Andrei Lajunen ja Wittgenstein

M.A. Nummisen ansiosta Suomessa moni osaa laulaa filosofi Ludwig Wittgensteinin kuuluisan lauseen: ”Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.” Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy vaieta. Valokuvataiteilija Andrei Lajunen (1969–1999) halusi tietää, mistä voi puhua tai vaieta valokuvan kielellä. Wittgensteinin teokset Varmuudesta ja Huomautuksia väreistä tekivät häneen suuren vaikutuksen.

Lajusen ensimmäisen opiskeluvuoden töistä koostuva portfoliokin sai nimekseen Varmuudesta, ja sitä on myös joskus esitetty nimellä Wittgenstein. Portfolion tekstiosuus oli Wittgensteinin teosten innoittama. Tuon tekstiosuuden sisältö on tällä hetkellä tuntematon, sillä se ei ole säilynyt portfolion kuvien mukana.
 

Andrei Lajusen Varmuudesta-portfolio esillä Suomen valokuvataiteen museon Kuvakulmassa. Kuva: Virve Laustela, 2017.

Lajunen itse viittasi Wittgensteiniin useita kertoja johdantopuheessa, jonka hän oli kirjoittanut taiteen kandidaatin tutkintoa varten tekemänsä uudemman portfolion esittelytilaisuuteen. Hän selitti, että Wittgensteinin väriteoriat olivat hänelle tärkeitä siitä huolimatta, että tämä katsoi aihetta aivan eri näkökulmasta kuin hän itse. Wittgensteinin avulla Lajunen oivalsi, miten pitkälti värit syntyvät katsojan päässä ja miten emme voi olla varmoja, että havaintomme on oikea tai samanlainen kuin toisilla. Tässä oivalluksessa yhdistyvät molemmat Lajuselle tärkeät Wittgensteinin teokset, Varmuudesta ja Huomautuksia väreistä. Lajunen totesi puheessaan myös, että taiteen tekeminen ja siitä puhuminen ovat nekin loppujen lopuksi eräänlaista filosofointia, merkitysten ja määritelmien tavoittelua.

Andrei Lajunen, sarjasta Varmuudesta, 1996–1998. Kromogeeninen värivedos. Suomen valokuvataiteen museo.

Andrei Lajunen, sarjasta Varmuudesta, 1996–1998. Kromogeeninen värivedos. Suomen valokuvataiteen museo.

Lajusen Varmuudesta-sarjassa vuorottelevat viimeistellyt ja satunnaisilta vaikuttavat rajaukset, studiovalojen ja kodin arkilamppujen aallonpituudet, muokatut ja silleen jätetyt yksityiskohdat. Vaihtelevien metodien kautta kuviin on kuitenkin tavoitettu yhtenäiset värisävyt: kirkas sininen, beige ja keltainen jatkuvat kuvasta toiseen. Wittgensteinin huomautukset ja kysymykset valon värisävyistä, värien puhtaudesta ja sekoittumisesta, harmaan merkityksestä tai värien suhteesta pinnan ja muodon hahmottamiseen ovat läsnä kuvissa.

Wittgensteinkin pohti valokuvan suhdetta väreihin, mutta hänelle valokuva oli esimerkki siitä, miten tosielämän värikirjo kääntyy valokuvassa mustan, valkoisen ja harmaan sävyiksi. Vaikka värivalokuvia oli jo olemassa, kun Wittgenstein kirjoitti huomautuksensa vuosina 1946 – 1951, elettiin silti vielä mustavalkokuvan valtakautta. Hän kuvaili, miten mustavalkoista valokuvaa katsoessamme näemme värien sijasta tummempia ja vaaleampia alueita ja olemme tottuneet tulkitsemaan niitä: näemme esimerkiksi vaaleatukkaisen pojan, vaikka tämän hiukset ovat kuvassa oikeastaan harmaat.

Lajuselle puolestaan valokuva oli nimenomaan värikuvaa; häntä värit kiinnostivat keskeisenä ilmaisun keinona siinä missä konkreettisena, fysikaalisena ilmiönäkin, jota hän itse pystyi toisintamaan ja tutkimaan värifilmein ja väripimiön välinein. Värivedostus vaati kärsivällisyyttä ja aikaa – ja Taideteollisen korkeakoulun pimiössä ahkeroitiin usein myös öisin, kuten opiskelutoverit Anu Suhonen, Sirpa Päivinen ja Riitta Päiväläinen ovat muistelleet.

Caryn Faure Walkerin Magnetic North-kirjassa kerrotaan, että valokuvataiteilija Marjaana Kella oli se opettaja, joka johdatti Lajusen Wittgensteinin teoksiin. Kella on muistellut Lajusen työskentelyä seuraavasti: ”Hän oli myös erityisellä tavalla värikuvaaja ts. hän otti maailman värillisyyden ja valokuvan oudon realismin vakavasti. -Teoksissaan Andrei tavoitteli täsmällisyyttä, joka oli yllättävällä tavalla paljastavaa: se näytti meille maailman kuvallisuudesta jotain ennen näkemätöntä. Andrein kuvissa jokapäiväiset asiat alkoivat synnyttää mitä erilaisimpia, kieleen, valtaan ja emootioihin liittyviä assosiaatioita. Aivan kuin järjestyksen alla piilisi toinen järjestys, jonka Andrei kykeni taikomaan esiin.”

Andrei Lajunen

Andrei Lajunen, sarjasta Varmuudesta, 1996–1998. Kromogeeninen värivedos. Suomen valokuvataiteen museo.

Vuosituhannen vaihteessa teokset saivat muiden nousevien Helsinki School -sukupolven teosten tavoin kansainvälistäkin huomiota ja mainetta osakseen. Ne olivat tyyliltään rosoisempia kuin useimmat aikalaisten teokset eivätkä toki miellyttäneet kaikkien silmää. Kriitikko Craig Burnett kirjoitti Isossa-Britanniassa nähdystä Magnetic North -näyttelystä ja kirjasta vuonna 2001: ”Lajunen oli näyttelyn taiteilijoista älyllisesti kunnianhimoisin, mutta kuvat näyttävät vanhentuneilta ja tylsiltä.” Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin arvio tuntuu pitävän entistäkin vähemmän paikkaansa. Päinvastoin kuvat tuntuvat kuhisevan kysymyksiä: Voiko mallinukella olla ihmisen pää tai ihmisellä mallinuken olkapää? Pystymmekö kuvittelemaan kuusijalkaisen kissan, vaikka näkisimme valokuvan sellaisesta? Voimmeko olla varmoja niistä väreistä, jotka on määritelty värikartassa? Mitä pieni lapsi näkee ennen kuin hänellä on sanoja kaikelle näkemälleen?

Kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, mutta ei tarvitsekaan olla. Epävarmuutta voi sietää. Lajunen ilmaisi tämän ajatuksen sitaatilla Wittgensteinin kirjasta Huomautuksia väreistä:

”Tässä haluaisin esittää yleisen huomautuksen filosofisten ongelmien luonteesta. Filosofinen epäselvyys on kiduttavaa. Se koetaan häpeälliseksi. Meistä tuntuu: Emme ole asioista perillä siinä, missä meidän pitäisi olla. Eikä asianlaita kuitenkaan ole näin. Voimme aivan hyvin elää ilman näitä erotteluja ja ilman, että olemme asioista tässä perillä.”

 

Teksti: Sofia Lahti, kokoelma-amanuenssi, tammikuu 2018

 

Lähteitä:

Burnett, Craig 2001, Magnetic North. (http://www.gbagency.fr/docs/EB_ModernPainters_2001-1246629094.pdf)

Faure Walker, Caryn 1999, Magnetic North. New Art Gallery Walsall.

Mäkelä, Asko 2002, Kuvitelmia / Fantasies. Sara Hildenin taidemuseo – Suomen valokuvataiteen museo.

Wittgenstein, Ludwig 1982 (1977), Huomautuksia väreistä. Porvoo: WSOY.

Opiskelutoverien, opettajien ja muiden muisteluita Alue C -näyttelyn Facebook-sivulla: www.facebook.com/events/1943371452654438/

Suomen valokuvataiteen museon arkisto

Info
Suomen valokuvataiteen museo sai vuonna 2001 lahjoituksena Andrei Lajusen taidevalokuvatuotannon ja negatiivikokoelman. Lahjoituksen yhteydessä perustettu Andrei Lajusen rahasto on Suomen valokuvataiteen museon säätiön nimikkorahasto, jonka tarkoituksena on tukea nuorten valokuvausopiskelijoiden ja valokuvaajien työtä sekä vaalia Andrei Lajusen taiteellisen tuotannon tutkimusta ja esittämistä.
Näyttelyt
Valokuvataiteilija Andrei Lajunen (1969–1999) piti filosofi Ludwig Wittgensteinin teoksia Varmuudesta ja Huomautuksia väreistä yhtenä tärkeimmistä vaikutteista taiteellisessa ajattelussaan ja työskentelyssään.
Näyttelyt
Galleria Lapinlahti esittelee edesmenneen valokuvataiteilija Andrei Lajusen (1969–1999) tuotantoa. Näyttely on Suomen valokuvataiteen museon ja Taiteilijakollektiivi Kunstin yhteistyötä.
Kokoelmat
Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa lähes 3 miljoonaa valokuvaa. Museolla on myös tuhansien valokuvaukseen liittyvien esineiden kokoelma, valokuvakirjasto ja asiakirja-arkisto.
Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy