai nostalgisoivat jostain tällaisesta likeisemmasta luontoyhteydestä. Lapset, koska he eivät ole täysin vielä astuneet yhteiskunnan pelisääntöjen sisään, vaan elävät tällaista vapaata elämää vielä ainakin tämmöisessä lapsuuden ihannekuvissa, tämän yhteiskunnan sääntöjen ulkopuolella, tämä lapsen alastomuus. Niin siinähän ei vielä kannettu tämmöisiä yhteiskunnan univormuja eli vaatteita, jotka sitoo meidät kuitenkin aina aika selkeästi johonkin luokkaan tai ammattiin tai muutenkin tämmöiseen meidän arkiseen olemiseen.
Eli se lapsen alastomuus oli monella tavalla tämmöisten ideaalien ilmentymä.
Erja Salo
22:39-23:03
Niin, ja varmaan se, että me ollaan nykyään ehkä aika valveutuneita myös siitä kuvaajan roolista. Eikä vaan katsota kuvaaja siinä olevaa aihetta tai esitystä. Ja sitten kun tulee tietoiseksi siitä kuvaajan roolista, niin sitten tulee tietoiseksi siitä vuorovaikutuksesta tai valta -asemasta, ja sitten nämä ajankohtaistuu, nämä kaikki pohdinnat.
Max Fritze
23:03-23:23
Kyllä, ja mahdollisesti näistä vallan väärinkäytöksistä myös, eli siis näitähän on helppo ymmärtää tämmöisen historiallisen viitekehyksen kautta. Vaikka lapsista on otettuja alastonkuvia, mutta kyllä sinne väliin mahtuu myös varmasti hyvin paljon niin moraalisesti todella epäilyttävin intentioin kuvaneita kuvaajia myös.
Erja Salo
23:23-23:58
Joo, ja itselleni ehkä enemmän. Tuolta elokuvamaailman puolelta on tuttua. Nyt ne keskustelut intiimikuvauksen säännöistä ja näistä, jotka on varmasti kaikki hyviä ja vie oikeanlaista ajattelua eteenpäin. Mutta nyt katsotaan teidän kuvia, tiedän, että niitä on kännyköillä ja sitten niitä on printteinä, te olette molemmat tuonut taas kuvia mukana, niitä on kännykällä ja printtinä.
Mitä olet, Sini tuonut mukana sinun omasta tuotannosta?
Sini Henttu
23:58-24:30
Mä oon tuonut tosiaan tällaisen kuvan, joka on mun teoksesta Lost Touch, ja se on media -installaatio, jossa on esineitä ja video, ja tää on screenshotti siitä videon sisällöstä. Ja tässä kuvassa on mun ystävä Minni Välipakka, jonka kanssa mä, jota mä tosiaan kuvasin tähän teokseen, ja hän on litistynyt tuollaista, painautunut tuollaista läpinäkyvää pleksiä vasten siinä kuvassa.
Erja Salo
24:31-24:33
Se on osa siis jotain isompaa.
Sini Henttu
24:33-24:36
Se on osa sellaista isompaa media -installaatiota, joo.
Erja Salo
24:38-24:45
Mitä sinulla, Max, tulee mieleen tällaisesta pienestä kännykkäkuvasta, jota me nyt katsotaan, joka on oikeasti iso media -installaatio?
Sini Henttu
24:45-24:54
Se oli tosiaan siinä teoksella sellainen 70 -tuumasella televisiolla katossa ripustettuna. Siellä hän makoili, tuo hahmo.
Max Fritze
24:54-25:22
Niin, että hahmo ei ole täysin alasti tässä tai henkilö ehkä nyt ei ole sopivaa puhua enää hahmoista. Kun malli on nimetty ja näin, niin varmaan myös haluaa esiintyä omalla nimellään tässä. Joka totta kai on sitten jo jonkinlainen erotus näihin aikaisemmin puhuttuihin idealisoituihin alaston hahmoihin, että tässä on selkeästi mallilla myös tekijyyttä. Tässä kuvassa. Mä en tiedä, mikä sun prosessi yleensä on.
Kuinka paljon sä ohjaat?
Sini Henttu
25:22-25:40
Mä ohjaan hyvin vähän. Tässä esimerkiksi tapahtui niin, että mulla oli kotistudio, missä oli asetettu toi pleksi, ja mä näytin tälle mallille, että olis suunnilleen jotenkin näin päin sun keholla. Ja sitten me kuvattiin yhteensä kahdeksan tuntia, ja sitten sieltä tuli jotain matskua, mitä mä käytin.
Max Fritze
25:40-25:41
Kahdeksan tuntia.
Sini Henttu
25:41-25:41
Joo.
Max Fritze
25:41-25:49
Okei, no, siihen on mahtunut varmasti aika paljon. Oliko tää lasiin painautuminen sun idea tässä, joo.
Erja Salo
25:50-25:54
Noi tuntuu, että noi on juuri niitä ruumiillisen kokemuksen tutkimisia.
Sini Henttu
25:54-26:41
Ne on juuri niitä, ja sit mua kiinnostaa hirveästi ne mikroilmeet. Esimerkiksi jos Minnin kanssa, koska hän ei ole minä ja mä en pysty kontrolloimaan hänen ruumista, niin hänelle tulee jotain vaikka.
Sellaista turhautumisen huokailua tai sellaista, että ei jaksa enää ja semmosia mikroilmeitä. Niin mua kiinnostaa ne pienet kohdat siellä, mitä mä en pysty ehkä teeskentelemään itse. Jos mä olen itse mallina siinä mun teoksessa. Koska silloin, jos mä turhaudun, niin mä lopetan ja pidän tauon. Mutta sitten, kun mä kuvaan jonkun mun ystävän kanssa. Ja sit me ollaan sovittu, että me pidetään vaikka puolen tunnin päästä taukoon, niin sit hän jotenkin sinnittelee sen puoli tuntia urheasti ja sit sieltä tulee niitä pieniä sellaisia, ne turhautumisen eleet.
Ne on mulle tosi kiinnostavia, pieniä mikroilmeitä ja ihania materiaaleja.
Max Fritze
26:42-26:46
Kuinka tärkeet se muuten on sulle, että sä tunnet ne ihmiset, ketä sä kuvaat?
Sini Henttu
26:47-27:29
Tähän asti se on ollut tosi tärkeetä, mä luulen, koska siinä on joku sellainen just luottamus siihen henkilöön. Esimerkiksi hänet mä oon tuntenut kohta jo kymmenisen vuotta. Niin siinä on semmonen luottamuksellinen suhde jo rakentunut, eli sit tavallaan siinä teoksessa ei, että se lähtee jo luottamuksellisesta suhteesta, että ei rakenneta ensin jonkinlaista ihmissuhdetta. Tai koska mä koen, että se olisi eettisesti arveluttavaa, että mä sanoisin ihmiselle, että nyt ota housut pois ja mene tuolle pleksille ja mä kuvaan.
Tietenkin, että jos se on sovittu sääntö, niin tietenkin se on eettistä tai etukäteen kaikki osapuolet tietää siitä, mutta mulle se on tärkeetä, että se on mulle läheinen. Mutta ainakin toistaiseksi mä en tiedä, että mitä sit tulevissa teoksissa.
Erja Salo
27:29-27:52
Mutta noin on juuri näitä kuvaajan ja kuvattavan välisiä asioita verrattuna. Sitten vaikka siihen kaupallisen puolen buduaari tai huomenlahjakuvaajan, jolle tulee ihan tuntematon asiakas, joka on jo hyvin pohjustanut sen nettisivuillaan, että miten se tapahtuu ja mistä roolista siinä tilanteessa ollaan. Eikö sulla ole vähän niin kuin huumoriakin joskus sun töissä?
Sini Henttu
27:53-28:27
Joo, se on kanssa yksi sellainen asia, mikä mä koen, että on tosi tärkeää mun taiteellisessa työssä. Huumori on tosi vaikea laji, usein jos haetaan huumoria, niin sitä huumoria ei tule. Musta tuntuu siltä, mutta sitten jotenkin, että jos sille antaa tilaa ja jos sattuu olemaan hyvä säkä, niin sitten sinne tulee sellainen joku nyrjähdys sinne teokseen, mikä saattaa hauskuuttaa tavallaan tahattomasti, ja se on se huumori, mitä mä etsin mun teoksiin.
Joku sellainen klits tai awkward, sellainen kiusallisuus, mikä tuottaa sitä huumoria.
Erja Salo
28:28-28:36
Ja jos ajattelee tällaisia sanapareja, että alaston keho ja huumori, siitä tulee ihan eri asioita mieleen kuin alaston keho ja flirtti tai alaston keho ja poseeraus.
Sini Henttu
28:37-28:47
Kyllä totta, siinä on ehkä jotain kömpelyyttä myös, mitä jotenkin on ihana seurata. Mun mielestä teoksissa, jos on alastomuus ja huumori, niin siinä on joku sellainen kömpelyyden taso saattaa olla.
Erja Salo
28:49-28:52
No Max, sulla on jotain aika erilaista sä oot tuonut.
Max Fritze
28:53-28:55
Joo, kömpelöä huumoria.
Erja Salo
28:55-29:03
Sinille kuvan, kerro, minkälaista kuvaa me katsellaan ja miksi sä haluisit tämän meidän miljoonien kokoelmakuvien joukosta tähän jaksoon.
Max Fritze
29:03-29:47
Mitäköhän mä oon ajatellut, tää on tota. Kuvassa on siis kaksi suomalaista valokuvaajaa 1900 -luvun alusta. Tarkka kuvausvuosi ei ole tiedolla, mutta he on tämmöisen Suomen ensimmäisen taiteellista valokuvautta edistäneen kameraseuran eli Amateur Photography Clubeni Helsingfors eli lyhyemmin AFK jäseniä. Kesäisellä kuvausmatkalla. Ja mä toitan nyt ehkä vastapainoksi tälle toiselle historialliselle kuvalle täällä, eli siis tämmöistä informaalia, vapautunutta alastomuutta on meidän näissä historiallisissa kokoelmissa myös aika paljon.
Erja Salo
29:47-29:50
Lähes järjetöntä, mun mielestä on kyllä.
Max Fritze
29:51-31:52
Tässä ollaan ehkä kaukana tämmöisistä alastoman just ideaaleista. Tässä keho on vähän naurun alaisena, koska nämä kaksi herrasmiasta tässä peittelee sukupuolielimien kameroillaan. Tämä on myös ollut tämmöinen kiinnostava kysymys alastonkuvauksessa, että miten sukupuolielimet ylipäätään saa näkyä. Eli tavallaan niillekin oli se referenssi siellä neen antiikissa, mutta jos tunnette yhtään antiikin veistostaidetta vaikka, niin siinähän on semmoinen tietty epäsuhta yleensä miesten ruumiinrakenteen ja sukupuolielimien kanssa, eli siis penis. Hän on usein tämmöinen, varsin pieni ja siro.
Ja se on ollut se tietty nuoruuteen viittaava ideaali näissä antiikin veistoksissa, mutta sitten taas tämmöinen aikuisen miehen semmoisena on. Näkyvä penis valokuvassa on aika tämmöinen ruumiillinen verrattuna näihin siloteltuihin ideaaleihin, joten valokuvissakin. Pitkään leikiteltiin tai leikitelti välttämättä, mutta piiloteltiin sukupuolielimiä vaikka näillä kuuluisilla viikunanlehdillä tai vähän kömpelön näköisillä lannevaatteilla, kun kuvattiin urheilijoita tai vastaavaa. Mutta tässä tämä penis peittyy kameralla, ja tämä on mun mielestä jotenkin erityisen hauska. Tämmöisenä vähän psykoanalyyttisena vitsinä, koska tähän tämmöiseen miehisen katseen määrittelemään alastonkuvauksen historiaan liittyy myös tämmöinen tietty miehisen tai maskuliinisen hallinnan teema, sen kontrollin teema, miten tämä kuvaaja hallitsee ja ohjaa sitä kuvattavaa, usein naisoletettua.
Ja sitten kamerahan on tavallaan tämän jatkeen myös erilainen hallinnan väline, ja nyt se peittää tuossa falloksen, joka on taas psykoanalyyttisesti tämmöinen miehisen hallinnan symboli, joten tässä kamera tuplaa falloksen.
Erja Salo
31:53-31:59
Mä olen aivan sanaton nyt, mutta mä silti haluaisin tietää, että mitä on tapahtunut ennen tätä, kuvaajan jälkeen.
Max Fritze
32:00-32:01
En tiedä tähän jo mitenkään.
Erja Salo
32:01-32:02
Ja kuka on se kuvaaja ollut?
Max Fritze
32:02-32:19
Joku heidän kollegansa sieltä kameraseurasta. Ja tässä ollaan varmaan vaan käyty pulikoimassa kaverusten kesken ja otettu kuvia, joista osa on ehkä päätynyt johonkin seuran kilpailuun tai näyttelyyn. Mutta tämä ei tietäkseni ole.
Erja Salo
32:19-32:31
Ei varmasti 1900 -luvun alussa. Olisi mielenkiintoista, että miten tämä liittyisi nykykuvastoon, että onko meillä edelleen olemassa sellaisia kuvia, joissa kännykällä peitetään sukupuolielimiä.
Max Fritze
32:32-32:38
Ei tule mieleen. Tällainen tarvitaan kokoelmiin tällaiseksi nykyreferenssiksi.
Erja Salo
32:39-32:45
Onko sinulla Sini kokemusta tällaisesta kesäisestä nakkuilusta kaveran kanssa?
Sini Henttu
32:46-33:13
Onkohan mulla, mä luulen, että ei, varsinaisesti ei ole ehkä omaa kokemusta tällaista samanlaista, ei ainakaan jotenkin näin, etenkin tässä oikeanpuoleisessa kaverilla.
Ilme on jotenkin super, ihan kuin hän tekisi jotain. Kiusaa, joku vähän jantteri -energia siellä menossa. Pitää ehkä tänä kesänä tehdä jotain kesäpuuhaa kameran kanssa järvenrannalla.
Erja Salo
33:13-33:25
Onko sinulla mitään, mihin sinä voisit samastua siinä taiteilijana, vaikka tämä luultavasti ei ole ollut nyt AFK -jäsenillekään mikään kilpailuihin lähetettävä taidekuva?
Sini Henttu
33:26-33:44
Jos nyt johonkin voisin samaistua, niin ehkä siihen sellaiseen toiveeseen, että taiteen tekeminen olisi humoristista ja ihanaa ja joskus myös kevyttä, eikä jotenkin sellaista aina jäykkää ja vakavaa. Se on jotenkin se, mitä mä toivon myös omaan tekemiseen tosi paljon.
Erja Salo
33:45-33:48
Niin, ja ehkä tuossa on sitä kollektiivisuuttakin, mitä sinä mainitsit.
Sini Henttu
33:49-33:50
Joo, juuri näin.
Erja Salo
33:50-33:57
Luottamista ja pitkäikäisiä kuvattavia ja sitä vuorovaikutusta.
Sini Henttu
33:58-33:59
Joo, juurikin näin.
Max Fritze
34:00-34:23
Ja jos tämä suomalaisen alaston valokuvaukseen monipuolinen ja polvinen historia kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Johanna Friegårdin kirjoituksiin. Hänen väitöskirjaansa Alastomuuden oikeutus, josta ollaan tässäkin puhuttu jo usein, niin fokus on siinä erityisesti, että millä eri tavoin sitä alastomuutta on perusteltu valokuvauksessa.
Erja Salo
34:24-35:23
Joo, ja sitten semmoinen suomalainen kuvaaja kuin Emmi Fock, ja 20 -luvun Turku on myös hyvä. Me laitetaan linkki siitä.
Hei, kiitos teille, ja sinä siellä kuuntelit Suomen Valokuvataiteen museon kuvaajista kiva podcast, ja tämän ja muut jaksot voit kuunnella Spotifysta tai Applen podcasteista. Ja sitten nämä kaikki kuvat, ja niitä totisesti kannattaa käydä kurkkaamassa. Sä voit nähdä meidän museon omilla nettisivuilla www.valokuvataiteenmuseo.fi, ja sieltä löytyy myös muita linkkejä ja kuvia tähän jakson aiheeseen.
Ja tää oli kuulkaas aika historiallinen purkitus, koska me oltiin ekan kerran meidän kellaristudiossa täällä meidän Etsin-näyttelyn yhteydessä. Ja tätä jaksoa oli meidän kanssa tekemässä Aleksi Ranta, joka on editoinut tämän materiaalin, ja sitten Valtteri Heinonen, joka vastasi tekniikasta täällä meidän museon kotistudiossa ja vastaa myös landing pagen tuotannosta. Kiitos.
Sini Henttu
35:23-35:24
Kiitos paljon.
