Karjalan kansaa katsomassa

Pentti Sammallahti: Vuokkiniemi, 1991. Hopeagelatiinivedos. Suomen valokuvataiteen museo. D1995:37/2

Neljä lasta, kaksi koiraa ja yksi Mosse. Hiekkateiden risteys, hirsitalo, pilvien välistä näkymän kultaava aurinko. Kaksi lapsista työntää hiekkaan juuttunutta autoa liikkeelle, kaksi on tullut tiirailemaan lähempää valokuvaajaa kameroineen. Toinen koira hyppii tasatassua auton vierellä, toinen on kääntynyt vilkaisemaan tilannetta kauempaa tieltä. Pentti Sammallahden (s. 1950) panoraamakuvassa on niin sanotusti tilanne päällä.

Sammallahden tuotantoa laajasti esittelevä, vuonna 2012 ilmestynyt kirja sai nimekseen Täällä kaukana. Ovela nimi korostaa niin Sammallahden roolia maailmanmatkaajana kuin kykyä tuoda nämä kaukaiset kuvausmatkojensa ympäristöt lähelle katsojaa, välittömästi tutulta tuntuviksi. Sammallahti hankkiutuu kameroineen maailmojen äärille ja pyydystää hetkiä meille nähtäväksi – tällä kertaa pääsemme mukaan autokriisiin karjalaisessa tienhaarassa.

Sammallahden Venäjän tie -kuvasalkun kuvatkin yhdistyvät helposti kaukomaihin. Osa niistä on kuvattu Siperiassa asti. Tämän kuvan kuvauspaikka on kuitenkin Vuokkiniemi, kylä, jonne on linnuntietä Suomussalmen S-marketilta vain 70 kilometriä. Katsoja saattaa nähdä kuvassa arkkityppiseltä vaikuttavan, nimettömän venäläisen kylänraitin, mutta itse asiassa ollaan suomalaisen kansallisen kulttuurin ja taiteen tarinan kannalta keskeisillä seuduilla. Tällä kertaa ollaan täällä aika lähellä.

Ennen Sammallahtea Vuokkiniemeen ovat löytäneet tiensä suomalaiset tutkijat ja taiteilijat 1820-luvulta lähtien. Elias Lönnrot tallensi sieltä runoja, jotka saivat keskeisen osan Kalevalassa – sekä itse nimen Kalevala, jonka Lönnrot päätti nostaa koko eepoksen otsikoksi. 1890-luvulla valokuvaaja I.K. Inha kuvasi seudulla jo katoamassa olevaa ruononlaulajakulttuuria ja liitti ikonisilla kuvillaan vuokkiniemeläiset osaksi suomalaisen valokuvauksen historiaa.

I.K. Inhan aikalainen, Louis Sparre, vieraili Vuokkiniemessä häämatkallaan 1892 ja kuvaili seutua teoksessaan Kalevalan kansaa katsomassa näin:

”Vuokkiniemen ja Uhtuan kylät, joita usein mainitaan Vienan Karjalan yhteydessä, ovat isoimmat ja tärkeimmät koko Arkangelin kuvernementissä, lukuunottamatta rannikkoaluetta. Tuntemistamme kuvauksista päättäen odotimme, että Vuokkiniemi muistuttaisi kaupunkia, mutta jo loitolla näimme, että se toivomme pettäisi. Suurin osa kylää, kolmisenkymmentä taloa, on aukealla hiekkamaalla, pienen valkean kirkon ympärillä. - -”

Sammallahden kuvassa ei näy valkeaa kirkkoa, mutta ei myöskään 1900-luvun loppupuolella kylään pakkosiirretylle väestölle hätäisesti rakennettuja parakkitaloja. Maisema ei tunnu muuttuneen Sparren ja Inhan ajoista paljoakaan.

Jukka Mallinen kuvaili tekstissään 1996 Pentti Sammallahden Venäjän tie -sarjaa nostalgiseksi – sarjan kuvissa pääosaan nousevat ”alkuperäiset” ihmiset ja ajattomat ympäristöt, nykyajan merkeille on tässä todellisuudessa varattu vain koominen sivuosa. Moskvitsh saattaa olla kuvan keskellä, mutta se ei totisesti ole siellä edustamassa teknologian autuaaksitekevyyttä. Sammallahden tarinan sankareita ovat koirat ja lapset, jotka vaikuttavat yhtä puolivilleiltä ja riemukkaan elinvoimaisilta. Kalevalan kansaa, ainakin todennäköisesti, sillä Vuokkiniemen asukkaista 85 % on edelleen karjalaisia.

Sammallahden jälkeen Vuokkiniemen väkeä on kuvannut valokuvaaja Jaakko Heikkilä sarjassaan Kitchen Talks, 2013. Heikkilä on Ylen haastattelussa 2014 kuvaillut työnsä lähtökohdaksi Lönnrotin runonkeruumatkoja ja omaksi pyrkimyksekseen tallentaa ”semmosen tämän ajan runon eli hyvin herkkiä, runollisia kuvia pirteistä.”

1990-luvulla rajantakainen Karjala avautui neuvostovuosien jälkeen matkailijoille. Valokuvataitelijoiden lisäksi sinne ovat löytäneet muutkin suomalaiset, ja nykyisin Vuokkiniemessä vierailee vuosittain bussilasteittain matkailijoita, joista toiset ovat palanneet sinne jo vuosikymmenten ajan Kalevalan kansaa katsomaan. Osa etsii juuriaan, osa jotain omaa arkea autenttisempaa. Kylän elämää, pirttejä ja tienhaaroja tallentavat nykyisin sadat kamerapuhelimet. Vuokkiniemen ja sen asukkaiden kautta on kerrottu jo lukemattomia tarinoita, mutta tuskin vielä viimeistä.

Anni Wallenius, kokoelmaintendentti, 2018


Lähteet:

Laukkanen, Sarah 2014. Iloisuutta ja säröjä – katso kahden Karjalan kuvat. Yle Kotimaa 7.2.2014 Luettavissa: https://yle.fi/uutiset/3-7072720

Mallinen, Jukka 1996. Maan vahvuus, teoksessa Pentti Sammallahti. Musta taide 4/96.

Sparre, Louis 1892. Kalevalan kansaa katsomassa. Muistiinpanoja Kauko-Karjalan-retkeltä v. 1892. Toinen painos, Kainuun Museoyhdistys r.y. 1984.

Trane, Finn 2012. Esipuhe teoksessa Täällä kaukana. Opus 2012.

Jaakko Heikkilän Kitchen talks –sarjaan vuodelta 2013 voi tutustua Heikkilän verkkosivuilla: http://jaakkoheikkila.ax/gallery/karjala/

Kokoelmanosto
Suomalaisen valokuvataiteen pioneerin I.K. Inhan tuotanto on ollut museon kartoituksen kohteena jo vuosia.
Näyttelyt
Hetki kuvalle -näyttely kannustaa hitaaseen taiteen katsomiseen ja kuvanlukuun.
Kokoelmanosto
Suomalaisten valokuvaharrastajien suosikkiaiheitten kärkeen asettuvat kesäillan auringonlasku tai keskikesän yötön yö.
Osoite
Kämp Galleria
Mikonkatu 1, 00100 Helsinki
Katso kartalla Kämp Galleria
Aukioloajat
ma–pe 11–20, la–su 11–18
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy
Osoite
Kaapelitehdas
Kaapeliaukio 3, G-rappu, 00180 Helsinki
Katso kartalla Kaapelitehdas
Aukioloajat
ti–su 11–18, ke 11–20
Liput
16/6/0 €
Museokortti
Alle 18-vuotiaille vapaa pääsy