Muinaisina aikoina Niilin rannoilla asui kansa joka uskoi ikuiseen elämään. Siksi vainajien ruumiit palsamoitiin kestämään ajan hammasta, jotta kuolemattomalla sielulla olisi koti jossa asua.
1800-luvulla muinaisen Egyptin kulttuuriperintö joutui europoppalaisten kolonialistien armottoman ryöväyksen kohteeksi ja Euroopassa syntyi monia kekseliäitä käyttötarkoituksia palsamoiduille ruumiille. Muumiojauhetta käytettiin lääkkeenä, ja se oli suosittu väriaine esimerkiksi öljy- ja vesiväreissä – värisävyä kutsuttiin egyptinruskeaksi. Muumioita tuhottiin käsittämätön määrä. Esimerkiksi 1800-luvun lopulla Englannissa jauhettiin pölyksi 180 000 kissamuumiota ja näin saadut 19,5 tonnia muumiojauhetta myytiin lannoitteeksi.
Atelieri O. Haapalan Seikkailut on sarja teoksia, joissa rouva Onyxei Haapala ja hänen uskollinen avustajansa Helmut Schweinstein esiintyvät erilaisissa 1800–1900-lukujen vaihteeseen sijoittuvissa ja tuon ajan henkeä ilmentävissä kohtauksissa. Atelieri O. Haapala on kahden valokuvaajan, Saara Salmen ja Marco Melanderin, yhteistyönä syntynyt performatiivinen taideprojekti ja valokuvastudio.
Arkeologisia saavutuksia varten kaksikko matkusti Gizan pyramideille. Pyramidien edusta on nykyisin turistilaumojen kansoittama, mutta Salmi ja Melander olivat hankkineet Egyptin Muinaismuistoviraston johtajan, valtion pääarkeologi Zafi Hawassin allekirjoittaman kulku- ja kuvausluvan pyramidien taakse, yleisöltä suljetulle aavikolle. Kuvauslupa saatiin lukuisten suositusten ja kuukausien odotuksen jälkeen vasta kuvauspäivän aamuna. “Varasuunnitelma oli, että ajetaan aavikolle ja photoshopataan pyramidit taustalle. Onneksi ei tarvittu varasuunnitelmaa,” Salmi kertoo. “Pyramidien vahtimestarin toimistossa kättelimme, esitelimme itsemme ja ojensimme lupakirjan. Joimme kahvit ja saimme saattajan, joka ajoi meidät autolla pyramidien taakse, aidatulle alueelle. Portilla oli vartijat aseineen. Meillä oli mukana kissamuumio, jonka olin askarrellut valmiiksi jo Suomessa ennen matkaa. Se aiheutti saattajallemme paniikinomaisen hämmennysreaktion, kunnes kääntelin ja koputtelin sitä ja vakuutin, että se on tehty kipsistä.”
Atelieri O. Haapala toimi aktiivisesti vuosina 2008–2016 ja valmisti uuden ajan kabinettikuvia, jotka kunnioittivat 1800-luvun henkeä, mutta toteutettiin modernilla tekniikalla. Atelierin esikuvia olivat kiertävät markkinakuvaajat ja valokuvasalongit ajalta, jolloin valokuvaus oli hartaasti odotettu juhlallinen tapahtuma.
Maria Faarinen, amanuenssi
