Suojattu katse

Kalle Havas, 1920- ja 1930-luvun vaihde. Digitoitu alkuperäisestä negatiivista. Suomen valokuvataiteen museo.

“I got my beach bag full of all the necessary items for a day in the sun /And of course it wouldn't be like me if I didn't bring along /Some sunglasses, to hide behind (Hide behind) / Sunglasses, to cry behind (Cry behind) / Sunglasses, to die behind / Dear while I lie and cry and sigh and hurt and watch you while you flirt /With your somebody new, I'm makin' me blue” (Sunglasses, 1965,  säv. & san. John D. Loudermilk)

Amerikkalainen pop- ja countrytähti Skeeter Davis lauloi kesällä 1965 pakkaavansa rantakassiinsa aurinkolasit. Kirkkaan paisteen himmentämiseen niitä ei kuitenkaan ollut tarkoitus käyttää, vaan lasien piti peittää pettyneen auringonottajan silmistä luettavissa olevia tunteita. Mahdollisesti varhaisin tummennettujen lasien muoto kehitettiin nimenomaan kätkemään käyttäjänsä reaktioita: kiinalaiset tuomarit verhosivat katseensa laseilla estääkseen muita oikeudenkäyntiin osallistuvia pääsemästä perille ajatuksistaan, kun Suomessa vielä elettiin keskiaikaa.

Nykyisenkaltaiset aurinkolasit kehitettiin hiukan yli sata vuotta sitten. Suomalaisiin valokuviin niitä on tallentunut verrattain harvoin 1900-luvun alkukymmeninä ja lasten päässä niitä näkyi tuona ajankohtana vielä harvemmin. Keväistä päivää puistonpenkillä paistattelevan pikkupojan kuvasi Kalle Havas (1898–1936) arviolta 1920-luvun lopussa tai 1930-luvun alussa. Pojan silmiä tuskin on suojattu tiukasti istuvilla tummennetuilla laseilla hetken päähänpistosta, vaan lasien käyttämiseen lienee ollut lääketieteellinen syy. Ehkä juuri lasit mahdollistivat pojan pääsyn kirkkaaseen ulkoilmaan nauttimaan keväisestä lämmöstä.


Valokuvaaja Margit Ekman Suomen Valokuvaajain Liiton vuosikokousmatkalla, Savonlinna, 1947. Suomen valokuvataiteen museo.

Merihenkisessä asussa kesällä 1947 poseeraavan valokuvaaja Margit ”Maggi” Ekmanin (1919–2011) auringonlasienkäytössä on jo ripaus sitä eleganssia, joka nykyään tekee aurinkolaseista valoisan vuodenajan suosikkiasusteen. Aurinkolasit on yhdistetty filmitähtiin ja glamouriin mykkäfilmikaudelta lähtien, kun varhaisten elokuvien näyttelijät alkoivat suosia laseja lepuuttaakseen kuvauksissa käytettyjen kirkkaiden valojen rasittamia silmiään. Kesällä 1947 raskaaseen sota-aikaan oli jo saatu muutaman vuoden etäisyys, ja Margit Ekmanilla oli lupaavalta tuntuva ura edessään ystäviensä kanssa perustamassaan, myöhemmin legendaariseen maineeseen nousseessa valokuvaamo Kuvasiskoissa. Nuori valokuvaaja tuskin piilotteli kyyneleitä aurinkolasiensa takana. Leveä hymy taisi ulottua kätkössä oleviin silmiin asti.

Maria Virtanen, tutkija

Lähteet:

Ekman, Margit: Kuvasiskot. Toimittanut Mirja-Riitta Siivonen. Otava, Helsinki 1996.

Rillit muuttivat maailman. Historia 11/2008, s. 62–63.

 

Kokoelmanosto

Valokuva ja elämän design

Valokuvataiteen museo näyttäytyy varsinaisena designmuseona. Sen yli 3 miljoonaa kuvaa avaa äärettömän monipuolisen kirjon elämän designiin.

Kokoelmanosto

Kuvassa auto perheineen

Otso Pietisen mainoskuvasarjassa 1960-luvun suomalainen ydinperhe on riemuissaan uudesta Austin Ministä.

Kokoelmanosto

Muistan jäätelökesän

Kalle Kultalan kuvaan tiivistyy menneiden vuosikymmenten kesät. Moni suosikkijäätelö on ostettu taskussa kilisevillä markoilla tämän näköisestä mökki- tai kyläkioskista aikana, jolloin limonaadi oli vielä lasipullossa ja kompaktikameraan kelattiin rullafilmiä.

Kokoelmat

Museon kokoelmat

Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa on yli 2 miljoonaa valokuvaa. Kokoelmat painottuvat suomalaiseen 1900-luvun valokuvaukseen – sekä valokuvaajien teoksiin että laajoihin valokuva-arkistoihin. Museolla on myös tuhansien valokuvaukseen liittyvien esineiden kokoelma, valokuvakirjasto ja asiakirja-arkisto.