”Silmämme ei liioittele terävyyttä, sen näkökulma ja polttoväli ovat äärimmäisen rajoitetut, me havaitsemme tarkasti vain katsomamme pisteen kaiken muun näkyessä pehmeinä viivoina ja sävyinä. Tämän ovat taiteilijat nähneet ja oivaltaneet, ja erityisesti moderni taide on pyrkinyt vapautumaan turhasta terävyydestä ja yksityiskohtien tarkkuudesta. Valokuvassa näin on ollut vasta aivan viime aikoina.”
”Kaikki turha terävyys ja liiat yksityiskohdat häivytetään, osaksi kameran asettelulla, osaksi sopivalla vedostusmenetelmällä.”
-Valokuvaaja Daniel Nyblin, 1903
Piktorialismi oli valokuvan ensimmäinen taidesuuntaus, jonka valtakausi Euroopassa kesti noin 1880-luvulta 1920-luvulle. Piktorialistiselle estetiikalle oli ominaista kauneuden, tunnelman ja luonnollista näkökokemusta vastaavan, utuisen ja epäterävän ilmaisun tavoittelu useiden taitoa vaativien vedostustekniikoiden ja sävytysten avulla. Vaikka piktorialismi joutui modernismin nousun myötä epäsuosioon ja jopa halveksunnan kohteeksi, se säilyi edelleen modernistisen ilmaisun rinnalla ja osittain siihen limittyen. Piktorialismi näkyi vahvasti suomalaisessa valokuvataiteessa ja ateljeemuotokuvauksessa vielä 1950-luvulla, ja sen vaikutteita on edelleen nähtävissä nykyvalokuvassa.
Laajin kokoelma suomalaisten piktorialistien tuotantoa on Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa, jossa suomalaisen piktorialismin kärkinimien, kuten Fritz Englundin, Johannes Schalinin, Alfred Nybomin, Oiva Kallion, Aarne Uusikylän ja Tyyne Savian teoksia on arviolta noin 1000.
Suomalaista piktorialismia ei ole aiemmin kattavasti tutkittu, vaikka naapurimaiden osalta vastaavanlaiset hankkeet on jo toteutettu. Suomen valokuvataiteen museon Piktorialismi-tutkimushankkeen tavoitteena onkin rikastaa ja syventää valokuvataiteen kaanonia ja täydentää kansainvälisen piktorialismin historiaa tähän saakka lähes tuntemattoman suomalaisen piktorialismin osalta. Tämä edellyttää keskeisten piktorialismin esimerkkien tunnistamista, konservointia, luettelointia ja digitointia museon omissa kokoelmissa. Museon oman aineiston lisäksi pyritään kartoittamaan piktorialistisia vedoksia myös muiden suomalaisten museoiden kokoelmissa.
Hankkeen tutkimuskysymyksiä ovat:
1) piktorialismin merkitys valokuvataiteelle, valokuvien esittämisen kontekstit (kameraseurat, näyttelyt, kilpailut ja julkaisut) sekä luonto pohjoismaisen tai suomalaisen piktorialismin ominaisaiheena,
2) suomalaisen piktorialismin tekijät (ammattilaiset ja amatöörit, yläluokkainen kameraseuralaisuus ja naisten asema piktorialismissa),
3) piktorialistisen valokuvan tekniset ja esteettiset lähtökohdat (vedostusmenetelmät kuten kumibikromaatti-, bromiöljy- tai hiilivedosmenetelmä, varhainen värikuva, esittämisen käytännöt).
Hankkeen tulokset julkaistiin keväällä 2022 näyttelynä ja kirjana.
