Vivian Maier (1926 - 2009) oli amerikkalainen valokuvaaja, jonka laaja elämäntyö on tullut kohinalla julkisuuteen vasta hänen kuolemansa jälkeen 2010-luvulla. Maier kuvasi intohimoisesti koko aikuisen elämänsä, mutta ei itse tuonut kuviaan esille, vaan ansaitsi elantonsa toimimalla lastenhoitajana lukuisissa perheissä New Yorkissa ja Chicagossa 40 vuoden ajan 1950-luvulta alkaen.

Vivian Maierin kuvissa toistuvia teemoja ovat katuelämä, tuntemattomien ihmisten muotokuvat ja hänelle tuttu lasten maailma. Maier tallensi mielellään kuviinsa myös itsensä, joko heijastavan peilin kautta tai kuvassa näkyvänä valokuvaajan varjona. Pitkälle lankeava varjo todistaa valokuvaajan läsnäoloa, mutta samanaikaisesti pyyhkii sen pois. Omakuvia ja ”varjokuvia” voi lähestyä valokuvaajan identiteettitutkielmina, mutta katsojan kanssa Maier tuntuu myös leikkivän piilosta – valokuvaaja haluaa olla yhtä aikaa sekä näkyvä että näkymätön.

Maier vietti koko elämänsä anonyyminä, yksityisyyttään varjellen, kunnes sattumalta vuonna 2007 hänen arkistonsa löytyi chicagolaisesta varastosta, jonka vuokrat olivat jääneet maksamatta. Maierin mittava elämäntyö pelastui huutokauppojen kautta unohdukselta viime hetkellä. Laajaan ja vaikuttavaan kokoelmaan kuuluu yli 120 000 negatiivia, kaitafilmejä sekä 16 mm -filmejä, äänitallenteita, valokuvia sekä satoja kehittämättömiä filmirullia. Elämäntyön tulo julkisuuteen muutti postuumisti Maierin elämäntarinan ja toi hänen rikkaan perintönsä osaksi amerikkalaisen katuvalokuvauksen legendaarista historiaa.

Vivian Maier nähdään nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Näyttelyssä on esillä 83 Vivian Maierin valokuvaa sekä tämän kuvaamia kaitafilmejä vuosilta 1953–1986.

Vivian Maier – The Self-portrait and It's Double -näyttelyn on tuottanut diChroma photography ja sen on kuratoinut Anne Morin.