Lehtikuvaajan välineet 1800-luvulta 1900-luvun loppuun

Lehtikuvaaja työssään 1955, kamerana Graflex Speed Graphic. Uuden Suomen kokoelma. Suomen valokuvataiteen museo.

Tässä tietopaketissa esitellään suomalaisten lehtikuvaajien vuosina 1890–2000 käyttämiä välineitä. Mukaan ei ole otettu digitaalikameroiden aikaa. Lehtikuvaajien välineet muuttuivat vuosisadan aikana radikaalisti. Nopeakäyttöiset kinofilmikamerat korvasivat suurikokoiset, puiset matkakamerat ja materiaalien valoherkkyys moninkertaistui.

Laitteiden markkahinnat on korjattu Tilastokeskuksen indeksikertoimella. Näin lukijaa saa käsityksen siitä, mitä lehtikuvaajan välineistö aikanaan maksoi ja paljonko hänen oli investoitava kuvaamiseen.

Verkkojulkaisu on valmistunut Patricia Seppälän säätiön tuella.

 

Kiitokset

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat auttaneet minua tämän kirjoittamisessa ja joille olen saanut väsymättömästi soitella ja kysellä. Erityisesti kiitän Seppo Mustosta, Esko Putusta, Juhani Similää, Totti Turusta, Erkki Vikgreniä, Kari Heliniä, Hannu Niemistä, Hannu Määttästä ja Kerkko Kehrävuota. 

Ossi Asikainen

 

Lataa tietopaketti:

Lehtikuvaajan välineet (pdf)

Tietopalvelut

Kameran rakenne ja sen toiminnat

Valokuvauskamera on periaatteeltaan yksinkertainen: se on valotiivis, laatikon tai muun muotoinen suljettava tila. Sen sisälle asetetaan valoherkkää materiaalia, ja valoa päästetään valoherkälle alueelle riittävästi. Vaikka periaate on yksinkertainen, valokuvan ottaminen vaatii tekniikkaa.

Tietopalvelut

Puisista matkakameroista kinofilmikameroihin

Varhaisimmat suomalaiset lehtikuvaajat käyttivät isoja ja painavia, puisia matkakameroita, varsinaisia lehtikuvaukseen suunniteltuja kameroita ei ollut.

Tietopalvelut

Kamerat sotien jälkeen

Sotien jälkeen uutta kalustoa oli vaikea saada. Kaikenlaisia keinoja välineiden hankkimiseksi käytettiin.

Tietopalvelut

Kinofilmikameroiden aika

Kinofilmikameroita käytettiin lehtikuvauksessa jonkin verran jo ennen talvisotaa. Kinofilmikameroilla oli puolustajansa, esimerkiksi Akseli Neittamo toi sitä jo 1930-luvulla lehtikuvaajien käyttöön.

Tietopalvelut

Keinovaloa avuksi

Varhaisimmat hitaat filmimateriaalit vaativat usein lisävaloa, jota saatiin aluksi magnesiumjauheella toimivalla salamalla. Se oli käytössä Suomessa 1800-luvun lopusta 1950-luvulle.

Tietopalvelut

Kuvausmateriaalit

Varhaisimmat lehtikuvat otettiin lasilevyille, joita käytettiin säästeliäästi. Yleensä kuvaaja sai ottaa korkeintaan pari kuvaa.

Tietopalvelut

Vaihtelevat kuvaustilanteet

Lehtikuvaaja työskentelee vaihtelevissa ja usein vaativissa olosuhteissa. Kuvat on otettava, sataa tai paistaa, on helle tai jäätävä pakkanen.